Näin neljän lapsen köyhä yksinhuoltaja saa 1800 euron palkan riittämään: ”En käy kaupassa – tilaan ruoat netistä kotiin”

Jaa artikkeliTilaa Seura
Kirsi Segerin nelilapsisen perheen viides pikkuinen on kleinspitz Tyty.
Kirsi Segerin nelilapsisen perheen viides pikkuinen on kleinspitz Tyty. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Porrassiivooja Kirsi Seger on työssäkäyvä köyhä, yksi Suomen puolesta miljoonasta. Heidän määränsä lisääntyy, kun silpputyösuhteet yleistyvät.

Porrassiivooja Kirsi Seger, 42, saa palkkaa 1 800 euroa kuukaudessa. Sillä hän elättää yksinhuoltajana itsensä ja neljä lastaan. Lapset asuvat kotona ja ovat iältään 20-, 16-, 11- ja 6-vuotiaita.

Asumistuki ja kolmesta lapsesta saatavat lapsilisät parantavat tilannetta jonkin verran.

Silti perhe elää köyhyysrajan alapuolella.

Kirsi ei ole tilanteessaan yksin.

Työssäkäyviä köyhiä on Suomessa arviolta puoli miljoonaa, selviää tutkija Niina Tannerin vasta julkaistusta Töissä mutta köyhä -selvityksestä.

Verojen jälkeen Kirsin palkasta jää käteen 1 400 euroa. Kun hän maksaa siitä pakolliset menot kuten vuokran, sähköt, vakuutukset, puhelimet ja netin, käteen jää 700 euroa.

Sillä Kirsi ruokkii ja vaatettaa perheen ja hoitaa yllättävät menot.

Käytettävänä on kuukaudessa perheenjäsentä kohden 140 euroa. Päivässä on kulujen on pysyttävä 4,70 eurossa per henkilö.

”Päässäni raksuttaa jatkuvasti laskuri. Tiedän eurolleen, paljonko tililläni on kulloinkin rahaa. On pysyttävä tilanteen tasalla, koska yllättäviä menoja tulee aina”, Kirsi sanoo.

Talous pysyy kurissa, koska Kirsi on kehittänyt hyvät käytännöt.

Rahanarvoiset keinot

Tärkein periaate on se, että hän ei käy ruokakaupassa.

Sen sijaan hän tilaa kerran viikossa netistä Alepan Kauppakassin kotiin. Kotiinkuljetus maksaa kympin, mutta se säästää itsensä heti takasin, sillä näin Kirsi saa ruokakuluja 50 euroa pienemmäksi viikoittain.

Säästö syntyy siitä, että hän suunnittelee viikon ruoat etukäteen ja ostaa vain sen mitä tarvitsee. Kaikki heräteostokset jäävät pois.

”Seurasin verkkopankissani pidemmän aikaa budjettityökalulla kuukausittaisia ruoka- ja asumismenoja. Se tosiaan on viitisen kymppiä mitä säästän, kun en itse mene kauppaan.”

Toinen rahaa säästävä käytäntö on tiukka ennakointi. Kirsi laittaa syrjään rahaa lasten pakollisia vaatemenoja varten.

Erityisesti keväällä ja syksyllä palaa rahaa, kun tarvitaan uusia kenkiä ja ulkovaatteita.

Kirsi hankkii vaatteet kirpputoreilta ja Facebookin kierrätysryhmistä.

”Pyörin kirppisryhmissä monta kertaa viikossa katselemassa.”

Kaikkea ei kuitenkaan saa käytettynä. Etenkin 11- ja 16-vuotiaiden poikien vaatteet ovat niin kovalla kulutuksella, että niitä ei löydy käytettyinä.

Kirsi Segerin viisihenkinen perhe asuu kaupungin 87 neliöisessä asunnossa, jonka vuokra on yli 1000 euroa kuussa. Kirsi nukkuu olohuoneessa, lapset kolmessa makuuhuoneessa.

Kirsi Segerin viisihenkinen perhe asuu kaupungin 87 neliöisessä asunnossa, jonka vuokra on yli 1000 euroa kuussa. Kirsi nukkuu olohuoneessa, lapset kolmessa makuuhuoneessa. © Tommi Tuomi/Otavamedia

Eläminen on kallistunut

Kirsi Seger ei ole aina ollut näin tarkka ja suunnitelmallinen kuluttaja.

”Nuorempana olin paljon rennompi rahankäyttäjä.”

Lasten myötä hän on oppinut, että hetkesikään ei voi herpaantua.

Tiukkuutta eivät ole tuoneet vain lapset. Eurolla myös saa vähemmän kuin ennen. Kirsillä on pitkä näppituntuma siivoojan työstä, sillä hän teki sitä ensimmäisen kerran 18-vuotiaana.

”Eläminen on kallistunut suhteessa reippaasti enemmän kuin palkat ovat nousseet. Se on mielestäni väärin.”

Yllätykset rankinta köyhyydessä

Rankinta köyhyydessä ei ole se, että talous on pidettävä tiukassa kurissa. Rankinta on se, että vaikka miten yrittää, tämäkään ei aina riitä.

Tulee yllättäviä isoja menoja.

”Ne valvottavat öisin. Että miten tämänkin ratkaisisi, jos astianpesukone hajoaa tai lapsen hammasta särkee ja terveyskeskukseen on koululaisillakin kolmen kuukauden jono.”

Jos voisi, hän säästäisi perheelle puskurirahaa näitä tilanteita varten.

Mutta kun ylimääräistä ei jää säästettäväksi, asiat ratkeavat toisella tavalla.

Lapsi syö särkylääkkeitä, kunnes pääsee porattavaksi, ja perheessä tiskataan käsin puoli vuotta, kunnes rahat uuteen tiskariin on nipistetty kasaan.

Yhteiskunnalta Kirsi ei odota apua tiukassa paikassa. Toimeentulotukea hän haki kerran hätätilanteeseen. Turhaan. Toistamiseen hän ei ole vaivautunut.

”Olin silloin juuri eronnut kahden vanhimman lapsen isästä. Muutin tyhjään asuntoon pienten lasten kanssa. Mukanamme oli vain vaatteet ja joitain liinavaatteita. Sosiaalivirastosta tarjottiin lämmintä kättä, koska siellä ajateltiin, että oli ihan ok, että lapset nukkuvat lattialla.”

Kirsi Seger on siivooja, koska pitää työstä. "Lisäksi minulla on hyvä pomo ja työkaverit."

Kirsi Seger on siivooja, koska pitää työstä. ”Lisäksi minulla on hyvä pomo ja työkaverit.” © Tommi Tuomi/Otavamedia

Haaveilu on kantava voima

Tarkka taloudenpito on mennyt Kirsillä niin veriin, että hän ei edes osaisi tuhlata.

”Saatan kuolata kalliimpien kenkien perään parikin vuotta. Vanhempi tyttäreni nauraa minulle: et ikinä raaski ostaa noita! Aina voi kuitenkin katsella, vaikka ei raaskikaan ostaa.”

Haaveilu – se on Kirsin mielestä suuri kantava voima.

Joskus Kirsi suree sitä, että köyhyys vie lasten kykyä haaveilla.

”Lapsena pitää pystyä haaveilemaan mahdottomistakin – ja olisi kivaa, että edes osa haaveista olisi mahdollisia. Minun lapseni ovat oppineet, että eivät pääse matkoille tai saa uusimpia playstationeja.”

Hyvä puoli asian oppimisessa on se, että lapset eivät kuvittele rahan kasvavan puussa. Jos jotain haluaa, sen eteen tehdään töitä.

”Isommat lapset ovat hankkineet ekstraa tekemällä maalla puita mummolle ja papalle.”

Vakituinen kokoaikatyö harvinainen

Kirsi Segerin onni on vakituinen kokoaikainen työ.

Se tuo vakautta talouden suunnitteluun. Kuorma kävisi ylivoimaiseksi, jos työpaikka olisi vähän väliä katkolla tai tuntimäärät vaihtelisivat.

Kokoaikainen vakityö on käynyt yhä harvinaisemmaksi siivousalalla.

Niina Tannerin selvityksen mukaan vain 18 prosenttia tällä hetkellä avoimista alan työpaikoista on vakituista kokoaikatyötä. Muut ovat osa- tai määräaikaisia työsuhteita, nollatuntisopimuksia tai oppisopimuskoulutusta.

Tämän tyyppiset silpputyösuhteet ovat lisääntyneet erittäin paljon viime vuosina juuri pienipalkkaisimmissa töissä siivous- ja ravintola-alalla.

 

Jutun kuvatekstistä korjattu koiran nimi klo 9.40.

X