Tutkimus: Palveluala pakottaa köyhäksi – valtaosa uusista työpaikoista on niin huonoja, että palkalla ei tule toimeen
Työssäkäyvien köyhyys on lisääntynyt palvelualoilla. PAM:in puheenjohtaja Ann Selin ehdottaa tilanteen suitsimiseksi lakia osa-aikatyön teettämisen perusteista.
Silpputyö on lisääntynyt viime vuosina palvelualoilla voimakkaasti. Se johtaa työssäkäyvien köyhyyteen.
”On arvioitu, että Suomessa on puoli miljoonaa työssäkäyvää köyhää”, tutkija Niina Tanner sanoo.
Tanner on vasta julkaissut Palvelualojen ammattiliiton tilaaman selvityksen Töissä mutta köyhä. Työssäkäyvä köyhä on henkilö, jonka palkka on niin pieni, että hän on oikeutettu soviteltuun työttömyysetuuteen, asumistukeen tai toimeentulotukeen.
Palvelualoilla työntekijöiden köyhyysriskiä kasvattavat osa-aikainen työ, pätkätyö ja nollatuntisopimukset. Ne tekevät työntekijän elämäntilanteesta hauraan. Yllättävä sairastuminen tai avioero saattavat keikauttaa talouden raiteiltaan.
Erityisessä riskissä ovat yksinhuoltajat, joista 86 prosenttia on naisia.
Ravintola-alalla köyhyysriskissä ovat etenkin nuoret työntekijät, siivousalalla puolestaan ne, joilla on matala koulutus tai ulkomaalaistausta.
Tilanne pakottaa monet useamman työn tekemiseen. Matkailu- ja ravintola-alalla 17 prosenttia työntekijöistä tekee vähintään kahta työtä, siivous- ja kiinteistöalalla 12 prosenttia.
Laaduttomia työpaikkoja syntyy
”Tasapainottelu työn ja työttömyyden välimaastossa on räjähdysmäisessä kasvussa palvelualoilla”, Tanner sanoo.
Vielä vuonna 2011 noin 80 prosenttia palvelualojen työntekijöistä pärjäsi palkallaan ja vain 20 prosenttia sai soviteltua työttömyysetuutta toimeentulon paikkaamiseksi, koska työ oli vastentahtoisesti osa-aikaista tai keikkatyötä.
Vuonna 2018 jo lähes 40 prosenttia alan työntekijöistä tarvitsi soviteltua työttömyysetuutta.
Työpaikkoja on silti syntynyt lisää.
”Työllisyysaste on kasvanut, mutta työpaikkojen laatu ei ole”, Palvelualojen ammattiliitto PAM:in puheenjohtaja Ann Selin sanoo.
Syntyneistä työpaikoista ei ole korjaamaan työssäkäyvien köyhyyttä. Avoimista työpaikoista parhaimmillaan vain yksi kolmesta on kokoaikaista työtä. Valtaosa on osa- tai määräaikaista työtä, vuokratyötä, provisiopalkattua, pakkoyrittäjyyttä tai oppisopimustyötä.
Siivoojien avoimista työpaikoista 82 prosenttia oli näitä, ravintolatyöntekijöiden 71 prosenttia.
”Tällaiset työpaikat ovat laadultaan heikkoja ja lisäävät toimeentulon epävarmuutta”, Tanner toteaa.
Osa-aikaisuus kuriin TES:illä
Puheenjohtaja Ann Selin ehdottaa suuntauksen suitsimiseksi osa-aikaiseen työhön puuttumista työehtosopimuslain kautta.
Työnantajalla pitäisi olla peruste osa-aikaisen työn teettämiseen samalla tavalla kuin on määräaikaiseen työhön. Jos tietyn tarkastelujakson aikana osa-aikainen tekee jatkuvasti enemmän tunteja kuin sopimus edellyttää, työaika muutetaan vastaamaan tehtyjä tunteja.
”Toki osa-aikainen työ on monessa kohtaa perusteltua alan luonteen takia. Mutta ei aina.”
Selin kritisoi esimerkiksi tendenssiä palkata suurien ruokamarketteihin koko henkilökunta ehkä osastonhoitajia lukuun ottamatta osa-aikaisina.
Palvelualojen osa-aikaisista 30 prosenttia tekisi mieluummin kokoaikatyötä, jos sellaista olisi tarjolla.
Palkkaköyhyys ei ole vain liian pientä palkkaa saavan yksilön ongelma.
Vuonna 2017 riittämättömien ansiotulojen paikkaamiseen meni arviolta 500 miljoonaa euroa tulonsiirtoina. Selinin mielestä tulonsiirrot ovat yritysten tukemista mutkan kautta.
”Palvelualalla on työvoimapulaa. Siksi on vaikeaa ymmärtää, että suurin osa avoimista työpaikoista on noin heikkoja. Tämä ei ole kansantalouden kannalta järkevää.”