Perparim Hetemaj pakeni Kosovosta vuonna 1992 – ”Minulle ei ollut kotona kerrottu, että olemme lähdössä pakolaisiksi”

Jalkapallourallaan Suomen maajoukkuetta edustanut Perparim Hetemaj (s. 1986) oli alle kuusivuotias lapsi, kun hänen perheensä pakeni Jugoslavian hajoamissotia.

Hetemajn elämänkokemuksista kirjoitettu teos Perparim Hetemaj – Selviytyjä (Otava) ilmestyi huhtikuussa.

Elämänsä yhtä tärkeää käännekohtaa, saapumista Suomeen ja uuden elämän aloittamista täällä hän kuvailee Seuralle näin:

”Olin melkein kuusivuotias, kun perheeni saapui laivalla Ruotsista Suomeen vuonna 1992. Isäni oli tullut Suomeen kolme kuukautta aiemmin. Minä, äiti, veljeni sekä kaksi siskoani kuljimme Romanian, Unkarin, Tšekkoslovakian ja Puolan kautta Ruotsiin.

Ennen lähtöämme ­ilmapiiri kotona Kosovossa oli muuttunut ja kaiken ylle tullut painostava ja vaarallinen tunnelma. Kaduilla näkyi paljon aggressiivisesti käyttäytyviä sotilaita ja poliiseja, joilla oli aseet esillä. Näin, kun tavallisia ihmisiä napattiin kadulta poliisien kyytiin. Ei viisivuotias ymmärrä niin paljon kuin aikuinen, mutta kyllä viisivuotiaskin on huolissaan, kun tuollaista tapahtuu.

Suomessa laivaterminaalissa oli poliiseja koiriensa kanssa, ja pelkäsin heitä niin, että aloin itkeä. Kosovossa olin ehtinyt tottua siihen, että poliiseista ei seuraa mitään hyvää. Sitten isäni tuli luokseni ja kertoi, että Suomessa poliisia ei tarvitse pelätä. Uskoin häntä ja rauhoituin aika pian.

Minulle ei ollut kotona kerrottu, että olemme lähdössä pakolaisiksi. Sitten yhtenä päivänä yllättäen vain lähdimme. Matkaan kotoa Suomeen kului viisi päivää ja sitä tehtiin enimmäkseen ­busseilla. Muistan, kun rajoilla piti näyttää passit. Se oli jännittävää.”

Erilaiset elämänkokemukset

”Suomessa huomasin, että suomalaisia kavereitani ahdisti esimerkiksi se, jos he eivät saaneet uusia futiskenkiä. Minusta sellainen tuntui vähäpätöiseltä asialta, mutta en moiti ketään. Jokainen ihminen ahdistuu sen perusteella, minkälaisia elämänkokemuksia hänellä on.

Muistan Kosovosta ­tietysti paljon muutakin kuin pelon ja ahdistuksen. Meillä oli paljon sukulaisia, joiden kanssa vierailimme toistemme luona usein. Kotimme lähiympäristössä oli paljon kavereita, joiden kanssa leikittiin ulkona. En silloin vielä ollut jalkapallo­joukkueessa, mutta kaikenlaiset pallot ja kilpaileminen kyllä kiinnostivat.”

Oulusta Malmille

”Kosovossa ihmiset auttoivat toisiaan. Kerran esimerkiksi kotimme lähistöllä oli kaivinkone jäänyt jumiin, kun se kaivoi joenpenkkaa. Halusin mennä katsomaan sitä mahdollisimman läheltä, jolloin jäin itse kiinni mutaan.

Joku ohi kulkenut mies huomasi tilanteen ja kävi hakemassa minut pois. Kenkäni tosin jäivät sinne mutaan. Mies vei minut kauppaan ja osti minulle uudet kengät ennen kuin menin kotiin.

Helsingistä perheemme jatkoi pian matkaa vastaanottokeskukseen Ouluun. Siellä oli aika ahtaat tilat ja esimerkiksi keittiö piti jakaa muiden i­hmisten kanssa. Se oli kuitenkin aivan okei, ei mitään viiden tähden hotellia voi odottaakaan.

Oulussa kuulin joskus, kun joku huuteli meitä ”vitun pakolaisiksi”. Siitä huolimatta tunnelma oli paljon turvallisempi kuin niinä viikkoina ennen kotoa lähtöä. Toisin kuin Kosovossa, Oulussa ei oikeasti tarvinnut pelätä mitään. Olimme siellä vajaan vuoden verran, kunnes saimme oman kodin kerrostalosta Helsingin Malmilta.

Kaikkien kokemusteni jälkeen Malmi tuntui tosi hyvältä ja hienolta paikalta. Veljeni Mehmet eli Mehu sanoi, että Malmi oli aivan luksusta. Oli oma koti ja piha täynnä kavereita.”

Perparim Hetemaj sai Suomen kansalaisuuden vuonna 2004

”Olen kosovolainen ja suomalainen. Suomalaisena aloin ajatella itseäni viimeistään silloin, kun vuonna 2004 sain Suomen kansalaisuuden ja minut valittiin nuorten maajoukkueeseen. Kosovoa vastaan en ole halunnut pelata, niin kuin en pelaisi Suomeakaan vastaan.

Kerran, kun lapsena pelasimme pihalla futista, kaverini Aleksi sanoi, että hänen täytyy nyt lopettaa ja lähteä joukkueen jalkapallotreeneihin. Sanoimme Mehun kanssa heti, että mekin haluamme tulla, ja seurasimme Aleksia HJK Malmin harjoituksiin.

Siitä se lähti.”

Lue myös: Jalkapalloilija Joel Pohjanpalo avoimena tähteydestä ja ammattinsa karusta kääntöpuolesta – ”Ura voi päättyä yhdessä illassa”