Miten Lähi-itään saadaan rauha? Näin Hannu Juusola arvioi käänteitä – Israelin ja Palestiinan nykykonflikti juontaa juurensa 1800-luvulle asti
Israelin ja Palestiinan välinen konflikti muistuttaa sisällissotaa, sanoo Helsingin yliopiston professori Hannu Juusola. Konflikti kuohuttaa voimakkaasti myös suomalaisia.
Hannu Juusola on Lähi-idän tutkimuksen professori Helsingin yliopistolla. Hän on asunut Jerusalemissa ja Damaskoksessa. Kuvaan hän valitsi pöydälleen Koraanin sekä Vanhan testamentin hepreaksi.
Uutiset Gazasta ovat viikosta toiseen järkyttäviä. Pommeja, tuhoa ja kuolemaa. Israel kostaa palestiinalaisille moninkertaisesti sitä, minkä terroristijärjestö Hamasin taistelijat lokakuussa Israeliin tunkeuduttuaan aloittivat.
Voidaanko Israelin ja Palestiinan välille saada pysyvä rauha?
Haasteet sen suhteen ovat valtavat, sanoo Helsingin yliopiston Lähi-idän tutkimuksen professori Hannu Juusola.
[Seura haastatteli Juusolaa ennen 12.-13.4. välisenä yönä tapahtunutta Iranin ohjusiskua Israeliin.]
”Rauhan saaminen näin pitkään jatkuneeseen ja katkeraan konfliktiin on vaikeaa. Kun kyse ei ole kahden valtion välisestä konfliktista, se tekee asiasta vielä vaikeamman. Lähtökohdaltaan kyse on enemmänkin Palestiinan alueen sisällissodasta.”
Jotta Israelin ja Palestiinan välille saataisiin kestävä rauhanomainen ratkaisu, täytyisi Juusolan mukaan aivan ensimmäiseksi rauhoittaa meneillään oleva konflikti.
”Siitä seuraava askel olisi diplomatian keinoin ratkaista konfliktin taustalla olevia tekijöitä, eli tarvitaan ratkaisu Israelin ja Palestiinan välille. Muuten päädytään jälleen muutaman vuoden päästä samaan tilanteeseen kuin nyt.”
Israelin ja Palestiinan kiistan juuret
Nykyinen Israelin ja Palestiinan välinen konflikti juontaa juurensa jo 1800-luvun loppupuolelle, jolloin alue oli osa turkkilaisten ottomaanien valtakuntaa. Silloin juutalaiset alkoivat perustaa siirtokuntia Palestiinan alueelle.
Kun ottomaanit hävisivät ensimmäisen maailmansodan, Palestiinan alue siirtyi brittiläisen mandaattijärjestelmän alle. Silloin juutalaisen siirtokuntaliikkeen ja nationalistisen arabiliikkeen välit kiristyivät entisestään. Juutalainen siirtokuntaliike jatkui aina vuoteen 1948, jolloin Israelin valtio perustettiin.
Lähi-idän jännitteet ovat kokonaisuutena paljon monitahoisempia kuin pelkkä Israelin ja Hamasin välinen sota. Esimerkiksi Iran ja Israel ovat 1990-luvun alusta saakka olleet avoimen vihamielisissä väleissä. Maat eivät kuitenkaan ole rajanaapureita.
Kumpikaan ei ollut halunnut käydä täysimittaista sotaa, kunnes tilanne lauantain ja sunnuntain välisenä yönä 12.–13. huhtikuuta dramaattisesti muuttui, kun Iran laukaisi Israeliin yhteensä yli 300 erilaista ohjusta ja lennokkia.
Siitä alkaen tilanne on ollut äärimmilleen jännittynyt.
Jos mikään ei käännä alueen kehityksen suuntaa, Israelin ja sen liittolaisen Yhdysvaltojen käymät taistelut Hamasia, Hizbollahia, huthikapinallisia ja nyt viimeisimpänä Irania vastaan saattavat pahimmillaan johtaa laajaan sotaan, johon osallistuisi useita valtioita.
”Kun tehdään iskuja ja vastaiskuja, aina on virhearviointien ja tilanteen kiihtymisen vaara. Kaikilla olisi täysimittaisessa sodassa paljon hävittävää.”
Kuka sodasta Lähi-idässä hyötyy?
Israelin ja Hamasin välinen nykyinen sota ei hyödytä Juusolan mukaan juuri ketään, katsottiin tilannetta sitten Lähi-idästä tai esimerkiksi Euroopasta käsin.
”Suomi tai muut länsimaat eivät sodasta hyödy. Ei edes Yhdysvallat, joka on vahva Israelin tukija.”
Konfliktin voimistuminen viime syksystä saakka on mahdollistanut Hamasin poliittisen painoarvon kasvun, mutta nykyisellä tavalla painoarvon lisäämistä Juusola pitää nurinkurisena sen vaatiman massiivisen inhimillisen kärsimyksen vuoksi.
”Israel ei varsinaisesti hyödy konfliktista, mutta toisaalta konfliktin jatkuessa Israelin ei myöskään tarvitse tehdä vaikeita ja monimutkaisia ratkaisuja sekä kipeitä myönnytyksiä pitkäaikaisen rauhan saavuttamiseksi.”
Israelia johtavan pääministeri Benjamin Netanjahun on ounasteltu toivovan, että Donald Trump valittaisiin uudelleen Yhdysvaltojen presidentiksi. Trump oli presidenttikaudellaan hyvin myönteinen Israelia kohtaan, mutta hänen asennoitumisensa ei välttämättä ole enää samanlaista, jos hänet valittaisiin presidentiksi uudelleen.
”Sen jälkeen, kun Trump viimeksi hävisi presidentinvaalit, hän on arvostellut kovasti ja katkerasti Netanjahua. Yksi kritisoinnin aihe oli, ettei Netanjahu tukenut Trumpin väitettä siitä, että Yhdysvaltojen presidentinvaalit olivat epärehelliset. Ei ole mitenkään yksiselitteistä, miten Trump uudelleenvalittuna presidenttinä suhtautuisi Netanjahuun.”
On Venäjän etu, kun katseet ovat Gazassa Ukrainan sijaan
Jossain mittakaavassa konfliktista on tällä hetkellä Hannu Juusolan mukaan hyötyä Venäjälle, kun huomio kiinnittyy Ukrainan sijaan Gazaan. Samoin konflikti korostaa lännen ja muun maailman vastakkainasettelua, josta on Venäjälle hyötyä.
”Mutta se ei tarkoita sitä, että Venäjä olisi konfliktissa aktiivinen toimija, eikä pidemmällä aikavälillä siitä ole helppoa nähdä hyötyä Venäjällekään.”
Hannu Juusolan mukaan Israelin ja Palestiinan välinen kriisi ei suoraan juuri vaikuta Suomeen, mutta epäsuoria vaikutuksia on. Euroopan ulkopuolella voidaan esimerkiksi kokea, että länsimaat ovat kaksinaamaisia, kun Venäjää rangaistaan miehityksestä, mutta Israelia ei. Se vahvistaa radikalisoitumista ja voi lisätä terrorismia Euroopassa. Radikalisoituminen ei tosin tapahdu heti, vaan on vuosien prosessi.
”On kuitenkin perusteltu huoli, että nykytilanne Israelin ja Palestiinan välillä voi vahvistaa radikalisoitumisen prosessia. Euroopan on ollut vaikea saada Euroopan ulkopuolelta tukea Ukrainan puolelle, eikä tämä tilanne sitä ainakaan mitenkään helpota.”
Hannu Juusola viehättyi menneisyydestä ja loisteliaista sivilisaatioista
Aina Lähi-itä ei ole ollut tällainen.
Muinaisen Lähi-idän imperiumit, kuten Sumer, Egypti, Assyria ja Babylonia, ovat olleet eräitä loisteliaimpia sivilisaatioita, mitä maan päällä on nähty. Niiden aikaansaannokset vaikuttivat keskeisesti koko ihmiskunnan historiaan ja raivasivat tietä myöhempien yhteiskuntien kehitykselle.
Hannu Juusolan oma kiinnostus Lähi-itään alkoi jo 1980-luvulla yliopisto-opiskelijana.
”Olin kiinnostunut klassisista kulttuureista, ja kiinnostuksessani oli mukana romanttistakin ajatusta vanhojen kulttuurien hienoudesta.”
Silloin Lähi-itä tuntui olevan kaikin tavoin kauempana kuin nyt.
”Suomessa ei ollut juuri lainkaan Lähi-idästä tulleita ihmisiä ja turistimatkojakin tehtiin hyvin vähän. Aluksi olin kiinnostunut nimenomaan muinaisuudesta, josta olen vuosien saatossa ajautunut nykyaikaan.”
Hannu Juusola on asunut ja työskennellyt Lähi-idän alueella Jerusalemissa ja Syyrian Damaskoksessa. Hän korostaa, ettei kaikki Lähi-idän todellisuus ole vain sotaa.
Juusola on pitänyt muun muassa siitä, että hänen kokemustensa mukaan Lähi-idässä ollaan sosiaalisempia kuin Suomessa.
”Samalla myös järjestäytynyt tehokkuusajattelu on pienemmässä roolissa. Positiivisiin asioihin keskitytään enemmän, nautitaan siitä, mikä on hyvin.”
Gazan pommitus kuohuttaa suomalaisia
Suomessa on viime kuukausina nähty useita kiihkeitä mielenosoituksia Palestiinan puolesta ja Israelia vastaan. Mikään muu maailman konflikteista ei ole saanut viimeksi kuluneen puolen vuoden aikana suomalaisia yhtä kiihdyksiin kuin Gazan pommitus.
”Taustalla on varmasti monia syitä. Raamattu, uskonnot, muslimien asema Euroopassa… Mutta kaikkiaan jako Israelin puolustajiin ja vastustajiin on ollut hyvin voimakas. Sitä on syytä miettiä, että miksi juuri nyt, miksi juuri tässä tilanteessa.”
Vaikka Ukrainan asia on monin tavoin suomalaisia suoremmin koskettava kysymys, moni valveutunut ihminen tuntuu silti olevan vähintään yhtä huolestunut Gazasta. Miksi?
”Ukrainan suhteen Suomessa on melko yhtenäinen mielipideilmasto. Eivät eduskuntapuolueet ole millään merkittävällä tavalla eri mieltä siitä, miten asiaan tulisi suhtautua. Gazan kysymykseen sen sijaan on enemmän mielipiteitä, mikä ruokkii mielenosoittamista.”
Mielenosoitukset ovat yksi merkki siitä, että Israelin ja Palestiinan konflikti kuohuttaa suomalaisia hyvin vahvasti. Jopa siinä määrin, että konfliktiin tai laajemmin Lähi-itään perehtyneiden tutkijoidenkin on yhä vaikeampaa kommentoida tilannetta asiantuntijaroolissa. Yleisöltä tulee yhä enemmän ja yhä karkeampaa palautetta.
”Joskus tuntuu siltä, että mitä hyvänsä sanoo, niin se aiheuttaa yleisössä tunnekuohun. Siksi osa nuoremman polven asiantuntijoista ei enää halua antaa julkisia kommentteja, kun siinä ei voita mitään ja tulee vain haukkuja.”
Juusolan mukaan asiantuntijoita arvioidaan julkisuudessa yhä vähemmän sen perusteella, mitä he aiheesta tietävät tai minkä näkökulman he nostavat.
”Sen sijaan yleisö arvioi asiantuntijoita sen mukaan, mitä mieltä asiantuntijat ovat. Jos asiantuntija on eri mieltä kuin minä, hän on väärässä ja puolueellinen.”
Juusola huomasi keskusteluilmapiirin huonontuneen koronapandemiasta alkaen.
”Siinähän kävi ihan samalla lailla. Jos asiantuntijan kannanotto ei miellyttänyt, hänet suurin piirtein lynkattiin somessa. Vihaisista ihmisistä ei ole tällä hetkellä pulaa.”