Yaronin ja Annikan koti Tel Avivissa jäi, kun Hamas hyökkäsi – Perhe pakeni Alajärvelle kahden pienen lapsen kanssa
Kun Hamas aloitti hyökkäyksensä Israelissa, Yaronilla ja Annikalla oli vain puolitoista tuntia aikaa pakata.
Yaron Ofri perheineen lähti Israelista pian Hamasin terrorihyökkäysten alkamisen jälkeen. Nyt he ovat turvassa Etelä-Pohjanmaan Alajärvellä.
Sota alkoi lauantaina.
Maanantaina israelilaisen Yaron Ofrin, 39, ja hänen vaimonsa Annikan perhe tuli Suomeen. Mukanaan heillä oli vain muutama matkalaukullinen vaatteita.
Perhe asui noin puolen tunnin automatkan päässä Tel Avivin keskustasta, nyt he ovat Annikan kotiseudulla Etelä-Pohjanmaan Alajärvellä. Pariskunta tapasi Israelissa viisitoista vuotta sitten. Heidän kaksi poikaansa ovat 5- ja 3-vuotiaat.
Hamasin terrorihyökkäys tuli Yaronin tuttavapiirissä kuten muuallakin Israelissa suurena yllätyksenä.
”Juuri muutama päivä aiemmin olin puhunut ystävieni kanssa kansojen välisistä jännitteistä. Eräs ystävistäni sanoi silloin tuntevansa, että olemme menossa lähemmäs rauhan aikaa, koska Israel ja Saudi-Arabia ovat lähentyneet toisiaan.”
Lauantaina 7. lokakuuta Yaronin perhe kuitenkin heräsi hälytyssireenien ääneen.
”Kuudelta aamulla sireenit alkoivat soida. Nykyaikaisissa israelilaiskodeissa on erityisvahvistetut suojahuoneet, ja menimme heti sinne. Kun hälytyksiä tuli noin kaksikymmentä peräkkäin, ymmärsimme, että tämä ei ole tavallista.”
Miten kertoa lapsille?
Perhe oli aluksi hyvin hämmentynyt, eikä tiennyt, mistä oli kyse.
Sitten Yaron ja Annika alkoivat saada puhelimiinsa Whatsapp-viestejä, jolloin kävi selväksi, että käynnissä oli jokin suuri katastrofi.
”Sinä aamuna näin järkyttäviä videoita. Terroristit ajelivat aseet esillä täysin avoimesti israelilaiskylissä.”
Lapset tietysti kysyivät vanhemmiltaan, mitä oli tapahtumassa.
”On todella monimutkaista selittää asia aikuiselle, joten miten siitä voisi kertoa lapselle. Tietenkään en halunnut kertoa väkivaltaisuuksista, mutta vanhempi lapsemme kyllä tiesi jo ennestään, että kun hälytys tulee, silloin mennään suojaan.”
Yaron selitti asian niin kuin kykeni.
”Kerroin, että on olemassa ihmisiä, jotka eivät halua meidän olevan täällä, joten siksi he ampuvat meitä kohti raketteja. Lapseni kysyi, ovatko ne samoja raketteja, joilla mennään kuuhun.”
Ofrin perhe lomamatkalla ennen Hamasin hyökkäyksen alkua. Kuva: Ofrin kotialbumi.
Mukaan vain vaatteet
Tilanne ei tuntunut turvalliselta. Silloin Yaron ja Annika ajattelivat, että perheen pitäisi lähteä.
”Lentoja alettiin perua samana päivänä, ja jäljelle jääneiden lentojen hinnat olivat kovassa nousussa. Onnistuimme kuitenkin hankkimaan lennot Istanbuliin ja sieltä edelleen Helsinkiin.”
Aikaa pakata oli vain puolitoista tuntia.
Kaikki kodin tavarat jäivät paikoilleen ja jääkaappi täyteen ruokaa, kun perhe lähti muutaman matkalaukun kanssa kohti lentokenttää.
Yaronin ystävä odotti lentokentällä viisi tuntia myöhässä ollutta lentoa Kyprokselle, mutta sitten lento peruttiin kokonaan. Yaronin perhe pelkäsi, että sama tapahtuisi heille.
”Turkkilainen lentoyhtiö ei perunut lentoja. Hinta oli tosin kaksinkertainen tavalliseen verrattuna. On törkeää, että lentoyhtiöt alkoivat tehdä kovia voittoja tällaisella tilanteella.”
Moni israelilainen kokee, että Turkin kautta matkustaminen on riskilaltista. Muslimimaa Turkki on tukenut Gazaa. Yaronin perheen täytyi viettää yksi yö Istanbulissa ennen Helsingin-lentoa. Se tehtiin hyvin matalalla profiililla.
”Kun kävin ostamassa meille kioskista ruokaa, myyjä kysyi, mistä olet kotoisin. Vastasin, että Unkarista.”
Yaronilla on sukuhistoriansa vuoksi myös Unkarin passi. Pariskunnan lapsilla on sekä Israelin että Suomen kansalaisuus.
Avoin tulevaisuus
Graafisena suunnittelijana ja videoeditorina työskentelevä Yaron pystyy jatkamaan töitään etänä myös Suomesta käsin. Suomessa hän on käynyt kolmesti aiemmin, vaimo ja lapset käyvät joka vuosi.
”Olemme keskustelleet aiemminkin siitä, missä perheemme olisi parasta elää. Suomessa on parempi koulutus eikä samanlaisia liikenneruuhkia kuin Tel Avivissa. Toisaalta pidän enemmän Israelin säästä, ja siellä ovat ystäväni ja sukulaiseni sekä koko elämäni.”
Aiemmin Yaron ajatteli, että Israelissa asuminen olisi paras vaihtoehto, mutta nyt hän ei enää ole varma.
”Jos ajattelen lasteni tulevaisuutta, ehkä meidän olisi parempi jossain muualla.”
Israelin uutislähteiden mukaan on epäselvää, kuinka kauan nykyinen konflikti jatkuu.
”Jos se pysyy vain Israelin ja Gazan Hamasin välisenä, tilanne voi päättyä muutamassa viikossa. Mutta jos tilanne leviää laajemmalle, on hyvin vaikea sanoa mitä tapahtuu. Joka tapauksessa todella suuri määrä ihmisiä on tapettu jo nyt.”
Yaron kertoo viimeisimpien öiden olleen vaikeita nukkua.
”Yritän olla katsomatta pahimpia videoita. Mutta paljon tulee vastaan esimerkiksi kuvia ja videoita musiikkifestivaalilta, jossa yksi joukkomurhista tapahtui. On sydäntä musertavaa nähdä miten nuoret, tanssimaan menneet ihmiset tapettiin.”
Vuonna 1984 syntynyt Yaron sanoo ikäluokkansa kantavan traumaa, jota on vaikea selittää muille. Hänen kasvaessaan 1990-luvulla Hamasin itsemurhapommi-iskujen kohteena olivat monet julkiset paikat ja esimerkiksi linja-autot.
Rauha karkaa kauemmaksi
Yaron kertoo ajattelevansa, etteivät asiat palestiinalaisten ja israelilaisten kanssa ole mustavalkoisia, vaan hyvin monimutkaisia. Silti rauhan tulisi olla tulevaisuuden lähtökohta.
”Totta kai haluan rauhaa. Mutta luulen, että Hamas ei halua. Enkä tiedä miten heidän kanssaan voisi neuvotella, kun he haluavat lopettaa koko Israelin olemassaolon.”
Yaron korostaa, että kuten koko konflikti, myös rauhan saavuttaminen on hyvin monimutkainen asia. Sekä Israelin että Palestiinan puolella on monia näkemyksiä ratkaisusta.
Hän ei osaa sanoa, pitäisikö Palestiinan olla oma itsenäinen valtionsa vai ei.
”Niin kauan kuin heillä ei ole omaa valtiota, he jatkavat aggressioitaan. Mutta toisaalta, jos heillä olisi oma valtionsa, sillä olisi myös oma armeijansa, joka voisi hyökätä Israeliin.”
Oli ratkaisu tulevaisuudessa mikä tahansa, siitä tuskin tulee helppo kenellekään.
”Nyt tuntuu, että rauha karkaa koko ajan kauemmaksi. Ja jos rauha saadaankin aikaan, osapuolten on hyvin vaikea luottaa toisiinsa.”