Seuran toimittaja Hannu Toivonen jäi eläkkeelle 63-vuotiaana: ”Eläkkeelläkin pitää aina katsoa eteenpäin eikä vain muistella menneitä”

Jaa kaverilleTilaa Seura
"Olen alkanut tavata ystäviä ja tuttavia päivisin kaupungilla, kun työkiireet ovat hellittäneet", Hannu Toivonen kertoo.
"Olen alkanut tavata ystäviä ja tuttavia päivisin kaupungilla, kun työkiireet ovat hellittäneet", Hannu Toivonen kertoo. © Susa Junnola / Otavamedia
Toimittaja Hannu Toivonen jäi eläkkeelle yli 40 työvuoden jälkeen. Hän yllättyi, miten hyvin on sopeutunut uuteen elämänvaiheeseen, vaikka muutos ensin vähän pelottikin.

Hannu Toivonen oli tiennyt jo vuosia, että jää eläkkeelle täytettyään 63 vuotta. Hän oli tehnyt siitä sopimuksen työantajansa kanssa. Silti hän alkoi ajatella asiaa vasta puoli vuotta aikaisemmin.

”Tajusin kyllä, että eläkkeelle jääminen on tietynlainen mullistus elämässä ja kyselin mielessäni, että muuttuuko elämä nyt huonommaksi.”

Hannu teki töitä täysillä, mutta alitajunnassa eläkkeelle lähtö kaiversi.

Hannu voi lukea sanomalehteä jopa neljä tuntia.

Hannu voi lukea sanomalehteä jopa neljä tuntia. © Susa Junnola / Otavamedia

”Välillä ajatukset ja pienet pelot pyörivät päässä jopa niin, että oli vaikea saada unta. Se on minulle hyvin tyypillistä: milloin mikäkin jää mieleen vellomaan.”

Unettomia iltoja ei onneksi ollut monta.

”Mutta kun mietin näin jälkeenpäin, se vaikutti kyllä työvireeseeni. En enää viime metreillä antanut itsestäni kaikkea. Enemmänkin olisi ollut ehkä annettavaa.”

Työhuoneen siivoaminen tuntui haikealta

Vaikka eläkkeelle jääminen läheni, Hannu ei mitenkään alkanut valmistautua tai suunnitella, mitä eläkkeellä tekee.

”Rauhoitin itseni ajattelemalla, että antaa asioiden mennä omalla painollaan.”

Ja niin ne menivätkin. Hannu Toivoselle oli kertynyt lomia ja rästivapaita niin paljon, että hän piti kahden kuukauden loman ennen eläkkeelle siirtymistä. Se oli pehmeä ja lempeä lasku uuteen elämänvaiheeseen, joka alkoi tämän vuoden tammikuussa.

Loman aikana hän kävi siivoamassa työhuoneensa.

”Se tuntui hyvin haikealta. Tavarat ja vanhat muistiinpanot toivat mieleen vuosikymmenien takaisia muistoja erilaisilta juttumatkoilta eri puolille maailmaa.”

Silti Hannu Toivonen tiesi, että työvuodet ovat lopullisesti takana. Hän tunsi vain suurta kiitollisuutta siitä, että oli saanut tehdä työtä, jota oli aina rakastanut ja joka oli osa hänen identiteettiään.

”En enää kaipaa arkipäivän työrutiineja. Työyhteisöä on välillä ikävä, mutta olen alkanut tavata monia ystäviä ja tuttuja päivisin kaupungilla. Monia heistä en ehtinyt tavata työkiireiden vuoksi.”

Aamut ovat nykyisin kiireettömiä. Hesarin ja aromikkaan mustan teen parissa kuluu tunteja. Hannu on huomannut yhden asian, joka on käynyt hänelle entistä tärkeämmäksi.

”On ilo olla lähtemättä mihinkään.”

Vieraat kielet ovat aina olleet Hannun kiinnostuksen kohteita.

Vieraat kielet ovat aina olleet Hannun kiinnostuksen kohteita. © Susa Junnola / Otavamedia

Arki täyttyy espanjan kielen opiskelusta, kuorolaulua ja kuntosalilla käymisestä

Hannu Toivosen lapset elävät omaa elämäänsä. Nykyinen avopuoliso on argentiinalainen, joten eläkepäivät kuluvat myös espanjan kielen opiskelussa.

”Motivaatiota kielen opiskeluun on, sillä haluaisimme lähteä syksyllä pimeyttä pakoon Argentiinaan. Opiskelin espanjaa intensiivisesti koko kesän Helsingin seudun kesäyliopistossa.”

Kulttuuria Hannu on harrastanut aina, mutta nyt hänellä on siihen vielä enemmän aikaa.

Hannu on laulanut kuorossa 20 vuotta ja jatkaa kuorossa edelleen. Elokuvat, teatteri ja konsertit täyttävät viikot. Samoin yliopiston ja työväenopiston kurssit, joista erityisesti Viroa ja Viron historiaa käsittelevät luennot kiinnostavat.

”Nyt on aikaa käydä myös kuntosalilla kaksi tai kolme kertaa viikossa. Ennenkin kävin kuntosalilla, mutta työkiireiden vuoksi käynteihin tuli taukoja.”

”Pitää aina olla jotakin mitä odottaa”

Hannu Toivonen on eniten yllättynyt siitä, kuinka hyvin hän on sopeutunut uuteen elämänvaiheeseen, vaikka hän ei sitä odottanut eikä liiemmälti valmistellut siihen itseään. Yhden neuvon hän antaa niille, jotka ovat jäämässä eläkkeelle.

”Eläkkeelläkin pitää aina katsoa eteenpäin eikä vain muistella menneitä. Pitää aina olla jotakin, mitä odottaa. Se voi olla pientäkin, vaikkapa illallinen juuri tänä iltana mukavan kaverin kanssa.”

Juttu on julkaistu ensi kerran Viva-lehdessä 9/2018.

X