Ruandan kansanmurha kuohutti keväällä 1994 – Miksi järkyttävän murhenäytelmän muistaminen on yhä tärkeää?

”Vaikeus ei ole kertoa menneisyyden tapahtumista, vaan saada kuulijat ymmärtämään, miksi kertominen on tärkeää”, sanoo rikosylikomisario Thomas Elfgren.

Huhtikuussa 1994 alkoi itäafrikkalaisessa Ruandassa kansanmurha. Sadan päivän aikana fanaattiset hutut tappoivat jopa miljoona tutsia ja maltillista hutua. Joukkohautoja on löydetty tähän päivään saakka.

30 vuotta sitten alkoi verilöyly sen jälkeen, kun Ruandan presidentti Juvénal Habyarimanaa kuljettanut lentokone ammuttiin alas 6. huhtikuuta. Vieläkään ei tiedetä, kuka koneen pudotti. Tapahtuneen jälkeen radiossa kuitenkin kuulutettiin, että koneen ampuivat alas tutsit.

Vihan siemenet kylvetty jo ennalta

Tutsien ja hutujen välinen kauna oli kytenyt pitkään ennen kansanmurhaa. Hutut oli iskostettu uskomaan median syytämiin uhkakuviin tutseista. Siinä vaiheessa, kun lentokone putosi, he olivat kypsiä väkivaltaan.

Vihaa tutseja kohtaan lietsottiin disinformaatiolla, propagandalla, rasismilla ja perusteettomilla uhkakuvilla. Kansanmurhaan osallistuneet näkivät tekonsa oikeutettuina, vaikka tappoivat jopa perheensä, ystävänsä ja naapurinsa ja raiskasivat naisia ja lapsia.

”Tappajilla oli kuin avoin valtakirja aiheuttaa mahdollisimman paljon kauhua ja tuskaa”, sanoo Thomas Elfgren.

Ruandan kohtalo toistuu Ukrainassa

Kansanmurhan jälkeen on pystytetty lukemattomia muistomerkkejä, joissa sanotaan ”never again, ei koskaan enää.” Sanoma ei kuitenkaan toteudu.

Historia toistuu Ukrainassa. Venäjän hyökkäyssodan aikana on tapettu ja kidutettu kymmeniä tuhansia siviilejä, myös lapsia. Kaikkiaan Ukraina ilmoittaa rekisteröineensä tähän mennessä lähes 130 000 sotarikosta.

Ruandan kansanmurhan 30-vuotista muistojuhlaa vietetään Helsingissä 11. toukokuuta.

Lue myös: Ruandan kansanmurha on myös tarina anteeksiannosta – Thomas Elfgren: ”Unohduksiin jäävät uhrit, joilla ei ole ketään, kenelle kertoa”