Natsipomo Adolf Eichmann oli etsitty sotarikollinen - Näin holokaustin organisoijana pidetty ”kansanmurhan kansliapäällikkö” löydettiin Argentiinasta

Pahan portit aukenivat toisen maailmansodan aikana tammikuussa 1942. Wannseejärven rantahuvilassa kokoontui silloin ryhmä Saksan johtavia natseja. Kokouksessa varmistui juutalaisten joukkotuhon toteuttaminen – holokausti. Kokoukseen osallistui myös eräs 34-vuotias Adolf Eichmann.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Melko tarkkaan vuoden kestäneen vankeutensa aikana Adolf Eichmann sai lukea haluamiaan kirjoja vankisellissään.

Pahan portit aukenivat toisen maailmansodan aikana tammikuussa 1942. Wannseejärven rantahuvilassa kokoontui silloin ryhmä Saksan johtavia natseja. Kokouksessa varmistui juutalaisten joukkotuhon toteuttaminen – holokausti. Kokoukseen osallistui myös eräs 34-vuotias Adolf Eichmann.
Teksti: Antero Raevuori

Toisen maailmansodan jälkeen pidettiin natsien sotarikosoikeudenkäynti Nürnbergissä. SS-­kapteeni Dieter Wisliceny kertoi eräästä korkea-arvoisesta SS-kollegastaan. Mies oli viulua soittava ja shakkia pelaava SS-Obersturmbannführer Adolf Eichmann.

Wislicenyn mukaan Eichmannille oli Wannseessä uskottu juutalaisten kansanmurhan toteuttaminen, joka oli natsi-Saksan johtajan Adolf Hitlerin harhainen päähänpinttymä. Wisliceny ei puhunut pötyä. Eichmann organisoi miljoonien juutalaisten pakkosiirrot muun muassa Auschwitzin, Chelmnon, Treblinkan, Majdanekin ja Sobiborin tuhoamisleireille. Vielä kesällä 1944 Eichmannin toimesta lähetettiin päivittäin 12 000 unkarinjuutalaista junakuljetuksin Auschwitzin kaasukammioihin.

Juutalaisia auttavan järjestön unkarilaisjohtaja Rezsö Kasztnerille Eichmann vastasi: ”Tajutkaa nyt. Minun on puhdistettava tämäkin maa juutalaisesta paskasta. Siinä eivät vastaväitteet eivätkä kyyneleet auta.”

Yksi natsi-Saksan kolmesta SS-divisioonasta oli SS-Totenkopf, jonka tunnus pääkallo oli myös Adolf Eichmannin (kuvassa) sotilaspäähineessä. Hänen sotilas­arvonsa SS-Obersturm­bannführer vastasi suomalaista everstiluutnanttia. © AP / Lehtikuva

Yksi natsi-Saksan kolmesta SS-divisioonasta oli SS-Totenkopf, jonka tunnus pääkallo oli myös Adolf Eichmannin (kuvassa) sotilaspäähineessä. Hänen sotilas­arvonsa SS-Obersturm­bannführer vastasi suomalaista everstiluutnanttia. © AP / Lehtikuva

Kohti Berliiniä etenevät Neuvostoliiton joukot vapauttivat Auschwitzin vangit tammikuussa 1945. Kuvassa näkyy aidan takana naisten lisäksi lapsia aikuisten vankien asuissa. © Universal Images Group / Lehtikuva

Kohti Berliiniä etenevät Neuvostoliiton joukot vapauttivat Auschwitzin vangit tammikuussa 1945. Kuvassa näkyy aidan takana naisten lisäksi lapsia aikuisten vankien asuissa. © Universal Images Group / Lehtikuva

Auschwitzin tuhoamisleirillä puolalaisen Oswiecimin kaupungin laitamilla surmattiin pääosin kaasukammioissa lähes miljoona juutalaista. Eichmannin sinne vielä vuonna 1944 junakuljetuksin toimittamia Unkarin juutalaisia oli heistä yli 400 000. © Topfoto / Lehtikuva

Auschwitzin tuhoamisleirillä puolalaisen Oswiecimin kaupungin laitamilla surmattiin pääosin kaasukammioissa lähes miljoona juutalaista. Eichmannin sinne vielä vuonna 1944 junakuljetuksin toimittamia Unkarin juutalaisia oli heistä yli 400 000. © Topfoto / Lehtikuva

”Entäs, olisiko valokuvaa?”

Sodan jälkeen liittoutuneiden vastavakoilujoukot jakoivat esitteitä, joissa Eichmann nimettiin tärkeimmäksi piileskeleväksi sotarikolliseksi, Tuntomerkit: laiha ja jäntevä, päälaelta kaljuuntuva, puhuessa toinen suupieli vinossa, sulkee toista silmää.

Pelkästään Saksassa oli kuitenkin yli 200 vankileiriä, joissa piileskeli nimeään vaihteleva Adolf Eichmann – välillä Otto Eckmann, välillä Otto Heninger. Häntä kuulusteltiin useaan otteeseen, mutta hän valehteli taitavasti sodanaikaiset tekemisensä.

Eichmannia etsi myös natsirikollisten jäljittäjä Simon Wiesenthal. Yllättäen hän löysi Eichmannin vanhemmat. Isä ei tiennyt mitään poikansa tekemisistä.

”Entäs, olisiko valokuvaa?”

”Ei ole, hän ei antanut aikuisena koskaan valokuvata itseään.”

Kului vuosia.

Oberdachstettenin leiriltä paennut Eichmann toimi metsurina syrjäisellä seudulla Pohjois-Saksassa, kunnes sai vihiä entisten SS-upseerien verkostosta, joka salakuljetti sotarikollisia Etelä-Amerikkaan. Matkasuojaa Länsi-Euroopassa tarjosivat luostarit ja rukoushuoneet.

Eichmann ei epäröinyt. Yhteyshenkilö vei hänet lähelle Brennerin solaa. Italian puolella eräs polkupyörällä ajanut ­lempeästi hymyilevä Herran palvelija vei hänet turvaan kirkkonsa sakastiin.

Kesällä 1950 Eichmann astui Genovan satamassa Italiassa matkustajalaiva Giovanna C:n kannelle. Passissa oli uuden Argentiinan kansalaisen nimi – Ricardo Klement.

Vain puoli minuuttia

Musta Buick-henkilöauto seisoi Garibaldinkadulla illalla 11. toukokuuta 1961. Buenos Airesin esikaupunkialueella seisovassa autossa oli neljä miestä. Bussilla n:o 203 saapuisi pian argentiinalaisen Mercedes-Benzin tehtaan työnjohtaja.

Mustassa Buickissa kyyhötti Israelin tiedustelupalvelun Mossadin agentteja. Huolellinen jäljitys oli alkanut tuottaa tulosta. Säännöllisesti iltaisin bussilla kotiinsa saapuva mies ei voinut olla kukaan muu kuin Adolf Eichmann. Erehtymisen mahdollisuus oli vain yksi sadasta.

Vihreäkeltaisesta bussista laskeutui tutunoloinen mies. Tuuli oli yltynyt, salama iski ja ukkonen jyrähti. Mies nojautui eteenpäin tuulessa käsi syvällä päällystakin sivutaskussa.

Buickin kohdalla vahvarakenteinen agentti Peter Malkin syöksyi miehen kimppuun. Molemmat kaatuivat. Mies kirkui mutta antautui lopulta. Hänet painettiin auton lattialle ja peitettiin paksulla villahuovalla. Sieppaukseen oli kulunut vain puolisen minuuttia.

Ennen kuulustelua mies puettiin agenttien turvatalossa pyjamaan ja nostettiin vuoteeseen. Vasen nilkka kiinnitettiin käsiraudoilla sängyn päätyyn. Kuulustelijana toimi Zvi Aharoni, jonka tapana oli väsyttää kuulusteltava pyörittämällä häntä hänen omissa valheissaan.

Kun Aharoni kysyi miehen SS-numeroa, tämä vastasi: ”45326.” Aharoni säpsähti.

Numero oli sama kuin Adolf Eichmannin oikea SS-numero. Nimekseen mies oli sanonut Ricardo Klement. Sen nimisenä hän oli elänyt Argentiinassa.

Aharoni piti pienen tauon:

”Mutta mikä oli syntymänimenne?”

Miehen kädet vapisivat hieman kun hän vastasi: ”Adolf Eichmann.”

Peli oli selvä.

Seuraavana päivänä Aharoni jatkoi kuulusteluaan. Eichmannin vastaukset hämmästyttivät.

”En ole tehnyt mitään väärää. Olen vain toteuttanut käskyjä. En ole surmannut ketään. Ette ikinä voi todistaa, että olisin syyllistynyt rikoksiin.”

Vielä oli eräs ongelma. Vastoin tahtoaan ei yhtäkään Argentiinan kansalaista voinut viedä maasta pois. Miten saada Eichmann salaa lentokoneeseen, joka veisi hänet ja Mossadin agentit takaisin Israeliin?

Adolf Eichmann saatiin kiinni Argentiinassa. © Ullstein bild

Adolf Eichmann saatiin kiinni Argentiinassa. © Ullstein bild

Erikoislento oikeuteen

Israelin valtion lentoyhtiön El Alin erikoislento lähti Tel Avivista toukokuun 18. päivänä 1961. Koneen kapteeni Zvi Tahor lensi Britannia 4X-AGD-koneen Buenos Airesiin. Virallisesti siinä matkusti Israelin delegaatio Argentiinan itsenäisyyspäiväjuhliin. Tosiasiassa kone oli menossa hakemaan Adolf Eichmann oikeuden eteen.

Turvatalossa punnittiin erilaisia vaihtoehtoja.

Pitäisikö Eichmann piilottaa sälelaatikkoon, johon lyödyt leimat kertoisivat sen sisältävän diplomaattirahtia? Tai kätkeä hänet ruokakonttiin, joka nostettaisiin koneeseen trukilla? Entä jos hänet puettaisiin El Alin univormuun ja kävelytettäisiin koneeseen miehistön jäsenenä?

Viimeinen vaihtoehto oli paras. Eichmannille laadittiin Israelin passi, viisumi, terveystodistus ja El Alin henkilökortti – väärennetyllä nimellä toki.

Riskejä eivät Mossadin agentit turvatalossa ottaneet. Joku vartioi Eichmannia aina, kävipä hän vessassa, söi, nukkui, otti suihkun tai voimisteli puutarhassa. Se tuntui kuitenkin turhalta. Eichmann käyttäytyi sävyisästi aiheuttamatta ongelmia.

Pakopäivän aamuna tohtori Abraham Kaplan antoi Eichmannille rauhoittavan ruiskeen. Hän oli tajuissaan mutta pystyi tuskin puhumaan. Lentokentällä El Alin koneen miehistö ympäröi Eichmannia käsipuolesta koneeseen taluttaneet agentit. Rykelmän keskelle eivät kenttähenkilökunnan katseet päässeet tunkeutumaan.

Kello 23.15 kapteeni Zvi Tahor käynnisti moottorit. Senegalin pääkaupunki Dakar läntisessä Afrikassa oli välilaskupaikka. Sinne oli matkaa yli 7 400 kilometriä. Kolmentoista tunnin lennon jälkeen kone laskeutui Dakarin kentälle. Polttoainetta oli jäljellä vain muutama litra. Tankkauksen jälkeen loppumatka sujui ongelmitta.

23. toukokuuta 1961 pääministeri David Ben-Gurion kertoi Israelin parlamentissa Adolf Eichmannin pidätyksestä.

Maailmanlaajuinen uutispommi oli räjähtänyt.

Luukku avautui kolahtaen

Adolf Eichmannia säilytettiin linnoitetulla poliisiasemalla. Kahdentoista neliömetrin kokoisessa sellissä oli vain tuoli, pöytä ja kenttäsänky. Kattovalo paloi ympäri vuorokauden. Huoneessa oli koko ajan vartija.

Jerusalemissa seurasi oikeuden­istunto toistaan. Viikot kuluivat ja kuukaudet. Oikeuden tuli toteutua mutta lain mukaan.

”Kun seison tässä edessänne, Israelin tuomarit, en ole yksin. Kanssani on kuusi miljoonaa juutalaista syyttäjää. Mutta he eivät voi osoittaa sormella syytettyä, sillä heidän tuhkansa peittävät kukkuloita ja peltoja ja heidän hautansa ovat levällään pitkin ja poikin Eurooppaa”, yleinen syyttäjä Gideon­ Hausner lausui.

15. joulukuuta 1961 Eichmann nousi luodinkestävässä lasikopissa kuulemaan tuomionsa. Kasvot nykivät, paidankaulus oli hiestä märkä.

Sitten se tuli: ”Tämä oikeus tuomitsee Adolf Eichmannin kuolemaan.”

Adolf Eichmann valitti tuomiostaan, mutta valitus hylättiin, samoin hylättiin myös armonanomus. Rikokset ihmisyyttä vastaan olivat kiistattomat. Loppuun asti Eichmann pysyi kannassaan:

”En ole syyllinen. Tottelin käskyjä. En ole tehnyt mitään väärää. En kadu.”

Keskiyöllä 31. toukokuuta 1962 Eichmannin pään yli pujotettiin köysisilmukka ja luukku jalkojen alla aukeni kolahtaen. Köysi heilahteli hiljaa, sitten lääkäri julisti hänet kuolleeksi.

Ruumis poltettiin vankilan appelsiinilehdossa. Pieni nikkelikanisteri täyttyi tuhkasta vain puoliksi. Se vietiin moottoriveneellä avomerelle. Veteen tyhjennetty tuhka oli vain hetken näkyvissä. Sitten se ajautui aallon harjalla pois pimeään.

Vartijoiden keskellä seisovalle Adolf Eichmannille luettiin kuolemantuomio joulukuun 15. päivänä vuonna 1961. © UPI / Lehtikuva

Vartijoiden keskellä seisovalle Adolf Eichmannille luettiin kuolemantuomio joulukuun 15. päivänä vuonna 1961. © UPI / Lehtikuva

Lähdeteokset: Hanna Arendt: Eichmann in Jerusalem; Neal Bascomb: Tähtäimessä Eichmann.

X