Sukututkija Alexandra Ramsay sanoo, että tiedon kerääminen on helpottunut: ”Netistä löytyy valtavia sukutietopankkeja”
Helsinkiläinen Alexandra Ramsay, 68, yrittää selvittää, miten porilainen esiäiti selvisi seitsemän lapsensa kanssa saamatta lavantautia.
Alexandra Ramsay opettaa sukutukimusta Loviisan ja Helsingin kansanopistoissa. Sukututkimusta aloitteleville hän suosittelee kursseja, joilta saa tukea tutkimuksen käynnistämiseen ja tutkimuksen syventävään jatkamiseen.
Sukututkimus on Alexandra Ramsaylle tärkeää. Hän opettaa sitä Loviisan ja Helsingin kansanopistoissa, mutta yrittää selvittää myös oman sukunsa tarinaa.
”Voi sanoa, että olen sukututkija jo kolmannessa polvessa. Historian ja sukumme tutkimus on ollut tärkeä harrastus isälleni ja isäni tädille.
Olen aatelinen, joten isäni suvun vaiheita on ollut verrattain helppo selvittää, koska Ruotsin ja Suomen ritarihuoneet ovat pitäneet kirjaa jäsenistään jo 1600-luvun puolivälin tienoilta. Isäni puolelta sukujuuriamme on jäljitetty 1400-luvulle saakka. Olen saanut viitteitä sukumme vaiheista 1100-luvulle saakka, mutta ne vaativat vielä varmennusta.
Isäni suku on lähtöisin Skotlannista, mutta sukuhaaramme muutti Ruotsi-Suomeen jo 1500-luvun lopussa. Olen vieraillut sukuyhdistyksemme mukana alun perin 1100-luvulla rakennetussa Skotlannin-sukulinnassamme, jossa minua ihastuttivat sen rakenteissa näkyneet ajan kerrokset.
Linnan eri aikoina rakennetut osat, erilaiset rakennustyylit, jopa eriväriset tiiliskivet kertoivat omalla tavallaan sukumme pitkää tarinaa. Linna toimii nykyään hotellina, ja sen vessapyttyjen kannet on vuorattu klaanimme kankaalla.”
Tiedon kerääminen on helpottunut merkittävästi
”Digitalisoinnin ja DNA-testien myötä tiedon kerääminen on helpottunut merkittävästi. Internetistä löytyy valtavia sukutietopankkeja, mutta mitä enemmän on tietoa, sitä suurempi vaara on, että tieto voi olla väärää.”
”Olen historioitsijana erittäin tarkka siitä, että sukututkimukseni muodostuu oikeaksi tarkastetusta tiedosta. Toisinaan se edellyttää yhä lähtemistä päätteen ääreltä arkistojen äärelle.
Minua kiinnostaa ajallista mittaa enemmän tutkimuksessa esiin tulleiden ihmisten elämäntarinat. On kiehtovaa saada tietää, kuinka he ovat tulleet toimeen ja millaisia elämäntaitoja he ovat tarvinneet pärjätäkseen.
On ajatuksia herättävää saada selville, miten niukoissa ja vaikeissa olosuhteissa omat esivanhemmat ovat eläneet. Se voi antaa nykyajan ihmisille uskoa, että meidänkin ongelmamme ovat ratkaistavissa.”
Jos sukututkimus kiinnostaa, Suomeen tai Ruotsiin syntyminen on lottovoitto
”Sukututkimuksen kannalta on lottovoitto syntyä Suomeen tai Ruotsiin, koska täällä on pidetty 1600-luvun lopulta saakka kirkonkirjoja, joista voidaan selvittää nimeltä seurakuntien jäsenet.
Kirkonkirjat ovat sukututkijoille todellinen aarreaitta. Äidin puolen sukuani olen onnistunut jäljittämään tähän mennessä 1700-luvulle saakka.
Ajattelen usein porilaista esiäitiäni, jonka pappina työskennellyt aviomies menehtyi lavantautiin nälkävuosien aikana 1800-puolivälissä. Yritän vielä selvittää, miksi leski ja hänen seitsemän lastaan eivät saaneet tartuntaa. Miten he selvisivät perheen isän ja elättäjän kuoleman jälkeen?”
