Tältä näytti ja tuntui toimittajan ensipulahdus avantoon – Avantouinti vaatii mielenhallintaa
Seuran toimittaja Jukka Vuorio kokeili ensi kertaa elämässään, miltä tuntuu avantouinti. Ja nyt avantoon on päästävä uudelleen!
Talviuinnin SM-tapahtumaan osallistui helmikuun alussa lähes 700 uimaria ja pulahtajaa. Seuran toimittajalle avantouinti oli aivan uusi kokemus.
Olen lukemattomia kertoja kuullut, että avantouinti on hyväksi sielulle, mielelle ja keholle, joten onhan asia nyt 45 vuoden iässä lopulta itsekin koettava.
Tämän jutun lopussa on video ensimmäisestä talviuintikokemuksestani, mutta ennen sitä kerron hieman, miltä kaikki tuntui. Käytän tässä jutussa sekä termejä talviuinti että avantouinti, koska ne kummatkin tapahtuvat hyvin kylmässä, jään ympäröimässä vedessä.
Tärkein syy kokeilla avantouintia on hyvinvointi. En koe voivani mitenkään huonosti, mutta olen taatusti aina kiinnostunut voimaan vähän nykyistä paremmin.
Pulahdus talviuinnin SM-kisojen lomassa
Suomen Latu kertoo sivuillaan talviuinnin muun muassa nostavan hieman elimistön antioksidanttitasoa, parantavan unensaantia, vastustuskykyä ja stressinsietoa sekä saavan elimistön polttamaan tehokkaammin rasvoja. Liikuntatieteellinen Seura puolestaan kertoo avantouinnin voivan auttaa sekä palautumaan että jaksamaan. Ja kun Seuran päätoimittaja Erkki Meriluotokin on kirjoittanut avantouinnin laskevan verenpainetta, on tätä luonnon ihmelääkettä päästävä itsekin kokeilemaan.
Pääsen tekemään talviuintikokeiluni Laukaan Peurungassa, jossa järjestettiin helmikuun alussa talviuinnin SM-kisat.
Kun lopulta pääsen talviveteen, kokemus ei mene niin kuin olin suunnitellut.
Koska tapahtuma on todella suosittu ja mukaan on ilmoittautunut lähes seitsemänsataa talviuimaria, ovat aikataulut tarkkoja, jotta kaikki saataisiin toimimaan suunnitelmien mukaan.
Siksi minäkin marssin nyt jonossa kohti pluskolmeasteista vettä.
Avantouinti kutsuu toistekin
Saamistani ohjeista muistan vain kaksi. Muista hengitys ja älä käperry kasaan sen enempää fyysisesti kuin henkisestikään. Noudatan ohjeita miten kuten kykenen.
Veteen pystyy laskeutumaan miellyttävästi puuportaikkoa pitkin, mutta niitä riittää vain sen verran, että lantiota pidemmälle pitäisi sitten vain pulahtaa veden varaan.
Ajatus siitä saa minut vaistomaisesti pysähtymään.
Jään tuumailemaan tilannetta, ikään kuin keräämään rohkeutta. Mutta koska olen osa jonoa, tuumailutaukoni muodosta tukkeen muiden ihmisten etenemiselle. Pian saan takaani kannustavaa palautetta siirtyä eteenpäin.
Liikenteessäkin ahdistun, jos tulee tunne siitä, että on muiden tukkeena. Hädissäni saan siksi hädin tuskin takamukseni kastettua. Sen jälkeen kiepsahdan puuportaiden kaiteesta tukea ottaen vedestä nousevien kaistalle.
Se talviuintikokemus oli siinä. Hätäinen ja hermostunut ensi kerta.
Kotimatkalla on aikaa mietiskellä kokemaani. Vaikka ahdisti olla tukkeena ja veden kylmyys sai päälle paniikinomaisen tunteen, silti sinne taustalle syntyi myös jonkinlainen mielihyvän kokemus ja ehdottomasti kiinnostus avantouintia kohtaan.
Vaikeuksista huolimatta sain kokemuksesta intoa pulahtaa talviveteen uudelleen. Onneksi asuinpaikkakunnallani Alajärvellä on kuulemani mukaan erinomainen yleinen avantosauna.
Sinne suuntaan lähitulevaisuudessa aivan varmasti.
