Selvitys paljastaa: Tirkistelyä, mielivaltaa ja alaikäisten hyväksikäyttöä – Pelko maineen menettämisestä sulkee suut elokuva- ja teatterialalla

Jaa kaverilleTilaa Seura
seksuaalinen häirintä on pysäytettävä
© iStock
#Metoo on tehnyt hyvää kulttuuriteollisuuden vaikenemisen kulttuurille. Kulttuuriministeri Sampo Terhon tilaama häirintäselvitys on silti karua luettavaa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on julkaissut selvitysraportin Häirintä ja muu epäasiallinen kohtelu elokuva- ja teatterialalla. Raportin on laatinut Jaana Paanetoja ministeri Sampo Terhon toimeksiannosta.

Tietoja selvitystä varten kerättiin sähköisellä kyselyllä ja järjestämällä keskustelutilaisuuksia. Lisäksi Paanetoja on tavannut yksittäisiä näytelijöitä, ohjaajia ja tuotantoyhtiöiden edustajia.

Joka kolmas sähköiseen kyselyyn vastanneista teatterialan edustajista kertoi, että häirintään liittyviä tapauksia on jouduttu käsittelemään.

Elokuva-alan tuotantoyhtiöiden edustajista joka viides kertoi havainneensa häirintää tai muuta epäasiallista kohtelua.

Lasten työturvallisuus huolestuttaa

Selvityksen mukaan seksuaalinen häirintä on Tasa-arvovaltuutetun toimiston internet-sivujen katsotuin aihe. Sosiaalisen median #metoo-kampanjan jälkeen vierailut sivuilla ovat viisinkertaistuneet.

Suuren tiedontarpeen lisäksi selvityksestä käy esille, ettei häirintää ole elokuva- ja teatterialalla ehkä perinteisesti mielletty yhtä epäammattimaiseksi käytökseksi kuin muilla aloilla.

Ongelmatilanteista mainittiin pukujen sovittaminen. Jotkut miesohjaajat tulevat vastaajan mukaan tilanteeseen tarkastellakseen riisuvia ja pukevia näyttelijättäriä.

Toinen ongelma-alue on alaikäisten kohtelu.

”Tuottajat, kuvaajat ja ohjaajat ’käyttävät hyväkseen’ nuoria tyttöjä lupaamalla näille rooleja ja mahdollisuuksia alalla kaikenlaisen ”koekuvaus”-manipulaation ja biletyksen varjolla. Koskaan ei ole mitään tarkoitustakaan auttaa näitä teinejä alalle,” eräs selvitykseen kuulluista kertoo.

Varsinkin alle 14-vuotiaiden lasten työturvallisuuteen ja henkisten vaaratekijöiden arviointiin olisi syytä kiinnittää entistä enemmän huomiota.

Osa selvitystä varten kuulluista henkilöistä oli epäillyt, että alalla olisi syyllistytty rikoksen tunnusmerkit täyttäviin tekoihin, mutta niitä ei kuitenkaan oltu viety rikosoikeudelliseen selvittelyyn.

Elokuva-alalla ongelmia ei tunnisteta

Elokuvatuotantojen ongelmia löytyy myös laissa säädettyjen velvoitteiden tunnistamisessa ja siten myös niiden noudattamisessa.

Heikko lain tuntemus voi ministeriön teettämän selvityksen mukaan johtaa siihen, että epäasiallista kohtelua ei kyetä ehkäisemään tai tunnistamaan.

Seura tutki keväällä 2018, kuinka yleisiä raiskaukset ovat olleet 2000-luvun suomalaisissa elokuvissa.

Esimerkiksi näyttelijä Pihla Viitala on kertonut ohjaaja Aku Louhimies tokaisseen Käsky-elokuvan kuvauksissa, että ”joukkoraiskaus sopii sinulle.” Kahdeksan miestä raiskaa elokuvassa Viitalan esittämän roolihahmon.

Näyttelijä Anna Paavilainen puolestaan on kertonut joutuneensa uransa aikana näyttelemään raiskattua teatterin lavalla yli sata kertaa.

Paavilainen on joutunut esittämään raiskausta jo Teatterikorkeakoulun pääsykokeissa ja harjoittelemaan sitä heti ensimmäisellä vuosikurssilla.

Myös Teatterikorkeakoulun näyttelijätyön professori Elina Knihtilä joutui harjoittelemaan raiskattuna olemista opieskeluaikanaan 1990-luvulla.

”Aloitin täällä opettaja vuonna 2013, eikä ainakaan siitä lähtien kukaan ole täällä teettänyt kyseenalaisia harjoituksia”, Knihtilä kertoi Seuralle keväällä.

Näyttelijän asema on haavoittuva

Useiden selvitykseen kuultujen tahojen mukaan näyttelijöitä pidetään työryhmän haavoittuvimpina jäseninä, koska he tekevät työtä kehollaan.

Normaalit työmarkkinamekanismit eivät alalla ole käytettävissä samalla tavoin kuin muilla aloilla.

Kun työehtosopimusta ei ole, näyttelijän pelko työn menettämisestä saattaa johtaa siihen, että joutuu suostumaan epäedullisiin ehtoihin. Keinoja epäkohtiin puuttumiseksi pidettiin heikkoina ja tuotantoyhtiöillä katsottiin olevan määräävä asema.

Valta-asetelma, jossa vain tietyillä tahoilla on valtaa, koettiin negatiivisena koko alan toimintaa hankaloittavana piirteenä, joka ei liity vain parin viimeisen vuoden aikana julkisuuteen tuotuihin epäkohtiin.

Ongelmiin puuttuminen on koettu vaikeaksi tai mahdottomaksi, koska puuttuminen synnyttää riskin oman uran pilaamisesta. Yksittäisen työntekijän kohtaaman häirinnän ottamista on estänyt myös vähäinen tuki työyhteisöstä.

Esille otettuja epäkohtia on myös vähätelty, jonka seurauksena asioita ei ole viety eteenpäin. Teatterissa ’kaikki’ suojelevat ensi-iltaa, jolloin ryhmän toimintaa ei ole mahdollista hankaloittaa.

Häirintää kokenut vaikenee suojellakseen työyhteisöään

Elokuvapuolella suojellaan tiukkaa aikataulua ja budjettia, eikä haluta aiheuttaa harmia työtovereille tuomalla esille kuvausten aikana koettuja epäkohtia. Kysymys on selvityksen perusteella alalle muodostuneesta toimintatavasta, jossa yksilön oikeus ja suoja syrjäytyvät yhteisön suojelun tieltä.

Ongelmien esiin nostamiseen liittyy pelko omien työmahdollisuuksien menettämisestä ja leimautumisesta hankalaksi ihmiseksi, jota ei tulla jatkossa rekrytoimaan.

Kissan nostamista pöydälle hankaloittavat myös työsopimusten salassapitolausekkeet ja sopimusmääräykset, joiden mukaan riitauttaminen tapahtuu riitauttajan kustannuksella. Tästä syystä ongelmat on ’parempi lakaista maton alle’.

Työyhteisöissä on ollut myös tapana varoitella työkavereita epäasiallisuuteen taipuvista henkilöistä ja suojelemaan kollegoita.

Jotkut epäasiallisuutta kokeneet yksilöt olivat välttäneet tekemästä töitä niiden kanssa, jotka olivat kohdelleet heitä epäasiallisesti, jolloin koko yhteisöä koskevat ongelmat ovat jääneet selvittämättä.

Yhteydenottoa viranomaisiin ei pidetty käyttökelpoisena ratkaisuvaihtoehtoina. Teatterissa työskennelleet kertoivat, että ongelmia on ratkottu työnantajan sisäisessä prosessissa, mutta tällainen käsittely ei johtanut ongelmien ratkeamiseen.

Selvitystä varten kuultujen mukaan jossain tapauksissa työnantajayhteisön päättäjät uskoivat esimiesasemassa olevaa henkilöä eikä epäasiallisen kohtelun kohteeksi joutunutta työntekijää.

Puuttumattomuutta on saanut aikaan myös halu suojella alan yleistä mainetta. Taustalla on vaikuttanut pelko siitä, että kulttuuriala menettää rahoitusta epäkohtien tullessa esille.

X