True crime ei ole mielikuvituksellista viihdettä, vaan totisinta ja kamalinta totta jonkun ihmisen elämässä

True crime on todellisuuteen pohjautuvaa kirjallisuutta, tv-ohjelmia, elokuvia ja pod­casteja, jotka käsittelevät rikollisuutta. Tämä on laaja määritelmä ilmiöstä, joka on nyt varsin suosittu.

Kustantamoilta tulee jonossa tositarinoita rikoksista ja televisiokanavat sekä suoratoistopalvelut jakavat aiheesta koko ajan uusia sarjoja ja elokuvia.

Siksi mekin halusimme tutkailla tätä ilmiötä, mutta ei vain tosielämän kamaluuksien kautta, vaan pikemminkin esitellä laajemmin, mistä true crimessä on kysymys, kuinka se on syntynyt ja millaisia asioita se pitää sisällään.

Jutut erikoisteemaan teki toimittajamme, kirjailija Milla Ollikainen, joka on varsin perehtynyt ilmiöön. Tämän ansiosta saimme kokonaisuudesta kattavan ja eettisesti tasokkaan.

True crime nimittäin voi olla laadukasta, journalististakin työtä, joka lisää tietämystämme yhteiskunnasta ja sen toimijoista, tuo historiallista perspektiiviä asioihin ja voi jopa tuottaa päättäjille painetta muuttaa maailmaa paremmaksi. Se voi kuitenkin olla myös empatiakyvytöntä sosiaalipornoa, josta tulee paha mieli kaikille.

True Crime on laji, joka voi satuttaa

Minulle teeman tuottajana oli hyvin tärkeää esitellä suosittu ilmiö niin, että lähtökohtana on rikosten uhrien kunnioittaminen.

Tietoa voi jakaa ja surullisista asioista puhua, mutta aina pitää muistaa se, ettei true crime ole mielikuvituksellista viihdettä, vaan totisinta ja kamalinta totta jonkun ihmisen elämässä.

Itselleni hyvä muistutus tästä oli keskustelu ystävän kanssa sen jälkeen, kun hän oli saanut puhelun järkyttyneeltä opiskelukaveriltaan. Nainen oli nimittäin lukenut lehdestä, että hänen julmasti surmatusta sisarestaan oli tehty kirja. Mitään ennakkovaroitusta tai ilmoitusta asiasta ei ollut tullut.

Kirja ei ainoastaan tyytynyt käymään läpi selvittämätöntä surmatyötä hetki hetkeltä, vaan siinä myös käytettiin tehokeinona ”henkimaailmaa” ja jopa annettiin ymmärtää siskon puhuneen surmastaan tuonpuoleisesta käsin.

Sydäntä särki, kun mietin, miltä tuollainen tuntuisi omalla kohdalla. Sen jälkeen en ole voinut unohtaa minkään tositarinaan perustuvan kirjan, tv-sarjan tai podcastin äärellä, että siellä sisällä on aina hirvittävä määrä inhimillistä tuskaa ja menetystä.

Lue myös: Miksi yksikään aikuinen ei puuttunut, kun teini-ikäinen Minttu orjuutettiin myymään seksiä sadoille miehille? ”Miksi valitsitte minut, kun olisitte voineet ostaa seksiä aikuiselta?”