Anneli Kanto uudesta Saalistetut-dekkaristaan – ”Romaanissa halusin käsitellä sitä, miten pitkät jäljet vakava henkirikos jättää”

Kirjailija Anneli Kanto pohtii uudessa dekkarissaan, pääseekö murhaaja koskaan irti tekojensa seurauksista.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Anneli Kanto kirjoittaa laidasta laitaan, dekkareita ja historiallisia romaaneja.

Kirjailija Anneli Kanto pohtii uudessa dekkarissaan, pääseekö murhaaja koskaan irti tekojensa seurauksista.
(Päivitetty: )
Teksti:
Marja-Terttu Yli-Sirniö

Anneli Kanto on kirjoittanut aiemmin muun muassa historiallisia romaaneja. Juuri ilmestynyt Saalistetut on toinen osa kolmiosaisessa Näkijä-dekkarisarjassa.

Miksi päätit kirjoittaa dekkarin?

Syitä on useita. Ensiksikin kun on kirjoittanut isotöisen historiallisen romaanin, tehnyt sen kanssa vuosia taustatyötä ja ajatellut paljon, ei heti perään jaksa tehdä toista. Rottien pyhimys ilmestyi vuonna 2021, ja sen jälkeen pää täytyi tyhjentää. Se vaati kevyemmän syrjähypyn dekkariin.

Toinen syy oli se, että halusin kokeilla dekkarin kirjoittamista, joka oli jo pitempään syyhyttänyt minua.

Myös korona-aika vaikutti. Minulla oli sovittuna useita teatteriprojekteja, mutta ne keskeytyivät koronaan, joka sulki teatterit. Tarvitsin työtä, jotta järki säilyi päässä. Mielessäni oli aiheita, ja rupesin funtsaamaan, saisiko niistä dekkarin.

Jo etukäteen oli ilmeisesti selvää, että tarinasta tulisi trilogia. Sen ensimmäinen osa Haihtuneet julkaistiin helmikuussa. Olitko suunnitellut tarinat valmiiksi, koska nämä kaksi ilmestyvät näin nopeasti peräjälkeen?

Kyllä, nykyään dekkarit halutaan sarjamuotoisina, niistä lukijat tykkäävät. Kun tarjosin sarjaa kustantajalle, minulla oli kolme aihiota aika valmiina. Kaksi osaa olin jo kirjoittanut aika pitkälle. Kolmas osa vaatii normaalin kirjoittamisajan ja ilmestyy vuoden päästä syksyllä.

Tarinan keskeinen henkilö on Marina, hiihtokeskuksen siivooja, jolle alkaa tapahtua kummia. Hänen kohdallaan pätee vanha sanonta ”minkä taakseen jättää, sen edestään löytää”. Ajatteletko itse näin?

Kyllä se minusta suunnilleen menee niin, että se, mitä ihminen on tehnyt, sekä hyvä että paha karma, kiertyy joskus takaisin ihmisen eteen. Romaanissa halusin käsitellä sitä, miten pitkät jäljet vakava henkirikos jättää. Uhrin itsensä lisäksi teko koskettaa hänen lapsiaan, vanhempiaan, sisaruksiaan, ystäviään. Mutta myös tekijän elämä menee pilalle, ja se vaikuttaa myös hänen läheisiinsä.

Ei se niin yksinkertaista ole, että yksi puukottaa toista, ja dekkari ottaa selville, kuka sen teki. Teko säteilee laajalle niin ajallisesti kuin ihmissuhteissa.

Tapa, jolla tappo tarinassa tehdään, on aika hurja, ja kustannustoimittaja pyysi sitä jopa vähän muuttamaan. Mutta jotta vaikutus olisi hirveä, myös teon pitää olla hirveä.

Tarinan taustalla kummittelee kaksi tosielämän tapahtumaa. Mietinkin, pääseekö murhateon seurauksista koskaan eroon.

Nimihenkilö Näkijä on selvänäkijä ja tarot-korttien tulkitsija. Hän on salaperäinen ja etäinen hahmo, edes hänen sukupuolensa ei ole lukijalle aina ihan selvä. Kuinka hänen hahmonsa syntyi?

Kun mietin, kuka voisi olla se päähenkilö, joka ratkaisee rikoksia ja yhdistää nämä kolme tarinaa, en halunnut tehtävään poliisia, koska en tiedä poliisin työstä, en myöskään toimittajaa, jotka usein ratkovat rikoksia.

Sitten keksin, että selvännäkijä olisi hyvä päähenkilö. Selvännäkijähän on ihminen, jonka puheille ihmiset tulevat ja kertovat salaisuuksiaan, ja hän voi työntää nokkansa kaikennäköisten ihmisten asioihin.

Minusta Näkijä on hahmona vähän ameebamainen ja ambivalentti. Hän on huijari, mutta alkaa lopulta nähdä oikeasti asioita, ja ihmettelee sitä itsekin.

Olet horoskoopissa neitsyt. Seuraatko horoskooppeja, oletko koskaan käynyt selvännäkijällä? Tunnetko tarot-kortit?

Olen käynyt muutaman kerran kuuntelemassa yleisötilaisuuksia, joissa selvänäkijät kertovat työstään. Olen myös osallistunut Päivi Haanpään Kirjoittajan Tarot -kurssille, jossa hän opastaa, kuinka kortteja voi käyttää esimerkiksi romaania luodessa. Tunnen myös Keskitalon veljekset Jupen ja Markon, jotka tutkivat vakavassa mielessä kummitustaloja.

Tarot-kortteja olen harrastanut 90-luvulta asti, minulla on niitä monta pakkaa. Eivät ne minulle mitään ennusta, vaan ne ovat tapa keskustella alitajuntani kanssa. Niitä katsoessa ja tulkitessa omat ajatukset kirkastuvat. 

Merja-Terttu Yli-Sirniö ja Anneli Kanto keskustelevat dekkareista kahvilla Tampereella.
Merja-Terttu Yli-Sirniö ja Anneli Kanto (oik.) keskustelevat dekkareista kahvilla Tampereella. © Rami Marjamäki

Juttu on julkaistu Vivan numerossa 9/2023.

Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti

X