Kirjailija Maija Kajanto on kepeyden puolella – ”Haluan kirjoittaa kirjoja, jotka jättävät lukijalle hyvän mielen”
Kirjailija Maija Kajanto kuvaa kirjoissaan tavallisten ihmisten tavallista elämää, jossa ei tapahdu mitään liian pahaa. Kirjojen tarkoitus on tuottaa lukijoille hyvää mieltä.
Toimittaja tapasi Maija Kajannon tämän mökillä Hämeenlinnassa.
Maija Kajanto on yksi harvoista kotimaisista kirjailijoista, joka on yhä keskittyny kirjoittamaan hyvän mielen viihdekirjoja.
Mikä viihteessä kiehtoo sinua ja miksi viihdekirjojen kirjoittaminen on tärkeää?
”Moni kirjailija saattaa tehdä viihdettä välipaloina vakavammin otettavan kirjallisuuden ohessa. Se ei ole minun juttuni. Haluan kirjoittaa kirjoja, jotka jättävät lukijalle hyvän mielen. Maailmassa tapahtuu kaikenlaista pahaa, ja moni on kokenutkin hirvittäviä asioita. Mielestäni on tärkeää, että ihmiset voivat lukea kirjoja, joita lukiessaan heidän ei tarvitse pelätä, että kohta tapahtuu jotain kamalaa.
Feel good -kirjoissa päähenkilö etsii omaa tapansa olla onnellinen. Siihen saattaa sisältyä rakkauden ja parisuhteen etsintä, mutta ne eivät ole koko tarina. Hyvän mielen kirjat käsittelevät myös isoja asioita, kuten menettämistä ja eroja, mutta se tehdään kevyellä otteella.
Viihdekirjoissa voi olla myös rankkoja asioita ja väkivaltaa, mutta en halua niitä omiin kirjoihini. Jos ihminen haluaa käsitellä traumojaan ja vaikeita kokemuksiaan kirjallisuuden kautta, niitä kirjoja kyllä piisaa.”
Toisen kirjasarjasi kahta ensimmäistä osaa on myyty yhteensä yli 50 000 kappaletta. Mistä se mielestäsi kertoo, että viihdettä kulutetaan paljon? Onko viihdekirjallisuuden arvostus noussut?
”Tykkään kirjoittaa tavallisista ihmisistä ja tavallisista asioista. Kepeät, juonivetoiset tarinat, joissa kuvaillaan henkilöiden välisiä suhteita ja samastuttavaa arkea, vetoavat lukijoihin. Taatelitalvi oli koko Suomen kuunnelluin äänikirja ja luetuin sähkökirja ilmestymiskuukautenaan. Se oli myös Mitä Suomi lukee –listalla kakkosena heti Remeksen jälkeen.
Korvapuustikesällä on reilut 7 000 arviota Bookbeatissa. Siitä huolimatta kirjoistani on ilmestynyt vain yksi arvio perinteisessä mediassa. Viihteen arvostus journalismissa ei ehkä ole noussut, mutta sen kulutus kasvaa. En usko, että mistään on noussut uusien lukijoiden massaa vaan yhä useampi lukee eri genrejen kirjoja, ja viihdettä kulutetaan muun kirjallisuuden lomassa.
Kirjastoilta on tullut viestiä, että suomalaista viihdettä lainattaisiin vaikka kuinka paljon, jos sitä joku tekisi. Tähän asti olen saanut olla aika yksin, mutta lähiaikoina viihdekirjoja on ilmestymässä eri kustantamoilta yllättävänkin monta. Jospa se nostaisi koko genren arvostusta ja saisi viihdekirjailijat verkostoitumaan.”
Neliosaisen Kahvila Koivu -kirjasarjasi kolmas osa Sahrami- syksy ilmestyy elokuussa. Kirja jatkaa Kristiina Kivimaan tarinaa Pyhävirran maalaismaisemissa. Millaista oli jatkaa tutun päähenkilön tarinaa?
”Kirjasarjan kaksi ensimmäistä osaa syntyivät helposti, mutta Sahramisyksy vaati ponnistelua. Takki on ehkä vähän tyhjä, sillä olen viidessä vuodessa kirjoittanut kuusi kirjaa muiden töiden ja perheen ohella.
Kolmannen osan kirjoittaminen on muutenkin erilaista kuin kahden aiemman. Nyt punnitaan, olenko luonut niin kiinnostavat henkilöt, tarpeeksi uskottavan maailman sekä vetävän miljöön, että ne saavat lukijat tarttumaan kirjaan ja kysymään, mitä Pyhävirran ihmisille kuuluu.
Kristiinassa minua kiehtoo tavallisuus ja ajatus nuoresta naisesta, joka ei ole huippusosiaalinen. Nykyään pitäisi tykätä olla esillä ja pystyä olemaan sosiaalisissa tilanteissa paljon ja luontevasti. Kristiina ei ole sellainen.
Hän on ujo, ja hän viihtyy luonnossa ja keittiössä, itselle hyvien rutiinien parissa sekä vapaa-ajalla että työelämässä. Hän ei ole missään mielessä kauhean vallankumouksellinen hahmo vaan ihan tavallinen.”
Olet hiljattain ryhtynyt täysipäiväiseksi kirjailijaksi ja jättänyt toimittajan ja viestinnän tehtävät tauolle. Kuinka elämäsi ja työsi kirjailijana on muuttunut?
”Elämä täyttyy tällä hetkellä kirjojen kirjoittamisesta ja lapsiperheen arjen pyörittämisestä. En ole kodinhengetär eikä minulla ole harrastuksia.
Pyrin liikkumaan, mutta en harrasta tavoitteellista liikuntaa. Kirjoittaminen ja lapsen harrastuskuljetukset rytmittävät päiviäni.
Tällä hetkellä näin on hyvä. Elän unelmaani ja haaveilen siitä, että näitä vuosia tulee lisää. Toivon, että voin keskittyä taloudellisesti kirjojen kirjoittamiseen. Se ei ole itsestään selvää Suomessa.
Haaveilen myös siitä, että voisin kirjoittaa nuorille. He ansaitsevat kevyttä hyvänmielenkirjallisuutta, joka on kirjoitettu heille.”
Juttu on julkaistu ensi kerran Vivan numerossa 8/2023.
Kiinnostuitko? Tilaa Viva-lehti