Kaappaako Finanssialan keskusliitto Telan? Suvi-Anne Siimes Piia-Noora Kaupille töihin?

”Älä sitten laita minun nimeäni lehteen”, pyytää jo toinenkin sisäpiiriläinen. Organisaatiot ovat herkkä asia eläkepiireissä.

Työeläkevakuuttajien edunvalvontajärjestö Telan hallituksen marraskuisessa kokouksessa työeläkeyhtiöistä vahvimman eli Varman toimitusjohtaja Risto Murto julkilausui ensimmäisenä ääneen, että suurimpien eläkeyhtiöiden pitäisi siirtää edunvalvontansa painopistettä Finanssialan keskusliittoon (FK). Esityksen takana on ajatus, että pankkien ja vakuutusyhtiöiden etujärjestö FK pystyisi tehokkaammin ajamaan suurten työeläkeyhtiöiden etuja. Eläkeyhtiöt ovat jo nyt myös FK:n jäseniä.

Telan pienemmät jäsenet – eläkesäätiöt ja -kassat – sekä kunta-alan Keva eivät asiasta innostuneet. Selkeiden päätösten sijaan suuryhtiöitä lepyteltiin niin, että pienempien jäsenten ja Kevan jäsenmaksuja nostettiin äänestyspäätöksellä.

Tien päässä häämöttääkin rakenneuudistus eli Telan lopullinen alasajo. Silti sekä Varman toimitusjohtaja Murto että Ilmarisen toimitusjohtaja Timo Ritakallio painottavat, ettei Telan lakkauttamisesta ole sen hallituksessa keskusteltu, ainoastaan liiton roolista ja toiminnan painopisteistä.

Työeläkevakuuttajien edunvalvontajärjestö Tela vs. Finanssialan keskusliitto

Työeläkevakuuttajien edunvalvontajärjestö Tela toimii työeläkeläisten varoin, sen vuosibudjetti on 3,5 miljoonaa euroa ja sen palkkalistoilla on noin 20 työntekijää lobbaamassa suomalaista eläkejärjestelmää yhteiskunnan päättäjille ja vaikuttajille. Vastaavasti Piia-Noora Kaupin johtamassa Finanssialan keskusliitossa on 50 työntekijää ja 9 miljoonan budjetti.

Tela synnytettiin 1964, ja liitto miehitettiin pitkään ajan hengen mukaisesti ay-liikkeen jäähdyttelijöillä. Se oli myös monen politiikan konkarin loppusijoituspaikka. Telan nykyinen vetäjä on Lääketeollisuusyhdistyksestä Telaan siirtynyt Suvi-Anne Siimes, vasemmistoliiton ex-puheenjohtaja ja ministeri. Siimeksen kunniaksi on toki sanottava, että hänen johdollaan poliittisista mandaateista on liitossa pitkälti luovuttu ja rahankäyttöä supistettu, Telasta on siis tullut ”normaali työpaikka”, kuten yksi Seuran jututtama sisäpiiriläinen sanoo.

Malli historiasta

Eläketiedottamisen yksi erikoisuus oli Eläketiedotustoimisto, jonka tehtävänä oli kouluttaa ay-kaadereita työeläketiedon salaisuuksiin. Ay-vaikuttajien toimistoa pilkattiin termillä ”kultainen tunkio” – se fuusioitiin Telaan 2000-luvun alussa.

Vaikka Telan totaalinen alasajo kiistetäänkin, historiasta löytyy esimerkkejä nopeista järjestöllisistä ratkaisuista. Kun vuonna 2006 Vakuutusyhtiöiden keskusliiton vuosikokouksessa esiteltiin hyvin valmisteltu toimintasuunnitelma järjestön itsenäisestä jatkosta, kokouksessa yksi isoista isännistä, Pohjola Pankin toimitusjohtaja Mikael Silvennoinen ilmoitti ykskantaan, että VKL ja Pankkiyhdistys yhdistetään. Fuusio toteutui heti seuraavan vuoden alusta.

Jos Tela nyt liitettäisiin FK:oon, olisi samalla keksittävä, kuinka hoidetaan Telan pienet jäsenet. Isot yhtiöt ovat tervetulleita, pienet kassat ja säätiöt mahdollisia kiviriippoja.

Kahden leidin kauppa

Yhtenä mahdollisena todisteena Telan lakkauttamisesta voi nähdä Suvi-Anne Siimeksen työpaikkahaun viime syksynä Suomen Pankin johtokuntaan.

Siimeksen sijaan valituksi tuli kuitenkin Finanssivalvonnan apulaisjohtaja Marja Nykänen. Seuralle kuitenkin vakuutetaan eri lähteistä, ettei Siimeksen pyrkimyksellä ja Telan mahdollisella alasajolla ole yhteyttä.

Telan ”painopisteen ja roolin” hakemisesta puhutaan varsin häveliäästi. Syykin on selvä. Ala on käymistilassa monellakin taholla. Ensinnäkin koko eläkejärjestelmän tuotoksia kyseenalaistetaan muun muassa Senioriliikkeen indeksikapinalla. Samaan aikaan Sosiaali- ja terveysministeriössä pohditaan, miten maakuntiin siirtyvän soteväen työeläkkeet järjestetään ja mihin eläkeyhtiöön. Vastaanottavalla puolella FK:ssa taas kipuillaan edelleen osuuspankkiryhmän lähtemisestä omille teilleen.

Lue myös:

Pettikö eläkejärjestelmä antamansa lupaukset?