Mistä yli 50-vuotias työnhakija löytää vielä töitä? Tilanne ei ole toivoton – lue neljä tarinaa!
Mistä yli viisikymppinen saa vielä töitä? Miksi ikä edes vaikuttaa työnsaantiin? Neljä yli viisikymppistä työpaikan vaihtajaa kertoo, miksi he kokevat olevan nyt parempia työssään kuin parikymmentä vuotta sitten.
Iästä oli Timo Laanisen mielestä vain hyötyä opiskellessa uutta tutkintoa. Tentteihin luku ei uuvuttanut, päinvastoin. ”Ehkä tässä iässä erottaa paremmin oleellisen epäoleellisesta.”
Saako yli 50-vuotias työnhakija Suomessa vielä töitä? Asiasta on keskusteltu viime aikoina kiivaasti, kun eläkeputkikin on parin vuoden sisällä poistumassa.
Vastaus on, että saavat ja eivät saa. Hyvä uutinen on se, että ikääntyneiden työllisyysaste on noussut roimasti koko 2000-luvun. Tosin se olikin 1990-luvun jäljiltä toivottaman huonossa jamassa. Ja edelleen on parannettavaa, huomattavasti. Huono uutinen on se, että ikäsyrjintää koetaan. Suomella on jopa kyseenalainen kunnia johtaa ikäsyrjinnän tilastoja Euroopassa.
Toimittaja ja tietokirjailija Sirpa Pääkkönen julkaisi viime talvena tietokirjan Pätkiä & potkuja – Naisten kokema ikäsyrjintä työelämässä (Avisado). Siinä hän tutkii ja analysoi tilastotietoa, mutta myös jakaa työpaikkansa menettäneiden yli 50-vuotiaiden naisten tarinoita. Pääkkönen sai tarinoita kuunnellessa todistaa, että syrjintää kokevat ennen kaikkea naiset, muunkin ikäisinä kuin yli viisikymppisinä. Miehillä ikäsyrjintä osuu vain myöhempiin työvuosiin.
Silti Sirpa Pääkkönen yllättyi myös positiivisesti. Tilanne ei ole yli viisikymppisten karuista työnhakumaratoneista huolimatta aina täysin toivoton.
”Oli hienoa huomata, kuinka moni haastattelemistani myös lopulta sai töitä, työllisti itse itsensä tai lähti kokonaan uudelle uralle.”
Uusiin töihin kadulle
Vaikka ikääntyessä työpaikkojen valinnanvara tuntuu vähenevän, työn löytäminen ei silti ole siis täysin mahdotonta. Aika usein se vaatii silti kovasti töitä, kouluttautumista ja uuden oppimista.
Keskustapuolueen entinen puoluesihteeri ja peräti neljän eri pääministerin erityisavustajana työskennellyt Timo Laaninen, 65, opiskeli itselleen täysin uuden ammatin ja toisen korkeakoulututkinnon.
”Miten ryhdyit poliitikosta papiksi?” on kysymys, joka Laaniselle on ehditty toistaa viime vuosina useamman kerran. Sen sijaan hänelle ei ole kertaakaan esitetty kysymystä: ”Miten sinä kuusikymppisenä ryhdyit papiksi?”
Niin tosiaan kävi. Laaninen oli 64-vuotias, kun hän valmistui teologian maisteriksi, valittiin projektipastorin virkaan Malmin seurakunnassa ja sai pappisvihkimyksen.
”Kun näin hakuilmoituksen, ajattelin heti, että tuo on työ, josta pitäisin ja johon sopisin. Tähän etsittiin ihmisiä, jotka pystyvät kohtaamaan ihmisiä, vähän karheitakin, ihan sellaisina kuin jokainen on. Oli siis liikuttava ihmisten keskuudessa, heidän ehdoillaan. Sellaiseen työhön on kyllä vaikea laittaa yläikärajaa.”
Ja kun Laaninen valittiin yhdeksi seurakunnan neljästä projektipastorista, työ tuntui heti omalta. Siinä on hyvin paljon samaa kuin aiemmassa poliitikon ammatissa, Laaninen kulkee edelleenkin kirjaimellisesti turuilla ja toreilla.
”Pitkään jatkuvat työurat kertovat ennen kaikkea siitä, että oma työ koetaan mielekkääksi ja merkitykselliseksi.” – Sirpa Pääkkönen
Tosin korona on tehnyt työstä ihan toisenlaista kuin sen alun perin piti olla. Fyysiset kohtaamiset ja kahvilassa ihmisten kanssa juttelut ovat muuttuneet puhelinkeskusteluiksi ja päivystysvuoroiksi. Silti Laaninen nauttii työstään. Hän tekee 60-prosenttista työpäivää ja pian on jo iän takia edessä siirtyminen kokopäivätoimiseksi eläkeläiseksi.
”Olen ajatellut niin, että kyllä sitä varmasti iän myötä hidastuu, mutta samalla myös ymmärrys lisääntyy ja ihmissuhdetaidot ovat toista luokkaa kuin parikymppisenä. Samalla erottaa paremmin olennaisen epäolennaisesta ja se on kyllä aika mahtava työelämän taito se. En koe edelleenkään, että tahtoisin jäädä täysin oloneuvokseksi. Tavoitteenani ei ole retire vaan refire.”
Eläkeläisten työnteko on lisääntynyt
Sirpa Pääkkönen huomasi kirjaansa tehdessä, että toisaalta Suomessa on työpaikkoja, joissa ikärima selvästi laskee yhä alemmas, mutta samaan aikaan muun muassa eläkeikäisten työnteko on lisääntynyt.
”Nykyään on yhä enemmän vaikkapa 75-vuotiaita, jotka jatkavat työntekoa. 80 prosenttia heistä on korkeasti koulutettuja. Pitkään jatkuvat työurat kertovat ennen kaikkea siitä, että oma työ koetaan mielekkääksi ja merkitykselliseksi.”
Se kertoo myös siitä, että ikääntyvien työkyky on parantunut, samoin työn imu. Harva yli 50-vuotias kokee itseään vielä työelämässä vanhaksi. Sen tekee pikemminkin ympäristö. Monet havainnoivat asenteita ympärillään, mutta onko se syy omiin kokemuksiin, voi jäädä epäselväksi. Ikäsyrjintä onkin monisyinen ilmiö, johon on vaikea tarttua.
”Tässä iässä on huikeat mahdollisuudet panostaa työhön, kun ei tarvitse tasapainotella työn ja lapsiarjen välillä,” 54-vuotias Sini Tiainen huomauttaa. © Tommi Tuomi/Otavamedia
”Tein kokemattomana työnhakijana sen virheen, että tarrasin ensimmäisen mahdolliseen työpaikkaan”
”Hirveän vaikea sanoa, johtuuko ajoittain kokemani syrjintä sukupuolestani, iästäni vai siitä, että olen kokovartalopyöreä”, hymähtää tamperelainen Sini Tiainen, 54.
Hän vaihtoi työpaikkaa ja samalla myös toimialaa noin vuosi sitten. Aiemmin Tiainen työskenteli konsulttina, ja hänen nykyinen työnantajansa, Pirkanmaan Osuuskauppa, oli hänen asiakkaansa. Hän innostui asiakkaansa alasta ja päätti hakea työpaikkaa sieltä liiketoiminnan kehittämisen parista.
”Kun olin konsultti, olin tekemisissä teollisuusalan hyvin miehisen kulttuurin kanssa. Siellä sain kokea hetkiä, jolloin miespuolista kollegaani kuunneltiin paljon tarkkaavaisemmin, joten ainakin sukupuoleni tuntui luovan ennakko-odotuksia.”
Tiainen on koulutukseltaan diplomi-insinööri ja myöntää aloittaneensa työuransa ”pumpulissa”, Nokialla. Siellä hänestä työkulttuuri oli todella hyvä, tasa-arvoinen ja kannustava. Kun Nokian menestys tyrehtyi, alkoi uudenlainen työelämä, ja myös työnhaku.
”Opin tekemään cv:n ennen kuin koko Suomi sen osasi. En onneksi ole ollut pitkiä jaksoja työttömänä. Alkuun kuitenkin tein kokemattomana työnhakijana sen virheen, että tarrasin ensimmäisen mahdolliseen työpaikkaan, kun pelkäsin, etten saa enää töitä. Arvoistaan pitäisi kuitenkin osata pitää kiinni.”
Sini Tiainen laskeskelee, että on maksanut omasta pussistaan paljon erilaisia koulutuksia. Hän on myös vaihdellut uran varrella tehtäviä ja laajentanut jatkuvasti omaa osaamistaan. Mikään ei ole mennyt hukkaan, sillä tämän ansiosta työosaaminen ei ole vain yhden kortin varassa, vaan vaihtoehtoja on, jos Tiainen haluaisi vaihtaa työpaikkaa.
Silti hän on nähnyt ja näkee ympärillään, ystäväpiirissään, ihmisiä, jotka kokevat ikäsyrjintää. Ihmisiä, jotka lähettävät satoja työhakemuksia ilman kutsuja työhaastatteluihin.
”Jos tuijotetaan vain numeroa, eikä todellista osaamista tai persoonaa pääse edes esittelemään, on se surullista haaskausta”, Tiainen sanoo.
Hän ei itse esimerkiksi koe lainkaan muuttuneensa iän myötä.
”Sama energia minussa on edelleenkin. Olen vain ylpeä, että olen nähnyt ja tehnyt monenlaista – ja että ennen kaikkea olen ollut monen työtoverin tukena. Vuorovaikutustaidot kasvavat kokemuksen myötä, mutta sitä on kyllä vaikea brändätä, vaikka juuri sitä kaivataan työelämässä. Sitä pitäisikin kokeneiden kohdalla myös osata arvostaa.”
Tepsivätkö tukitoimet?
Vaikka ikääntyvien työllisyys on parantunut viimeiset vuosikymmenet, se ei silti ole vielä missään paraatikunnossa. Lisäksi korona on kurjistanut tilastoja. Pohjoismaisessa maaotteluissa olemme selvästi naapureitamme jäljessä.
”Ruotsissa on tepsinyt muun muassa jo 1974 lainvoiman saanut irtisanomisjärjestys, jossa yt-neuvotteluissa viimeksi tulleet sanotaan myös ensimmäisinä irti. Tätä esimerkiksi ay-liike voisi ajaa meille tiukemmin. Myös osa-aikaisuudelle on Ruotsissa pidemmät perinteet”, Sirpa Pääkkönen toteaa.
Jotta Suomessa saataisiin ikääntyviä pysymään yhä tiukemmin työelämässä, Pääkkösen mielestä ensimmäiseksi olisi kirjattava juuri irtisanomissuoja lakiin. Myös Ruotsin kaltaiset palkkatuet ja siellä suosittu osa-aikaisuus lisäisivät työssä pysymistä.
”Timo Harakka ehdotti jossain vaiheessa korotettua palkkatukea työnantajille, jos he palkkaisivat yli 55-vuotiaita. Sitä pidettiin kuitenkin kalliina mallina.”
Lisäksi on tietysti yleinen asenneilmasto. Se vaikuttaa valtavasti, myös työnhakijoihin.
Verkostot, niistä on iän karttuessa Juha Ohisalon mielestä selvästi etua työnhaussa. Hän vaihtoi työpaikkaa yli 60-vuotiaana. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Tärkeät verkostot
Juha Ohisalo, 62, myöntää, että joitakin vuosia sitten hän mietti jo, että olikohan työelämä nähty ja koettu, vaikkei hän virallisesti ole ollut päivääkään työttömänä.
”Huollan työkseni toimistotekniikkaa. Kun neljäkymmentä vuotta sitten aloitin nämä hommat, tällä alalla oli pelkästään pääkaupunkiseudulla satoja ihmisiä. Nyt meitä on korkeintaan muutamia kymmeniä.”
Ohisalonkin työt vähenivät vähenemistään. Siitä seurasi lomautuksia ja lyhennettyjä työviikkoja. Pahimmillaan työpäiviä saattoi olla vain yksi viikossa. Jotain oli tehtävä, ja niin Ohisalo päätti vuosi sitten hakea samalta alalta uutta työpaikkaa.
”Se kävi yllättävän helposti, jo työhaastattelussa oli sellainen olo, että se meni hyvin. Muutamat alalla työskentelevät tutut olivat tosin vinkanneet minusta firmaan etukäteen, joten varmaan olin tehnyt jotain jo aiemmin oikein.”
Verkostot Ohisalo kokeekin alallaan tärkeinä. Niitä painottavat rekrytoinnin ammattilaisetkin. Kun ikää ei saa käännettyä kymmentä tai kahtakymmentä alemmas, kannattaa vedota kokemukseensa ja hyviin suhteisiin.
”Työhaastattelussa ei mainittu kertaakaan ikääni. Se on minusta hienoa. Tai todettiin sen verran, että sanottiin ettei työnantajaa kiinnosta lainkaan, minkä ikäinen olen, vain se, mitä osaan.”
Niin Ohisalo sai työpaikkansa, ja siitä lähtien hommia on riittänyt jälleen kunnolla.
”Välillä jopa yli tarpeen. Olen miettinyt paljon, mikä ero on 60-vuotiaalla työntekijällä ja 30-vuotiaalla. Minä ainakin tunnun stressaavan tässä iässä enemmän, en osaa ohittaa olankohautuksella asioita, jotka voin tehdä ja vielä huolella, jos aika riittää.”
Toimistotekniikan huoltotyöt eivät ole kasvava markkina-ala, mutta Juha Ohisalolle näyttää töitä riittävän eläkeikään saakka. © Tommi Tuomi/Otavamedia
Ikä pois hakemuksista
Asenne ikääntyvään työntekijään vaihtelee paljon työnantajittain ja aloittain. Silti me kaikki vaikutamme asenteisiin.
Sini Tiaisen työnantaja, S-ryhmään kuuluva Pirkanmaan Osuuskauppa, on pari vuotta sitten ottanut käyttöön iättömän rekrytoinnin. Se alkoi ensin anonyymin rekrytoinnin pilottihankkeesta.
”On totta, että olemme työnantajapuolella tottuneet perinteisesti tarkastelemaan työnhakijoita myös iän näkökulmasta. Tämän pilotin yhteydessä huomasimme, että iän poisjättäminen herätti meidänkin rekrytoijiamme pohtimaan, mihin sitä oikeastaan edes tarvitsee”, S-ryhmän henkilöstöjohtaja Susa Nikula toteaa.
”Uskon, että tämä herätys on koskenut meillä todella monia – ja että asenteet ovat juuri ne, joihin pitää vaikuttaa.”
Kirsi Lampén-Koivula on kokenut työurallaan niin yt-neuvotteluita kuin työttömyysjaksonkin. ”Enää en pelkää mitään, voin vain keskittyä itse työhön ja nauttia siitä.” © Tommi Tuomi/Otavamedia
Myös kuntapuolella on hyviä kokemuksia anonyymistä rekrytoinnista. Vantaa otti kesällä 2019 käyttöön anonyymin rekrytoinnin.
Kirsi Lampén-Koivula, 60, työskentelee vantaalaisen Kanniston koulun koulusihteerinä. Hän aloitti työt koulussa puolitoista vuotta sitten.
Lampén-Koivula on työskennellyt työuransa johdon assistentin tehtävissä yritysmaailmassa ja kokenut myös yli vuoden kestäneen työttömyysjakson viisikymppisenä. Silloin hän oppi hakemaan töitä oikein kunnolla – ja sorvaamaan työhakemukset sellaisiksi, että ne erottuisivat muista.
”Silti silloinkaan ei tullut sellaista oloa, etten enää koskaan saisi töitä. Enkä myöskään osannut ahdistua iästäni. Vain yhden kerran työhaastattelutilanteessa on viitattu ikääni.”
”Nautin työn tekemisestä ehkä jopa enemmän kuin kolmikymppisenä. Olen varmempi, osaan enemmän.” – Kirsi Lampén-Koivula
Nyt yritysmaailman pitkät päivät ja hektinen tahti ovat vaihtuneet työympäristöön, jossa tehdään kaikenlaista, roskisten tyhjennysten tilaamisesta opettajien ja oppilaiden kouluarjen helpottamiseen. Lampén-Koivula kokee työnsä merkitykselliseksi – ja osaa myös nauttia ruodussa pysyvien työpäivien pituudesta sekä lyhyestä työmatkasta. Ne korvaavat sen, että palkkapussi pieneni kunnallisella puolella.
”Nautin työn tekemisestä ehkä jopa enemmän kuin kolmikymppisenä. Olen paljon varmempi, osaan paljon enemmän. Eivätkä työelämän muutokset enää hetkauta, en pelkää enää mitään.”
Sirpa Pääkkönen on samoilla linjoilla. Ikääntyvien rekrytoinnille on hänestä vaikeaa löytää todellisia esteitä. Monet pitävät ikääntyessään kunnostaan entistä parempaa huolta ja maratonejakin juoksevat jo yli seitsemänkymppiset.
”Ja aivotutkimuksen mukaan monilla kokeneilla työntekijöillä on sellaista henkistä pääomaa, hiljaista tietoa työpaikasta, jota ei saavuteta kuin ikääntymällä.”