Työtöntä tuetaan ja lannistetaan: ”Etsitäänkö tässä syyllisiä ja oletetaan, että työttömät käyttävät järjestelmää hyväkseen?”
Uusi pohjoismainen työvoimapalvelumalli on saanut kehuja, mutta siinä on yhä kuoppia: se voi myös heikentää työllistymisen mahdollisuuksia.
Työttömyyteen voi liittyä häpeää. © Tommi Tuomi
Työnhaku käy työstä. Vanha ja kliseinen sanonta – mutta niin totta.
Kun olin työttömänä, aloin etsiä työpaikkoja internetin työnhakukoneista ja muualta heti herättyäni. Itseäni koskettavia työpaikkoja löytyi harvoin, useinkaan ei edes yhtä viikossa. Kun sellainen tuli vastaan, hain sitä ja kirjasin hakemukseni työ- ja elinkeinotoimiston oman asioinnin verkkopalveluun, kuten laki määrää. Jäin odottamaan toiveikkaana, josko tällä kertaa tärppäisi.
Kului viikkoja. Lopulta sain hakemukseeni jo tutuksi tulleen vastauksen.
Parjattu aktiivimalli jäi historiaan
Työttömiä on haluttu kannustaa työnhakuun enimmäkseen keppiä käyttämällä. Erilaisia aktiivitoimia on tehty 1990-luvulta lähtien.
Parjattu aktiivimalli tuli voimaan tammikuussa 2018, ja sen piirissä olivat lähes kaikki työttömät. Työttömän päivärahaa leikattiin noin kolmen kuukauden ajaksi, ellei hän täyttänyt ”aktiivisuusehtoa”.
Työttömät kokivat aktiivimallin sekavana, ja Sanna Marinin hallitus korvasi sen ”pohjoismaisella työvoimapalvelumallilla”. Se on ollut voimassa nyt vuoden.
Uudessakin mallissa työtöntä aktivoidaan: hänen tulee hakea työtä omatoimisesti ja lähtökohtaisesti ”neljää työmahdollisuutta kuukauden aikana”, jotta oikeus työttömyysturvaan jatkuu. Ensimmäisestä unohduksesta tai laiminlyönnistä seuraa muistutus.
”Keneltäkään ei edellytetä sellaista, mihin hän ei kykene”, lukee työ- ja elinkeinoministeriön verkkosivulla.
Todellisuus on kuitenkin toinen kuin korulauseet.
Työttömien kyttäämistä?
Työttömän näkökulmasta TE-toimiston palvelu on ratkaisukeskeisyyden sijaan usein byrokraattisten ongelmien selvittelyä ja jopa työttömän kyttäämistä, jotta lakivelvoitteet ja kriteerit varmasti täyttyvät.
Turkulainen Maria jätti soittopyynnön TE-palveluun parin kuukauden työttömyysjakson jälkeen viime kesänä. Puhelun aikana virkailija huomautti työnhakuvelvollisuudesta. Muuta ohjeistusta Maria ei saanut.
”Uudet säädökset herättivät huolta. Niistä ei varsinaisesti informoitu työtöntä. Osa muutoksista tuli yllätyksenä eikä niiden perässä pysynyt”, hän sanoo.
Marialla, 57, on humanistinen korkeakoulututkinto ja usealta alalta täydennyskoulutusta. Maria ei ole hänen oikea nimensä, mutta se on toimituksen tiedossa.
Maria toimii toiminnanjohtajana yhdistyksessä. TE-toimisto pyysi häneltä kesällä 2022 selvitystä lomautusajalta, koska se tulkitsi Marian olleen työssä, kun hän oli hakenut toiminta-avustusta yhdistykselle.
”Koen, että minua tulkitaan jatkuvasti väärin. Sanotaan, että olen töissä yrityksessä. Olen tätä yrittänyt korjata. Olen myös yhdistyksen sihteeri”, Maria sanoo.
TE-toimisto sai selvityksen lomautusajan työtunneista, mutta virkailijan antama vastaus ei liittynyt annettuun selvitykseen.
Maria kokee, että häntä rangaistaan.
”Etsitäänkö tässä syyllisiä ja oletetaan, että työttömät käyttävät järjestelmää hyväkseen?” hän pohtii.
© Tommi Tuomi
Liian vanha tai liian pätevä
Maria sanoo, ettei usko työllistyvänsä kokonaan uudessa tehtävässä.
”Syynä on osaamiseni vanhentuminen ja ikäni. Työnantajat eivät ala kouluttaa yli 50-vuotiaita. Vaikken ymmärrä, miksi oppiminen uuteen loppuisi tietyssä iässä.”
Uudessa työvoimapalvelumallissa pitää hakea neljää työpaikkaa kuukaudessa. Se ei ollut Marialle ongelma.
”Valinta ei kohdistunut sinuun” -vastauksia ei pysty kuitenkaan vastaanottamaan usein, Maria sanoo.
”Koen turhauttavaksi, että moniin paikkoihin on joku jo valittuna ja silti paikka laitetaan avoimeen hakuun. Työtä tekevät uuvutetaan ja työtä vaille jäävät tuntevat itsensä työmarkkinoiden hylkäämiksi, vaikka osaamista ja kokemusta on.”
Maria arvelee, että työpaikoissa nähdään, mikä hakemus tulee työnhakuvelvoitetulta, ja se siirtyy suoraan roskiin. Myös suoranaista ikäsyrjintää esiintyy.
“Jos haen paikkoja yli kymmenen vuoden kokemuksella eikä minua kutsuta edes haastatteluun, ajatellaan, että olen liian pätevä ja haluan liikaa palkkaa.”
Pohjoismaisen työvoimapalvelumallin mukaan työnhakijan tulee saada työnhakuun kasvokkain ”yksilöllistä tukea” TE-toimistolta. Maria on ollut TE-toimiston asiakkaana viime vuoden toukokuusta alkaen. Hän sanoo, ettei ole tavannut omaa virkailijaansa koskaan kasvotusten.
”Olen oma-aloitteisesti hakeutunut TE-toimiston psykologin vastaanotolle. Hänen kanssaan käydyt keskustelut ovat olleet kannustavia. Kuulin, että omalla virkailijallani on vastuullaan 200 asiakasta.”
Maria oli vuoden lopussa taas hetken yhdistyksessä töissä, mutta vuoden alussa se pystyi palkkaamaan hänet vain osa-aikaisesti.
Pahinta on, kun työttömyys vaikuttaa ihmissuhteisiin
”Valinta ei tällä kertaa kohdistunut sinuun.”
Vaikka tiesin, millaisen vastauksen saan työpaikkahakemukseeni, jaksaminen on koetuksella. Mieliala tummuu. Enkö kelpaa enää mihinkään? Rahaa ei riitä harrastuksiin, joiden avulla saisin muuta ajateltavaa.
Elämä ei tunnu työttömänä mielekkäältä – etenkään yli 50-vuotiaana. Työttömän arkea hallitsee työnhaun velvoite ja häpeä siitä, että on työtön, sillä Suomessa ihmistä arvotetaan hänen antamansa työpanoksen mukaan – ja ”laiskaa” työtöntä on pakko aktivoida.
Tutkimusten mukaan työttömyyteen vaikuttavat yhteiskunnalliset olosuhteet – kuten talouden nousu- ja laskusuhdanteet – työmarkkinoiden rakenne, kysyntä ja palvelujen saatavuus.
Yksittäisen ihmisen kohdalla työttömyyden pitkittymisen taustalla voi olla myös vaikea elämäntilanne, terveydellisiä ongelmia, koulutusvajetta, kielitaidon puutetta, ikä tai taloudellisia kannustinloukkuja.
Häpeä työttömyydestä on yleistä, sanoo Työttömien Keskusjärjestö ry:n puheenjohtaja Irma Hirsjärvi.
”Jäädessään työttömäksi ihminen putoaa työterveydestä, työyhteisön sosiaalisesta toiminnasta ja tarpeesta seurata omaa hyvinvointiaan. Työttömälle sairastuminen on katastrofi”, Hirsjärvi toteaa.
”Pahiten koskee, ettei pysty taloudellisesti antamaan lapsilleen, mitä muut voivat.”
Kun talous sakkaa, resurssit vapaa-aikaan sekä terveyden ja hyvinvoinnin ylläpitoon vähenevät. Sosiaaliset kontaktit ja vapaus tehdä omia valintoja hiipuvat.
Työttömyys näyttäytyy suurina kuolleisuuseroina
Kokemus kertoo, että työllistyminen aktivoi, ei turhauttava hakeminen.
Aktivointijärjestelmän vaikutuksia on myös tutkittu.
Aktivoinnin vaarana on noidankehä, sanoo Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) yhdenvertaisuusyksikön osallisuustiimin johtava tutkija Anna-Maria Isola.
”Osallisuuden kokemus omasta elämästä heikkenee. Tulee kokemus, ettei elämä ole omissa käsissä.”
Työttömien aktivointipolitiikka on Isolan mukaan merkinnyt oikeuksien ja vastuiden vaa’assa sosiaalipolitiikan muutosta: aktiivisuus on muuttunut oikeudesta velvollisuudeksi. Aktivointimalli aktivoi, mutta tietoa ei ole siitä, miten kasvanut palveluihin osallistumiseen liittyvä aktiivisuus palvelee työttömiä työnhakijoita.
”On selvää, että joitain malli lannistaa ja aiheuttaa osattomuutta – sitä, että elämä on aikaisempaa enemmän toisten käsissä”, Isola sanoo.
Yksilöllinen tuki ja toimien räätälöinti lisäävät hyötyjä, muistuttaa THL:n hyvinvointivaltion tutkimus ja uudistaminen -yksikön tutkimuspäällikkö Peppi Saikku. Työttömien hyvinvointiin aktiivitoimilla on tutkimusnäytön perusteella myös kielteisiä vaikutuksia.
Työttömyys vaikuttaa haitallisesti sekä terveyteen että hyvinvointiin.
Työttömät voivat keskimäärin huonommin ja ovat sairaampia kuin työlliset. Huono terveys ja varsinkin mielenterveysongelmat ovat yhteydessä pidempään työttömyyden kestoon.
Vakavimmillaan työttömyys näyttäytyy suurina kuolleisuuseroina työttömien ja työllisten välillä.
Sata hakemusta – yksi haastattelu
Jonne Värikäs on käynyt useita työnhaku- ja työhönvalmennuksia.
”Kurssien hyöty on jäänyt ilmaiseen kahviin ja sosiaalisiin tapaamisiin”, turkulainen Jonne, 54, kertoo.
Nyt hän suorittaa työvoimakoulutuksellista mediamateriaalin tuottajakoulutuksen palkatonta harjoittelua. Puolitoista vuotta sitten hän jäi työttömäksi hydrauliikkayrityksestä, kun korona vei työpaikat.
Sitä ennen Jonne työskenteli hiusmuotoilualalla yrittäjänä yli kymmenen vuotta, ”kunnes leikkuuhommat alkoivat tuottaa enemmän harmaita hiuksia kuin työn iloa”. Aiemmin hän oli kirjapainoalalla toistakymmentä vuotta, ”kunnes painokoneet loppuivat Suomesta”.
Vuoden sisällä Jonne on hakenut yli sataa työpaikkaa. Vain yhdestä näistä on tullut kutsu työhaastatteluun.
”Osaamisen tai ammattitaidon puute ei voi olla syy tähän. Lieneekö taustalla ikärasismia tai selkeän ammatin puute, koska en ole esimerkiksi putkimies?”
Pohjoismaisen työvoimapalvelumallin mukaisen ensimmäisen kirjallisen yhteydenoton Jonne sai viime vuoden toukokuun viimeisenä päivänä.
”Kirje oli syyttävä ja sisälsi viestin, että minulta oli evätty oikeus etuuteen”, Jonne kertoo. ”Myöhemmin se kuitattiin virheelliseksi anteeksipyynnöllä.”
Oma asiointi -palvelu turhauttaa
Jonne on kokenut työvoimapalvelun kasvottomaksi. Kuten Maria, hänkään ei ole tavannut koskaan TE-toimiston virkailijaa.
”En tiedä edes hänen nimeään. Soitin viime kesänä työvoimatoimistoon kysyäkseni työllistämistuestani. Kuulin olevani kuntakokeilun asiakas. Puhelimessa neuvottiin kysymään sieltä apua.”
Työvoimapalvelumallissa työnhakija saa työnhakuunsa tukea joko TE-toimistolta tai työllisyyden edistämisen kuntakokeilussa mukana olevalta kunnalta.
TE-toimiston Oma asiointi -palvelun käyttö on tuntunut Jonnesta pettymykseltä. Moni asia vaatii yhteydenottoa virkailijaan. Kun virkailija kirjaa keskustelun, voi tulla väärinymmärryksiä. Työttömän tulisi Jonnen mielestä voida tarkistaa kirjaukset, mutta se vaatii yhteydenottoa, mikä vie taas aikaa ja turhauttaa.
”Nyt olen saanut työvoimapoliittiseen koulutukseen liittyen kymmenen erilaista kirjettä”, hän kertoo.
Koulutuksen ajan Jonne saa korotettua etuutta.
”Veroprosenttini on korkea. Meitä työttömiä verotetaan kovemmin kuin työssäkäyviä”, hän sanoo.
Kelan maksama työttömyysetuus on 37,21 euroa arkipäivältä. Työttömyysetuudet ovat veronalaista tuloa. Vaikka etuus olisi pienempi kuin palkka, ennakonpidätysprosentti ei välttämättä pienene, sillä etuudesta ei voi tehdä samoja vähennyksiä kuin palkkatulosta.
Ennen työvoimakoulutukseen hakemista Jonne oli muutaman kuukauden työhönvalmennuskurssilla.
”Meitä oli sekalainen joukko työttömiä tohtorikoulutetusta kielitaidottomiin”, hän kertoo.
”Hyvin erilaisilla valmiuksilla ja eri tarpeista koostuvan ryhmän ohjaaminen vaikutti hankalalta. Valmentajana toimi yksityisyrittäjä. Kukaan ei ollut miettinyt, keitä sinne laitetaan. Ei niihin kukaan hae.”
Työministeri penää arkijärkeä
Uuden työvoimapalvelumallin oli tarkoitus lisätä työttömän henkilökohtaisia tapaamisia TE-virkailijan kanssa, mutta tavoite ei näytä toteutuneen. Toimeentuloa turvaavien etuuksien hakeminenkin voi vaatia päällekkäistä asiointia eri viranomaisten kanssa.
On syytä kysyä työministeri Tuula Haataiselta (sd), toteutuuko TE-virkailijoiden neuvontavelvollisuus.
”Palveluita säätelevät laki ja asetukset, joita pitää noudattaa, mutta arkijärkeä, oikeutta ja kohtuutta voi käyttää soveltamisessa”, Haatainen sanoo.
”Seuraamme, miten lain edellyttämät yhteydenotot työttömiin ovat toteutuneet. TE-toimiston johdolla on paljon vastuuta toiminnan ohjauksessa.”
Entä iäkkäämpien syrjintä? SAK:n kyselytutkimuksen mukaan yli 55-vuotiaille on tarjottu TE-toimistosta harvemmin työtä ja koulutusta kuin nuoremmille.
Haataisen mukaan iso osa työttömistä työllistyy alle kolmessa kuukaudessa.
”Työttömien tapaamisissa käy kuitenkin ilmi, että yli 50-vuotiaiden työllistyminen on vaikeampaa. Halu tehdä töitä on suuri. Työllistyminen riippuu paljon omista verkostoista ja millä alalla on”, hän sanoo.
”Jos on työvoimapula, mikseivät työnantajat kutsu työttömiä edes työhaastatteluun? 60-vuotias on yhä hyvä työntekijä. Monilla on työuraa jäljellä ainakin viisi vuotta”, Haatainen sanoo haastattelussa, joka tehtiin ennen eduskuntavaaleja.
Mitä tehdä, jos työttömyys jatkuu?
Kun työttömyys jatkuu, ihminen lannistuu. Velvoittavassa mallissa työkyvyn tukeminen jää taka-alalle.
”Väitän, että työllisyyspalveluissa on pyrittävä ohjaamaan ihmistä myönteisessä hengessä eteenpäin eikä työllisyyspolitiikka voi perustua vain velvoitteille”, sanoo THL:n Anna-Maria Isola.
Kun pärjäämisen kokemus alkaa murtua, elämä värittyy mahdollisuuksien sijaan riskeillä.
”Pitkäaikaista köyhyyttä kokeneilla työvoimapolitiikka näyttäytyy hallitsemattomana riskinä. Esimerkiksi vapaaehtoistyötä ei uskalleta aloittaa, koska sen pelätään johtavan sosiaaliturvan menetykseen. Osallistuminen muuhunkin yhteiseen toimintaan vähenee.”
Isolan mukaan tärkeää olisi keskittyä ylläpitämään ihmisen uskoa itseensä ja tulevaisuuteen: miten olisi esimerkiksi nykyistä laajemmat mahdollisuudet omaehtoiseen opiskeluun ja vapaaehtoistyöhön?
”Jos pitkään kestäneiden vaikeuksien keskellä kokee merkityksellisyyttä elämässä ja sosiaaliturva kannattelee taloudellisten vaikeuksien yli ilman katkoksia, ihminen voi säilyttää hyvinvointinsa.”
Itseä kiinnostavien asioiden opiskelu ja omaehtoinen, omasta halusta kumpuava tekeminen, tekevät hyvää ihmisen osallisuuden kokemukselle.
”Se lisää ihmisen uskoa omiin mahdollisuuksiin ja motivoi eteenpäin.”
Totta tämäkin – tiedän kokemuksesta.
Kirjoittaja on 53-vuotias ja ollut koko aikuiselämänsä silpputöissä työsuhteessa tai freelancerina. Viimeksi hän oli työttömänä seitsemän kuukautta ja sitä ennen epäpätevänä viransijaisena kolme vuotta, joista kaksi ensimmäistä oli osa-aikatyötä. Hänellä on kaksi korkeakoulututkintoa.
© Tommi Tuomi/Otavamedia