Viro otti kovat keinot käyttöön: Lasten tuettava vanhuksia taloudellisesti – uhkana syyte heitteillejätöstä

Jaa artikkeliTilaa Seura
Loistoa ja kimallusta mutta toisaalla niukkuutta ja varattomuutta: Viro on edelleenkin paljolti kahden kerroksen väen yhteiskunta. © mvphotos
Heilahdus jäykästä sosialismista raakaan kapitalismiin oli armoton. Eläkeläisistä melkein puolet elää köyhyysrajan alapuolella.

Kun Viro itsenäistyi uudelleen elokuussa 1991, pääministeriksi nousi 32-vuotias Mart Laar. Hallituskumppanit olivat vielä nuorempia.

Suomen konsulaatin viisumitehtävissä työskenteli tuolloin Hannu Arhinmäki. Itsekin kolmekymppinen Arhinmäki vietti kansannousun kiihkeät päivät Tallinnassa.

”Näin tankit omin silmin.”

Alun perin Arhinmäki kiinnostui Virosta jo 1970-luvulla, kun Suomenlahtea vielä halkoi rautaesirippu. Vuonna 1991 kaikki muuttui kuin katkaisijasta vääntämällä. Veljeskansa siirtyi kommunismista casinotalouteen. Neuvostoajan harmaat pantterit siirrettiin syrjään. Uuden pelipöydän parhaat paikat oli varattu nuorille menestyjille.

Sellainen mielikuva meillä suomalaisilla on vieläkin Virosta.

”Moni kuvittelee, että täällä eletään yhä 90-lukua, vaikka yleinen rauhoittuminen alkoi jo kauan sitten”, Hannu Arhinmäki kertoo puhelimitse kotoaan Tallinnasta.

Nykyään hän työskentelee Suomen Tallinnan suurlähetystön kauppa- ja talouspoliittisena neuvonantajana.

Runsaan neljännesvuosisadan varrelle mahtuu rajuja ylä- ja alamäkiä. Mutta miltä Viron tulevaisuus näyttää konkarin silmin?

Kelkasta pudonneet

Yhdessä mielessä Viro on tyypillinen Itä-Euroopan maa: 1990-luvulla se vaihtoi kommunismin ultrakapitalismiin. Puhuttiin kiinniottotaloudesta, joka yrittää kuroa vanhojen EU-maiden etumatkan umpeen.

Alussa kasvu olikin nopeaa, mutta muutoksella oli hintansa. Tuloerot räjähtivät käsiin. Sosiaaliset turvaverkot jäivät rakentamatta. Iso osa virolaisista putosi kehityksen kelkasta.

Hannu Arhinmäen mielestä viime vuosina aistittavissa on ollut selvä muutos.

”Sosiaalisiin asioihin on alettu kiinnittää enemmän huomiota kuin ennen. Lapsilisiä ja minimipalkkaa on nostettu.”

Vanha, joidenkin suomalaisten hehkuttama tasaveromallikaan ei ole entisellään. Vuoden 2018 alussa Virossa astui voimaan verouudistus, joka suosii pienituloisia. Suurituloisten verotusta on kiristetty.

Edistysaskelista huolimatta yhteiskunnan turvaverkko on yhä lastenkengissä. Virolaiset käyttävät sosiaaliturvaan summan, joka vastaa 16 prosenttia bruttokansantuotteesta. Suomessa luku on kaksinkertainen.

Moni tavallinen virolainen on siis jäänyt osattomaksi EU-kauden talouskasvusta. Joka viides virolainen – yli 250 000 ihmistä  elää suhteellisen köyhyysrajan alapuolella. Absoluuttisesti köyhiä on melkein satatuhatta.

Hannu Arhinmäki uskoo, että politiikan muutos vaikuttaa mutta hitaasti.

”Pari vuotta sitten alkanut talouskasvu on mahdollistanut uudistuksia. Vuonna 2018 muutos parempaan ehkä nopeutuu.”

Köyhä vanhuus

Köyhyys koettelee Virossa erityisesti ikäihmisiä. Melkein puolet eläkeläisistä elää köyhyysrajan alapuolella.

”Tilanne on pitkälti neuvostoajan perua”, Arhinmäki sanoo.

Neuvostovirossa ei kerätty eläkerahastoja. Ja jos kerättiinkin, rahat katosivat Neuvostoliiton hajoamisen melskeissä.

Virolaisia työeläkerahastoja alettiin kartuttaa kunnolla vasta 2000-luvun alussa. Uusi järjestelmä hyödyttää vain nuoria ikäluokkia. Eläkeläinen, joka teki työuransa Neuvostoliiton aikana, joutuu tyytymään valtion budjetista maksettavaan kansaneläkkeeseen. Se on 415 euroa kuussa.

Valtion lisäksi oma perhe auttaa ikäihmistä. Virossa on säädetty laki, joka velvoittaa lapset ja lapsenlapset tukemaan suvun vanhuksia taloudellisesti. Muuten edessä voi olla syyte heitteillejätöstä.

”Tämä on se henkinen tausta. Vanhukset voivat saada lapsiltaan ruokakasseja, jotka eivät näy tulonjakotilastoissa”, Arhinmäki sanoo.

Myös alhaiset asumisen kustannukset helpottavat vähävaraisen eläkeläisen asemaa. Moni on lunastanut itselleen vanhan, neuvostoaikaisen asuntonsa. Omistusasunnosta tarvitsee maksaa vain vesi- ja sähkölasku.

Velattomat

Tänä vuonna Virossa tehdään ehkä historiaa. Maan hallitus on valmistautunut velanottoon julkisessa taloudessa.

”Se olisi ainutlaatuista”, Arhinmäki sanoo.

Virolaisten julkinen talous on jo pitkään perustunut yksinkertaiselle ajatukselle: velkaa ei oteta. Valtion velkaantumisaste on EU:n alhaisin.

Arhinmäen mukaan hallitus ottaa nyt velkaa voidakseen panostaa infrahankkeisiin. Valtio haluaa houkutella paluumuuttajia töihin.

Viron ongelma on ollut jo pitkään maastamuutto. Nuoret ja lahjakkaat työntekijät muuttavat paremman palkan perässä muualle töihin.

Joka alalta muutetaan, mutta naisten aivovuoto on ollut erityinen ongelma. Virossa palkkaero naisten ja miesten välillä on Euroopan jyrkin. Myös koulutusero on jyrkkä, mutta päinvastaiseen suuntaan.

Hyvin koulutetut, huonosti palkatut naiset äänestävät jaloillaan ja muuttavat maasta.

”Se on kasvun este. Nyt työvoimapula pakottaa työnantajia nostamaan palkkoja”, Arhinmäki sanoo.

Kuumenee, kuumenee…

Totisesti, viime vuonna työn hinta kohosi Virossa huimasti, seitsemän prosenttia. Myös inflaatio laukkasi aivan omilla kierroksillaan, 3,4 prosenttia oli yksi Euroopan korkeimpia lukemia. Vertailun vuoksi meillä Suomessa inflaatio pysytteli alle yhdessä prosentissa.

Kun talous kuumenee, on vaarana, että valtion ottama velka valuu palkkoihin ja nostaa inflaatiota entisestään. Virossa oppositio on jo ehtinyt haukkua hallituksen toimet pataluhaksi. Velan ottamista pidetään vastuuttomana.

Mutta Virossa on myös niitä, joiden mielestä velkalinja on muutos parempaan. Ainakin se merkitsee, että valtio ottaa aktiivisen roolin talousasioissa. Vuoden 2009 finanssikriisi on edelleen tuoreessa muistissa. Silloin työttömyys nousi 20 prosentin tuntumaan. Viron hallitus reagoi kriisiin leikkaamalla sosiaalitukia.

”Myöhemmin moni sen aikainen johtaja on myöntänyt, että valtiovallan olisi pitänyt hillitä kehitystä, ettei romahdus olisi ollut niin kova”, Arhinmäki sanoo.

EU-pommi

Euroopan Unionin jäsenyys on ollut Viron valtiontaloudelle kannattava järjestely.

Viron valtionbudjetti on kymmenen miljardia euroa, ja maa saa EU:lta 480 miljoona euroa erilaisia tukia. EU-raha kattaa huomattavan osuuden Viron julkisesta taloudesta.

Tämä yhtälö muuttuu vuonna 2021, kun EU lakkaa maksamasta Virolle ylimenokauden tukia.

”Viime syksynä Viron valtion tilintarkastaja laati raportin, jonka mukaan EU-tuet tippuvat 40 prosenttia”, Hannu Arhinmäki sanoo.

Se merkitsisi julkiseen talouteen huomattavaa lovea.

”Virossa mietitään nyt, tuleeko 2021 tenkkapoo, vai voidaanko omarahoituksella hoitaa ne velvoitteet, joihin on saatu tähän asti apua EU:lta”.

Vallankumouksen lapset

Vuonna 2013 virolainen toisinajattelija Tiit Madisson kertoi Seurassa, kuinka laulava vallankumous oli syönyt lapsensa. Itsenäinen Viro yksityisti tuottavat valtionyhtiönsä ja myi ne ulkomaisille suurkorporaatioille. Yli puolet Viron sadasta suurimmasta yrityksestä toimii ulkomaisen pääoman turvin. Ulkomaiset omistajat vetävät voitot kotiin, ja Viroon jää pelkkä työtulo.

Viron talouskasvu on ollut kovan liberalistisen kehityksen tulos: lapset, vanhukset ja työttömät ovat rahoittaneet uuden talouseliitin nousun.

”Muutokset ovat olleet valtavan suuria. Kaikki eivät ole päässeet nauttimaan kehityksestä yhtä nopeasti kuin toiset”, Arhinmäki sanoo.

Silti hän uskoo, että Viro on menossa kohti tasa-arvoisempaa yhteiskuntaa.

Viron asema halpatyömaana alkaa olla menetetty. Palkat ovat toki edelleen pienemmät kuin Suomessa mutta korkeammat kuin muissa Baltian maissa.

Hannu Arhinmäki uskoo, että kehitys pakottaa yrityksiä investoimaan korkeamman jalostusasteen tuotantoon. Samalla virolaisten on tavallaan keksittävä itsensä uudelleen. Jatkossa pieni maa tarvitsee kaikkia kehittyäkseen.

”Tasaantuminen on jo selvästi näkyvissä. Moni virolainen näkee, että näin pitää ollakin.”

X