Veikka oli nuori ja lupaava saarnaaja, jonka homous piti aikuisten mielestä parantaa – Eheytys vei syvälle häpeän kierteeseen
Veikka Putkisaari oli teini-ikäinen, kun aikuiset hänen uskonyhteisössään päättivät, että hänestä on tehtävä hetero. Siitä alkoivat henkisen väkivallan vuodet.
Eräät aikuiset seurakunnassa kertoivat Veikalle, että hänen miehuutensa on rikki, ja siksi hänestä on tullut homo. He vakuuttivat, että hänet voidaan korjata eheytyshoidolla.
Minä menetän varmaan järkeni, 16-vuotias Veikka Putkisaari ajatteli. Hän makasi syrjäisen bussipysäkin penkillä. Kello oli ehkä yksi yöllä. Häntä ympäröi kourallinen ihmisiä, jotka rukoilivat vimmaisesti apua Jeesukselta.
He käskivät homouden henkivaltaa poistumaan Veikan kehosta, kielsivät palaamasta koskaan. Veikan ystävä oli mukana puhelimen välityksellä Australiasta.
Veikka oli nähnyt tällaista rukoilua vieraillessaan karismaattisten suuntien seurakunnissa, mutta hän ei ollut koskaan kokenut elämyksellistä ja riehaantuvaa uskonnollisuutta omakseen. Ihmiset taantuivat rukouskokouksissa eläimiksi – huusivat kuin hyeenat tai möyrivät maassa kuin käärmeen sikiöt – mutta se oli sentään vapaaehtoista.
Tätä hän ei ollut valinnut.
”Tuntui kuin todellisuudentajuni olisi hämärtynyt. En tiennyt enää, mikä oli totta. Minua pelotti”, Veikka kertoo kolme vuotta tapahtumien jälkeen.
Veikka oli nuori ja lupaava puhuja
Veikan äiti oli liittynyt adventtikirkkoon Veikan ollessa pieni, ja lapset olivat alkaneet käydä kokouksissa äidin mukana.
Veikan ura seurakunnassa oli lähtenyt äkilliseen nosteeseen vuonna 2019. Joitakin vuosia hän oli ottanut vastaan pienempiä tehtäviä: pyörittänyt pienryhmiä ja perustanut kotiseurakuntatoimintaa, jossa alkuseurakunnan tapaan kokoonnuttiin rukoilemaan ihmisten kotona. Kun Veikka sitten alkoi puhua julkisesti, hänet huomattiin.
Hänestä povattiin hengellistä johtajaa. Sellainen aiheuttaa kohinaa. Nuoren ja lupaavan Veikan seuraan hakeuduttiin.
Hänen välinsä lähentyivät erään hänen vanhempiensa ikäisen pariskunnan kanssa, joka halusi tukea hänen hengellistä kasvuaan. Veikka uskoutui heille: hänellä oli tunteita toisia miehiä kohtaan. Se tuntui siltä kuin samppanjapullo olisi poksahtanut auki. Kaikki paineen alainen pulppusi pintaan. Hetken aikaa hän tunsi olonsa helpottuneeksi.
Pariskunta ehdotti Veikalle eheytyshoitoa. Teinipoika alkoi käydä salaisissa kokouksissa, joissa hänestä tehtäisiin hetero.
Tapahtuuko eheytys omasta halusta?
Eheytyshoitojen yleisyydestä Suomessa ei tiedetä paljoakaan. Kaikkien suomalaisten sateenkaarivähemmistöjen keskuudessa ilmiö on luultavasti marginaalinen, mutta uskonnollisissa yhteisöissä eläviä se koskettaa hiukan useammin.
Britanniassa tehtiin vuonna 2017 laaja kysely (108 000 vastaajaa), jonka mukaan kaksi prosenttia sateenkaari-ihmisistä oli osallistunut eheytyshoitoihin. Lisäksi viidelle prosentille oli tarjottu niitä.
Suomen mittakaavassa sama kaksi prosenttia tarkoittaisi 2 200–5 600 ihmistä. Lukua voi pitää ajatusleikkinä, joka antaa ilmiölle mahdolliset mittasuhteet, koska Suomen eheytyskentästä ei ole määrällistä tietoa saatavilla.
Malkus ry:n eheytysraportti vuodelta 2020 valottaa suomalaista kenttää rahtusen. (Malkus ry on yhdistys sateenkaari-ihmisille, joiden elämää hengellisyys koskettaa.) Kyselyyn vastasi 64 suomalaista sateenkaari-ihmistä, jotka olivat yrittäneet muuttaa seksuaalisuuttaan eheytyksen avulla.
Suurin osa heistä kertoi osallistuneensa eheytykseen vapaaehtoisesti. Tätä eheyttäjät usein painottavat. Koska he eivät pakota ketään, eheyttäminen ei voi olla väärin. Ihmiset tulevat, koska heillä on aito tarve.
Valtaosa näistä ”vapaaehtoisista” kuitenkin kertoi, että päätökseen vaikuttivat etenkin omasta hengellisestä yhteisöstä, suvusta tai perheestä tulleet paineet. Eräs vastaajista koki, että hänet oli taaperoikäisestä saakka aivopesty elämään ilman omaa tahtoa.
On siis syytä kysyä, syntyykö uskovan ihmisen tarve muuttaa seksuaalisuuttaan ilman avointa halveksuntaa seksuaalivähemmistöjä kohtaan. Tai ilman tavattoman kireää Raamatun tulkintaa?
Eheytysideologia tarrautuu vanhentuneisiin käsityksiin
Eheytys on kirjava joukko käytäntöjä, joiden avulla pyritään muuttamaan henkilön seksuaalisuus tai sukupuolikokemus normin mukaiseksi. Ne on laajasti tuomittu sekä tehottomiksi että erittäin haitallisiksi. Näin lausui muun muassa Suomen psykologiliitto vuonna 2021.
Eheytysideologian keskiössä on ajatus, että seksuaalivähemmistöjä tai vaikkapa transihmisiä ei oikeastaan ole olemassa, vaan kyse on sairaudesta tai vääristymästä. Nykytiede hylkäsi tämän ajatuksen vuosikymmeniä sitten.
Homous poistettiin Yhdysvalloissa tautiluokituksesta vuonna 1974, ja Suomi seurasi perässä seitsemän vuotta myöhemmin. Kansainvälinen terveysjärjestö WHO teki saman vuonna 1990.
Mitä nämä kirjavat käytännöt sitten ovat? Kun Malkuksen kyselyn tuloksia vertaa ulkomaiseen tutkimukseen, huomaa, että menetelmät ovat pitkälti samoja kuin vaikkapa Briteissä tai Yhdysvalloissa.
Laajimmin käytettyjä menetelmiä ovat luultavasti hengelliset muutosyritykset: rukoilu, sielunhoidollinen keskustelu ja demonien manaaminen. Niihin voi turvautua hengellisessä yhteisössä kuka tahansa. Suomessa kokoontuu myös AA-kerhoja muistuttavia eheytysryhmiä.
Eheytys on Suomessa kielletty terveydenhuollon henkilöstöltä osana terveydenhuoltoa, mutta vapaa-ajalla se on sallittua myös hoitoalan ammattilaisille. Osa eheyttäjistä yhdistääkin hengellisiin menetelmiin oikeita terapeuttisia menetelmiä kuten kognitiivista käyttäytymisterapiaa. Lopputuloksena syntyy eräänlaista pseudopsykologiaa.
Eheytystä on harjoitettu uskonnollisissa yhteisöissä ainakin 70-luvulta lähtien, mutta 80-luvulta lähtien syntyivät alan keskeiset teokset.
Eheytyskertomukset luovat valheellista toivoa
Helmikuussa 1983 Mario Bergner makasi Bostonin kaupungin sairaalan osastolla. Pari vuotta aiemmin hän oli aloittanut New York Cityssä aktiivisen seksielämän,johon oli kuulunut homobaareja ja vaihtuvia kumppaneitaja pyörimistä yliopiston homoälykköpiireissä. Nyt hänen valkosolujensa taso oli romahtanut, ja hän kärsi lukuisista pelottavista oireista.
Vaikka lääkärit eivät löytäneet hi-virusta Bergnerin kehosta, kaikki viittasi hänen mielestään aidsiin. Bergner oli umpikujassa ja epätoivoinen. Yöllä hän makasi sairaalasängyssään ja sormeili kaulassaan riippuvaa ristiä.
”Jeesus… voi Jeesus, mitä minä olen tehnyt? Etsin sinua 14-vuotiaana, ja uudelleen 18-vuotiaana, mutta kummallakaan kerralla en löytänyt sitä parantumista, jonka olisin tarvinnut päästäkseni homoseksuaalisuudesta eroon. Miksi, Herra?”
Bergnerin eteen avautui näky: kaksi valkokangasta, joista toisessa hän on aids-potilaana ja toisessa on Jeesuksen kasvot ja hartiat. Sitten Henki puhui:
”Haluan parantaa sinun koko persoonasi, en vain ruumistasi. Valitse.”
Kohtaus on Bergnerin kirjasta Rakkauden uusi suunta. Se on suomalaisissakin eheytyspiireissä paljon luettu. Myös tämän jutun Veikka opiskeli kirjan sanomaa.
Tarinan seuraavat käänteet ovat ennalta-arvattavia. Bergner valitsee Jeesuksen ja nukahtaa autuaana. Yöllä hän näkee unen, jossa hän menee naimisiin tytön kanssa. Fyysiset oireet paranevat taianomaisesti. Hän aloittaa matkansa eheytyäkseen heteroksi ja onnistuu siinä, mutta matka on täynnä kipuja ja koettelemuksia.
Se tekee tarinasta samastuttavan.
Bergner esittelee kirjassa eheytysideologian keskeisen välineen, isähaavan. Hänen saksalainen sodan nähnyt isänsä oli traumatisoitunut ja kylmä. Bergner jäi lapsena vaille isän rakkautta, ja hänelle kehittyi homoseksuaalinen neuroosi. Antautumalla taivaallisen isän syliin haavat paranevat ja ihminen löytää terveen sukupuolikäsityksen.
”Koko prosessin ajan uskoin, että kyllä minusta vielä hetero tulee”
Maanantaina 20. heinäkuuta 2020:
14 pv kuivilla! Wohoo! Oujee! Rock’n roll!
Torstaina 6. elokuuta 2020:
Isä, mä haavoitin mun sydäntäin
Puhtauteni vaihtunut on häpeään.
Pue mulle puhtaat vaatteet ylle,
Kuiskaa, että edelleen rakastat.
Keskiviikkona 2. syyskuuta:
Minä olen mies! En häpeä, vieroksu tai oudoksu sitä. Mies olen ja haluan kasvaa siinä. Mieheyteni on riippuvainen siitä, kuinka hyvin hyväksyn itseni.
Eheytysprosessin aikana Veikka piti päiväkirjaa. Hän kirjasi ylös, jos oli pysynyt kuivilla pornosta. Kirjoitti runoja, kun oli ajatellut miehiä eroottisesti ja tunsi itsensä likaiseksi. Pureskeli eheytyskirjallisuudesta oppimaansa: millainen on oikea mies ja miksi hänen oma miehuutensa oli kasvanut pahasti vinoon.
Veikka muistelee, että idea päiväkirjasta taisi olla häntä ohjanneen pariskunnan naisen. Tämä käytti prosessissa (niin sitä kutsuttiin) hengellisen työskentelyn lisäksi luovia menetelmiä kuten piirtämistä ja kirjoittamista. Veikka on musikaalinen, joten hän kirjoitti usein laulun sanoja.
Päiväkirja oli purkukanava, mutta itselle kirjoittaminen ei riittänyt. Veikan, 16-vuotiaan teinipojan, piti raportoida pariskunnalle säännöllisesti tunteistaan, ajatuksistaan ja teoistaan, jotka eivät ehkä miellyttäneet Jumalaa.
Veikka hankki myös vanhanaikaisen kapulapuhelimen, jolla ei päässyt nettiin. Tietokoneelleen hän asensi vakoiluohjelman, joka otti sattumanvaraisesti kuvakaappauksia ja lähetti niitä pariskunnalle siltä varalta että ruudulla vilahtaisi alaston miehen keho.
”Koko prosessin ajan uskoin, että kyllä minusta vielä hetero tulee”, hän kertoo.
Veikka työsti tunteitaan. Hän istui jopa yhdeksäntuntisiksi venyvissä eheytyskokouksissa pariskunnan kanssa, teki heidän antamiaan tehtäviä ja rukoili. Mutta vaikka hän teki mitä, tunteet miehiä kohtaan eivät kadonneet.
Häpeä oli ajoittain musertavaa.
Eheytys on hengellistä väkivaltaa
Peppi Sievers on psykiatri, psykoanalyytikko ja evankelisluterilaisen kirkon pappi. Hän on työssään kohdannut ihmisiä, jotka ovat käyneet eheytyshoidoissa.
Sieversin mukaan seksuaalisuuden muutosyritykset eivät ole ainoastaan kristillinen ilmiö, vaan eheytystä tapahtuu myös muissa uskonnoissa. Taustalla on fundamentalistinen uskontulkinta. Uskonnosta riippumatta eheytys voidaan luokitella väkivallaksi, joka loukkaa ihmisoikeuksia.
”Yritys muuttaa toisen seksuaalisuutta aiheuttaa ihmiselle tunteen, että hän ei kelpaa sellaisena kuin on. Se voi romahduttaa ihmisen mielenterveyden jopa psykoosiin tai itsemurhaan saakka”, Sievers sanoo.
Eheytyshoitojen hengellinen luonne tuo sateenkaari-ihmisen kärsimykseen uuden ulottuvuuden. Vaikka eheyttäjät korostavat puheessaan Jumalan rakkautta, se on syvästi ehdollista, koska rakkaudessa on aina norsun kokoinen mutta.
”Ihminen kokee, että hän ei kelpaa edes Jumalalle. Se on hirveän iso asia meille uskoville ihmisille.”
Homoseksuaalisuuden syytä ei tiedetä. On esitetty teorioita kohdunaikaisista hormonaalisista olosuhteista ja geenien toiminnasta. Tiedetään, että myös eläimillä on homoseksuaalista käyttäytymistä. Ihmiskulttuureissa sitä on ollut läpi koko pitkän historian. Vaikka arvoitus on yhä ratkaisematta, on laajasti hyväksytty tosiasia, että seksuaalinen suuntautuminen ja kokemus sukupuolesta ovat sisäsyntyistä.
”Seksuaalinen suuntautuminen on ihmisen ominaisuus. Se ei ole tahdonalainen asia.”
Sieversiltä kysytään usein, miksei hän kristittynä antaisi ”eheytyshoitoja”, jos ihminen tulee itse sitä pyytämään. Hänestä koko lähtökohta on väärä. Terapiaan ei voi tulla valmiin lopputuloksen kanssa, että tee minusta tällainen. Terapiassa on tarkoitus tutkia oman mielen sisältöä rauhassa ja vapaasti. Tulla sinuiksi omien tunteiden ja ajatusten kanssa.
”Siitä syntyy avarampi ja vapaampi elämä.”
Nyt saa riittää
Oli perjantaiaamu loppukeväästä 2021. Veikka makasi sängyllään. Takana olivat ylioppilaskirjoitukset, ja hän tunsi itsensä uupuneeksi. Hän oli jauhanut seksuaalisuuttaan murusiksi kymmeniä tunteja viikossa puolentoista vuoden ajan. Tulokset olivat jääneet laihoiksi, ja hänessä oli kasvanut ainoastaan paha olo.
”Päätin, että nyt saa riittää.”
Veikka laittoi pariskunnalle viestin, että hän tarvitsee nyt tauon.
Eheytysprosessin hän oli salannut perheeltään. Hän oli ajatellut, ettei kukaan voi tajuta, mitä hän käy läpi. Toiminta tuntui paikoin hänestä itsestäänkin hullulta. Veikan muu perhe oli lähtenyt kirkon piiristä jo kauan sitten, ja nyt hän päätti kertoa heille kaiken salaisista tapaamisista pariskunnan kanssa.
”Puhuin sisarusteni kanssa ja tajusin ensimmäistä kertaa, että minulle on tapahtunut kamalia asioita.”
Veikan perhe suhtautui hänen homouteensa ja koettelemuksiinsa lempeydellä. He tulivat apuun silloinkin, kun pariskunta ei luovuttanut ja yritti pitää väkisin yhteyttä tulemalla kotiovelle saakka. Veikan läheiset kävivät tapaamassa pariskuntaa kasvotusten ja uhkasivat ottaa virkavaltaan yhteyttä, jos veljen vainoaminen ei lopu.
Veikka lähti armeijaan ja sen jälkeen opiskelemaan liiketaloutta. Pariskunnan yhteydenotot laantuivat.
Elämään syntyi kuitenkin tyhjiö. Hengellinen yhteisö ei enää määritellyt, mitä sai tehdä arkena tai sapattina. Oli löydettävä oma tapa elää, vaikka se tuntuikin ahdistavalta hapuilulta.
Kolmen vuoden aikana pelko perikatoon syöksymisestä on alkanut hellittää. Nyt Veikka voi jo kuunnella rakastamaansa Elton Johnin musiikkia.