Koulujen modernit avotilat täyttävät oppilaiden arjen melulla ja kaaoksella – Miksi luokkahuoneettomuus on yhä muotivillitys? Opetusneuvos: ”Avit ovat niitä, joihin ongelmista voi kannella”
Monissa firmoissa isoista avokonttoreista aletaan jo luopua rauhattomuuden ja tehottomuuden takia. Miksi sitten koulumaailmassa luokkahuoneettomuus on koko ajan kasvava muotivillitys?
Koulutarvikkeet on kätevintä pitää mukanaan. Luokkahuoneettomissa kouluissa on säilytyslokeroita, mutta sieltä alituinen lisätavaroiden hakeminen on työlästä. Kuva on Helsingistä Kalasataman alakoulusta.
Miten sujuisi työnteko kymmenien hälisevien työkaverien keskellä, työpaikan lattialla ilman omaa työpistettä? Koulujen modernit avotilat on kuitenkin arkipäivää monille oppilaille – ja lasten mielipiteet ovat sen mukaisia.
”Äiti, minä en halua enää elää! Miksi sinä sait käydä tavallista koulua ja minun pitää mennä uudenlaiseen kouluun?”
Näin itki eräs alakouluikäinen lapsi äidilleen. Hän oli joutunut perinteisestä koulusta vuonna 2017 valmistuneeseen Lappeenrannan Pontuksen moderniin avotilakouluun, jossa 85 lasta opiskelee samassa 350-neliöisessä solussa.
Äänieristettyjä omia luokkia ei ole, vaan tilat avautuvat keskustorille. Myöskään omaa pulpettia tai pöytää ei ole. Lapset asettuvat mihin pääsevät tai joutuvat: sohvalle, lattialle, penkille. Melu ja hälinä tekevät keskittymisen mahdottomaksi.
Oppilaat katsovat maanantaina tabletilta tai paperilta viikon tehtävät. Opettajajohtoistakin opetusta on, mutta jo ekaluokkalaisen pitäisi itse miettiä miten ja missä järjestyksessä hän tehtäviään tekee.
Perjantaina opettajien on tarkoitus katsoa, että tehtävät on tehty.
Lievä hahmotus- ja lukihäiriö ei aiemmin häirinnyt lasta, mutta nyt keskiarvo on tippunut yli numerolla. Lapsesta on tullut itseinhoinen, ja häntä myös kiusataan.
Perhe kokee, että auttamisen sijaan koulu syyllistää lasta siitä, ettei oppiminen suju uusimman muodin mukaisessa koulurakennuksessa.
Koulujen modernit avotilat näyttäytyvät ongelmina pitkin Suomea
Alkukesästä 2019 neljän Pontuksen oppilaan vanhemmat kantelevat aluehallintovirastoon (AVI) muun muassa melusta sekä opetuksen ja tuen puutteesta.
Samoja ongelmia on muuallakin Suomessa.
Aviin ovat kannelleet myös ainakin Järvenpään Kinnarin koulun kahden luokan vanhemmat, joiden mukaan lapset jäivät 2019 valmistuneessa meluisassa avokoulussa vaille laadukasta ja yksilöllistä opetusta.
”Koulussa on paljon itseohjautuvuutta. Lapsilla ei myöskään ole omaa paikkaa, mikä luo turvattomuutta. Järjestelmä sopii joillekin, mutta sanoisin, että valtaosalle se ei sovi”, sanoo Kinnarin vanhempainyhdistyksen puheenjohtaja Kristiina Saarnikko.
Imatralla otettiin tänä syksynä käyttöön 1 400 lapsen Mansikkalan yhtenäiskoulu, jossa jopa viisi oppilasryhmää opiskelee samassa avotilassa vain sermein eristettynä.
Ruokalan melu kuuluu avotilassa toiseen kerrokseen lukion tiloihin, joiden äänieristeenä on pelkkä kaide.
”Jopa opettajalta saadaan viestiä, että voi olla hankaluuksia läksyjen teossa, koska oppilaat eivät kuule opetusta liiallisen metelin vuoksi”, kirjoitti huolestunut isoäiti imatralaisessa Facebook-ryhmässä.
Lappeenrannan Pontuksen ratkaisuja oli ideoimassa moni rakennusalan asiantuntija, muun muassa kunnan opetustoimenjohtajan veljen konsulttifirma. © Juha Metso
Muutosmantra löi läpi
”Maailma muuttuu, koulunkin on muututtava” -mantra on lyönyt itsensä läpi Suomessa. Itseohjautuvuus on tullut kouluihin 1990-luvulta lähtien, ja muutosvaatimus näkyy myös koulurakentamisessa.
Vuonna 2016 tuli voimaan uusi perusopetuksen opetussuunnitelma, ja vauhti kiihtyi. Koulutilojen on nyt oltava joustavia sekä opetusmenetelmien monipuolisia ja itseohjautuvuuteen kannustavia.
Kunnat tulkitsevat uutta opetussuunnitelmaa säästöt mielessään. Uusissa kouluissa ei ole kalliita väliseiniä tai käytäviä. Usein suurelle lapsijoukolle on hallimainen solu, jonka keskellä on tori tai aula.
Uusissa kouluissa ei ole kalliita väliseiniä tai käytäviä. Usein suurelle lapsijoukolle on hallimainen solu, jonka keskellä on tori tai aula.
Kiinteiden väliseinien tilalla on sermejä, kalusteita, verhoja, lasiseiniä tai taiteovia. Pysyviä luokkia, saati pulpettia ja tuolia ei aina ole ala-asteellakaan.
Tietokoneet vievät tilaa kirjoilta ja kyniltä. Luokan edessä opettavaa opettajaa pidetään vanhanaikaisena, ja lapsilla on paljon vastuuta oppimisesta.
Uusia avokouluja hehkutetaan terveellisiksi, ja sisäilmaltaan ne varmaankin peittoavat vanhat homekoulut.
Viis tutkimustiedosta
Neuropsykologiaan perehtyneet tutkijat kuitenkin ihmettelevät sitä, että muutosvimmassa tieteelliset faktat esimerkiksi melun ja itseohjautuvuuden ongelmista ohitetaan.
”Lapsi voi olla lukevinaan tai laskevinaan, mutta hänen aivojaan tutkimalla nähdään melun yksiselitteisesti heikentävän oppimista. Melu aiheuttaa automaattisesti fysiologisia stressireaktioita. Jos kortisoli- tai muut stressihormonitasot ovat koholla, se on oppimisen lisäksi ongelma myös lapsen terveydelle”, sanoo psykologian tutkijatohtori Aino Saarinen Helsingin yliopistosta.
Tiede kyseenalaistaa myös itseohjautuvuusvaatimuksen.
”Lapsen itseohjautuvuuden kehitys on vahvasti sidoksissa aivojen otsalohkon kypsymiseen, jota ei voi merkittävästi nopeuttaa. Kyse on neurobiologisesta faktasta, ei mielipidekysymyksestä”, sanoo Saarinen.
Aivojen kypsymisprosessin vuoksi lasten impulsiivisuus on suurta vielä varhaisteini-iässä, ja elämyshakuisuus alkaa laskea vasta varhaisaikuisuudessa.
”Tutkimus osoittaa yksiselitteisesti, että runsas itseohjautuvuutta edellyttävien opetusmenetelmien käyttö on yhteydessä heikompiin oppimistuloksiin ala- ja yläasteikäisillä oppilailla”, sanoo Saarinen.
Suuri ongelma on se, että Suomessa itseohjautuvia menetelmiä on alettu käyttää perustietoja opeteltaessa. Lapsi voi kerätä tiedon hippusia sieltä täältä, mutta uusi tieto ei rakennu johdonmukaisesti aiemman tiedon päälle ja perustietoihin jää aukkoja.
Tutkimustieto kertoo oppimistulosten kärsivän etenkin, jos itseohjautuvuuden vaatimukseen yhdistetään avoimet, meluisat ja ylimääräisiä ärsykkeitä täynnä olevat oppimisympäristöt.
Psykologian tutkijatohtorin mukaan vähälle huomiolle on jäänyt myös uusien laajojen ja eri tiloihin levittäytyvien oppimisympäristöjen vaikutus koulukiusaamiseen. Opettajan on esimerkiksi vaikeaa tietää, onko teltassa tai majassa oleva lapsi siellä omasta tahdostaan tai painostettuna.
”Lasten ollessa kyseessä ei voida luottaa siihen, että lapsi itse osaisi arvioida tuentarpeensa ja pyytää apua”, Aino Saarinen sanoo.
Lappeenrannan Pontusta on pidetty modernien avokoulutilojen mallirakennuksena. Opetuksessa käytetään paljon älytekniikkaa, eikä lasten tarvitse vääntelehtiä pulpeteissaan. © Juha Metso
Ainakin sata jo tehty
Miten esimerkiksi Lappeenrannassa tieteellinen tieto huomioidaan uusia kouluja suunniteltaessa?
Opetustoimenjohtaja Mari Routti sanoo, että koulut rakennetaan ”opetussuunnitelman toteuttamisen mahdollistaviksi”. Näin Opetushallituksen työryhmän tutkijoiden tieto sisältyy automaattisesti kaupungin noudattamaan opetussuunnitelmaan.
Joten miksi esimerkiksi Pontus rakennettiin hyvin avoimeksi ja meluisaksi, vaikka opetussuunnitelma puhuu joustavista eikä avoimista tiloista?
”Pontuskaan ei ole avoin, vaan puoliavoin. Siellä on myös suljettuja ja yhteiskäytössä olevia tiloja”, Mari Routti huomauttaa.
Hän arvioi, että Pontuksen lasten ja vanhempien kokemat ongelmat johtuivat siitä, ettei kaupunki ottanut perheiden huolia ajoissa tarpeeksi vakavasti. Routti arvioi Pontuksen tilanteen kuitenkin parantuneen.
Tiettävästi ainakin jo sata koulua on suunniteltu avoimien oppimisympäristöjen periaatteella, ilman että keskustelua asiaan liittyvistä pedagogisista tai tieteellisistä faktoista juuri käydään.
”Ei sellaisia asioita oikeastaan käydä läpi. Meille on näytetty uusien koulujen piirustuksia, mutta keskustelua oppimiseen, opetukseen ja niihin liittyvistä tutkimuksista ei ole käyty, en ainakaan muista”, sanoo Lappeenrannan lasten ja nuorten lautakunnan puheenjohtaja Harri Iljin.
Hänen mukaansa piirustuksetkin tulevat lautakunnalle tiedoksi niin myöhään, ettei niihin enää voi vaikuttaa. Talouden reunaehdot kyllä tehdään selviksi.
”Kaupungin toimitilatyöryhmän mukaan on rakennettava tiiviimpiä ja pienempiä kouluja”, Iljin sanoo.
”Koulujen suunnittelu olisi helpompaa, jos talousseikat eivät rajoittaisi neliöiden määrää”, sanoo Mari Routti.
Käyttäjiltä ei kysytty
Uusien koulujen avoimuus tuntuu vanhemmille tulevan yllätyksenä, vaikka kunnat sanovat osallistavansa heitä koulusuunnitteluun.
”En muista, että avoimuudesta olisi puhuttu mitään etukäteen, enkä ole kuullut yhdestäkään lapsesta, jolle oppimisympäristö ja opetusmenetelmät olisivat sopineet. Lapseni inhosi koulua syvästi ja oli iloinen, kun pääsi yläasteelle muualle”, sanoo yksi Pontuksen koulua käyneen lapsen vanhempi.
Lapset ja opettajat ovat jossain mielessä koekaniineja.
”Pontuksessa kokeiltiin uuden opetussuunnitelman ohjaamana solumallia ja mentiin suoraan tosi avoimeen ratkaisuun. Ratkaisu osoittautui liian radikaaliksi, eikä samoja virheitä tehdä muissa kouluissa”, sanoo hankekehitysarkkitehti Heini Löytty Lappeenrannan kaupungilta.
Hän muistuttaa, että avokoulut eivät ole rakentajien keksimä asia.
”Tämä vaatimus on voimakkaasti tullut opetusmaailmasta.”
Lappeenrantaan rakennetaan parhaillaan kahta uutta suurta koulua. Pontuksesta viisastuneena nyt keskustorien ympärille kuitenkin rakennetaan taittoseiniä ja muovimaton tilalle tulee ääniä vaimentava tekstiilimatto.
Avokoulujen meluongelmaa on jälkikäteen jouduttu korjaamaan myös ainakin esimerkiksi Imatralla, Hämeenlinnassa, Järvenpäässä ja Joensuussa muun muassa väliseiniä rakentamalla. Pontukseen on tuotu ääntä vaimentavia nojatuoleja ja akustisia majoja hiljaisia töitä varten.
Helsingin Kalasataman alakoulussa on keskellä opiskelutila, ”tori”, jonka äärelle oppilaat saavat kerääntyä oppia saamaan. © Emmi Korhonen/Lehtikuva
Näkyykö tuloksissa?
Suomi on Pisa-tuloksissa edelleen maailman huippua, mutta tulokset ovat laskeneet tasaisen vakaasti vuodesta 2006 lähtien.
Miten varmistutaan siitä, etteivät uudet opetus- ja koulutrendit tuota lisää alisuoriutuvia ja ehkä lopullisesti syrjäytyviä lapsia? Huolestuttaako tilanne opetusviranomaisia?
”Kunnilla on täydellinen valta päättää siitä, millaisia kouluja se alueellaan rakentaa”, kiertää opetushallituksen opetusneuvos Marjo Rissanen kysymyksen.
Vaikka opetushallitus ei omien sanojensa mukaan suoraan puutu koulurakentamiseen, se rahoittaa avoimiin oppimisympäristöihin erikoistuneiden konsulttien koulukehityshankkeita.
Yksi konsulteista on Mari Routin veli Mikko Lumme, jonka Finnoschool-yhtiö ideoi Opetushallituksen hanketuella muun muassa Pontuksen uuden koulun oppimisympäristöä ja toimintakulttuuria vuonna 2016.
Myös opettajana ja rehtorina työskennellyt Lumme on nykyisin päätoiminen koulutusvientikonsultti suurehkossa konsulttiyhtiössä.
Viime kädessä kunnan johdon pedagogiset näkemykset ja osaaminen sekä talousraamit ratkaisevat kouluinvestoinnit. Erot kuntien ja koulujen välillä voivat olla hyvin suuria, mikä luo epätasa-arvoa lasten ja perheiden välille.
Ei kokeiltu etukäteen
Voisi olettaa, että uudenlaisten koulujen ja opetusmenetelmien toimivuudesta ja niiden tuottamista paremmista oppimistuloksista olisi etukäteen varmistuttu.
”Jos tällaisia tiloja ei ole aiemmin ollut, niiden toimivuutta ei ole voinut selvittää”, sanoo kuitenkin opetusneuvos Marjo Rissanen.
Koska kouluinvestoinnit ovat kuntien vastuulla, hän ei voi vastata kysymykseen siitä, miksi suuri määrä uudenlaisia kouluja on rakennettu tutkimustietoon perehtymättä.
”Jos tällaisia tiloja ei ole aiemmin ollut, niiden toimivuutta ei ole voinut selvittää” – Marjo Rissanen
Tilanteesta kärsiviä lapsia ja vanhempia Rissanen ohjaa avien pakeille.
”Avit ovat niitä, joihin ongelmista voi kannella.”
Psykologian tutkijatohtori Aino Saarinen on tyrmistynyt siitä, että ratkaisuksi suositellaan valitusteitä.
”On epäloogista, jos ensin rakennetaan riskiryhmien kannalta epäedullinen ja tutkimustiedon vastainen ympäristö ja sitten vanhemmat vastuutetaan ongelmien korjaamisesta. Miten käy esimerkiksi lasten, joiden vanhempien kielitaito ei riitä valituksen tekemiseen?”
Saarisen mukaan tutkimustietoa asiasta on runsaasti, ja hänestä onkin pöyristyttävää, että yksiselitteisesti tutkimustiedon vastaisia kouluja yhä rakennetaan.
”Siinä missä lääketieteessä on tutkimustietoon perustuvat käypä hoito -suositukset, koulumaailmaan tarvittaisiin evidenssipohjaiset käypä opetus -suositukset.”