Näin vanhat hämärämiehet rahastivat lehdillä, jotka väittävät vastustavansa koulukiusaamista – Kouluturvaa-kustantajaa vastaan nostettu syyte markkinointirikoksesta

Seura kurkisti koulukiusattujen auttamisen varjolla julkaistavien lehtien liiketoiminnan kulissien taakse. Löysimme erikoisia kytkyjä ja outoja järjestelyjä.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Nuoria auttavan työn nimissä on julkaistu lukuisia lehtiä. Niitä myyneiden taustat ovat monenkirjavia.

Seura kurkisti koulukiusattujen auttamisen varjolla julkaistavien lehtien liiketoiminnan kulissien taakse. Löysimme erikoisia kytkyjä ja outoja järjestelyjä.
(Päivitetty: )
Teksti:
Jukka Heinonen

Tuntemattomasta numerosta soittanut nainen kertoi, että koulukiusattujen auttava puhelin tarvitsisi tukea. Koska asia tuntui tärkeältä ja nainen kuulosti miellyttävältä, Tomi Helminen lupasi auttaa.

Kohta saapui lasku, ja sen mukana Kouluturvaa-lehti. Vasta silloin Helminen oivalsi sitoutuneensa nimenomaan lehtitilaukseen.

”Luulin alun perin, että pääasia oli kiusaamisen vastainen työ ja lehti olisi vain oheistuote”, hän sanoo Seuralle.

Laskussa oli sen saapumishetkellä yli viikon vanha päivämäärä: se erääntyisi jo viidessä päivässä. Viivästymisestä rangaistaisiin viiden euron myöhästymismaksulla ja kahdeksan prosentin viivästyskorolla.

”Ilmeisesti ajatus oli, että pelästynyt asiakas maksaisi laskun äkkiä”, Tomi Helminen sanoo.

Hän ilmoitti lehteä julkaisevalle Suomen KT Kustannukselle haluavansa perua kaupan. Helmistä pyydettiin lähettämään lehti takaisin peruutuksen vahvistamiseksi.

Jotta lehden perillemenosta tulisi varmuus, Helminen lähetti sen kirjatussa kirjeessä.

Muutaman viikon päästä kirje palautui hänelle. Kukaan ei ollut vaivautunut noutamaan sitä. Samoihin aikoihin hänelle saapui uusi lasku tilauksesta.

Helmisen mitta tuli täyteen. Hän otti yhteyttä kuluttajaviranomaiseen, joka puolestaan otti yhteyttä lehtiyhtiöön. Vasta sen jälkeen KT Kustannus jätti hänet rauhaan.

Kouluturvaa-lehteä on myyty eri puolilta maailmaa. Soittoja ovat saaneet etenkin ikäihmiset.

Satojen valitusten Kouluturvaa-lehti

Tämä kaikki tapahtui kesällä 2015. Prosessin aikana Tomi Helminen perusti Facebookiin varoitussivun nimeltä Kouluturvaa-huijaus.

Vuotta myöhemmin hän huomasi lehden olevan yhä voimissaan, vaikka eri medioissa oli kirjoitettu aiheesta kriittisesti.

Järkyttävää että kyseinen toimija pystyy edelleen jatkamaan, hän kiteytti tuntonsa.

Helminen olisi tuskin osannut arvata tuolloin, että Kouluturvaa-lehteä kaupataan edelleen vuonna 2020. Siitä huolimatta, että sen taustavoimien epäilyttävät toimintatavat ovat laajalti tiedossa.

Ääntä asiasta on pitänyt muun muassa Kuluttaja- ja kilpailuvirasto (KKV), jonka virkamiehet ovat olleet hukkua KT Kustannuksesta tehtyihin valituksiin. Huippuvuonna 2018 niitä tuli 579 kappaletta, viime vuonnakin 99.

Vertailun vuoksi: Suomen suurimpiin aikakauslehtiin lukeutuvan ET:n myynnistä tehtiin noina vuosina yhteensä vain yhdeksän ilmoitusta viranomaisille.

Omistajaa vastaan nostettu syyte

Tyypillinen Kouluturvasta tehdyn valituksen aihe on se, että kuluttaja ei ole mielestään tehnyt tilausta, mutta silti hänelle on lähetetty lehti ja lasku. Toiset ovat Tomi Helmisen tavoin yllättyneet siitä, että kyseessä ei olekaan lahjoitus, vaan lehtitilaus.

Etenkin ikäihmisiltä on jäänyt ymmärtämättä, mitä heille on tarjottu, ja omaiset ovat vaatineet kaupan perumista.

Ilmoituksia on tullut myös kohtuuttomista peruutusehdoista ja viivästysmaksuista.

Tammikuussa 2018 KKV jätti poliisille tutkintapyynnön KT Kustannuksen toiminnasta. Vuodet kuluivat, ja viraston edustajat tuskailivat julkisestikin poliisin hitautta, mutta viimein kesäkuussa 2020 tutkinta valmistui.

Alkusyksyllä yhtiön omistajaa Antti Alastaloa vastaan nostettiin syyte markkinointirikoksesta.

Useita yrityksiä omistava Antti Alastalo on vaikuttanut telemarkkinointialoilla jo 1990-luvulta alkaen. © Aller

Edessä oleva oikeusjuttu ei ole suinkaan ensimmäinen kiusattujen nuorten puolesta toimivien julkaisujen hähmäisellä toimialalla, jota leimaavat pettyneet asiakkaat ja konkurssit. Alan yritykset ja niiden nimet ovat vaihdelleet tiheästi, ihmiset eivät niinkään.

Seura kurkisti miljoonabisneksen kulissien taakse, eikä siellä ollut kaunista. Erityisen karuja olivat entisten puhelinmyyjien kertomukset siitä, kuinka he houkuttelivat ihmisiä luopumaan rahoistaan kiusattujen lasten hyväksi.

Pitkä historia petosten parissa

Kouluturvaa-lehden entisillä myyjillä ei ole hyvää sanottavaa kustantaja Antti Alastalosta.

”Antti ei ole mikään hyväntekijä”, kuuluu diplomaattisin kommentti.

Virossa kirjoilla olevalla Alastalolla on pitkä historia petosten parissa.

Helsingin hovioikeus tuomitsi vuonna 2004 Alastalon kahden vuoden ja neljän kuukauden vankeusrangaistukseen törkeistä veropetoksista ja muista 1990-luvun lopun talousrikoksista, jotka liittyivät hänen lehtimyyntifirmaansa Lustimoon.

Antti Alastalo ei voinut esiintyä Lustimon nimissä, sillä hän oli aiempien vankeustuomioiden vuoksi menettänyt luottotietonsa. Oikeus kuitenkin katsoi, että hän oli yhtiön todellinen vallankäyttäjä.

Lustimo hoiti vastuunsa, mutta Alastalon ohjailemat, varsinaisen myyntityön hoitaneet alihankintayritykset jättivät veroja ja laskuja maksamatta. Kun yksi yritys kaatui, tilalle perustettiin uusi. Näin Lustimo pystyi myymään lehtitilauksia kilpailijoitaan halvemmalla.

Kun poliisi alkoi vuonna 1998 tutkia Lustimon toimia, Antti Alastalo siirsi siskonsa kanssa yhtiön varoja velkojien ulottumattomiin. Tämä poiki sisaruksille tuomion törkeästä velallisen epärehellisyydestä.

Alastalon viimeisin tuomio on vuodelta 2018: Vaasan hovioikeus määräsi hänelle avunannosta törkeään kavallukseen ja muista rikoksista yhdeksän kuukautta ehdollista vankeutta. Vaikka Alastalo omistaa useita yrityksiä, hänen oikeudenkäyntikulunsa korvattiin heikon taloustilanteen vuoksi veronmaksajien rahoista.

Seura haastatteli tätä juttua varten kuutta Kouluturvaa myynyttä henkilöä. Yksikään heistä ei esiinny omalla nimellään. Moni on huolestunut omasta turvallisuudestaan: puhelinmyyntibisneksessä vaikuttaa ihmisiä, joilla on kytköksiä rikollisuuteen.

Esimerkiksi Antti Alastalo on tehnyt yhteistyötä raskaista huumerikoksista epäillyn Cannonball-jengin entisen johtajan Janne ”Nacci” Tranbergin kanssa.

”Inhosin työtäni”

Kouluturvaa ovat myyneet niin Antti Alastalon omat yritykset kuin alihankkijat, joista osa on ketjuttanut toimeksiantoja edelleen. Iso osa myyjistä työskentelee ulkomaiden rantakohteissa, joiden Suomea huokeampi hintataso mahdollistaa sinnittelyn pienilläkin tuloilla.

Alastalon yhtiöissä myyjiä on koulutettu tehtäväänsä alle tunnissa.

”Lähinnä lyötiin spiikki käteen ja vähän näytettiin mallia”, Emilia muistelee.

Kouluturvaa-lehteä on myyty vanhoille asiakkaille tällaisella myyntipuheella.

Kouluturvaa-lehteä on myyty vanhoille asiakkaille tällaisella myyntipuheella. Otavamedia

Useimmat myyjistä olivat 20-40-vuotiaita ja matalasti koulutettuja. Monen elämä oli risaista.

”Puolet konttorin myyjistä oli viereisen puiston alkoholisteja. Haju mestassa oli sen mukainen”, Espanjassa työskennellyt Matias muistelee.

”Yksi heistä asuu edelleen puistossa”, kertoo Kristian, entinen myyjä hänkin.

Myyntitekstissä neuvottiin, kuinka penseä vastaaja pehmitetään:

Kuulostatte kuitenkin henkilöltä, jolle lasten ja nuorten hyvinvointi on tärkeää, eikö olekin näin?

Myyjien mukaan spiikin toimivin kohta oli kertomus siitä, että auttavan puhelimen avulla on estetty itsemurha.

”Se, jonkun elämän pelastaminen, osui hyvin ikäihmisiin. Osa myyjistä ihmetteli puheluiden välillä, etteivät he ymmärrä, miten ihmiset menevät lankaan”, Matias muistelee.

Iso osa soitoista meni vanhuksille.

”Minulla oli tosi vanhoja asiakkaita, jotka eivät suurimmaksi osaksi ymmärtäneet sitä, mistä oli kysymys. Inhosin työtäni”, Susanna sanoo.

Asennetta-lehden uudestisyntyminen

Alastalon firmojen myyjillä oli vaikeuksia saada kirjallista työsopimusta, ja moni jäi pyynnöistään huolimatta ilman sitä. Osa ei edes tiennyt työnantajayrityksensä nimeä.

Tilanne oli ahdistava, sillä Espanjassa työnteko ilman sopimusta tuo tarkastuksen osuessa kohdalle tuntuvat sakot myös työntekijälle.

Asioiden hoitamista hankaloitti alaisten mukaan myös Antti Alastalon juhliva elämäntapa, josta liikkuu erilaisia tarinoita.

”Anttia oli vaikea saada toimistolle, ja kun hän tuli, silmät pyörivät päässä ja kädet tärisivät”, Susanna kuvailee.

Haastateltavat kertovat myös viivästyneistä palkoista, jotka saatettiin maksaa käteisellä. Moni on jäänyt ilman loppupalkkaa, ja asiasta on taitettu sittemmin peistä Alastalon kanssa muun muassa Aurinkorannikon suomalaisten Facebook-ryhmässä.

Kouluturvaa-lehden myynti vaikeutui sen jälkeen, kun KKV julkisti marraskuussa 2017 saaneensa satoja ilmoituksia epäselvistä lehtikaupoista. Median kiinnostus julkaisua kohtaan kasvoi ja kansalaiset valpastuivat.

”Kouluturvaan alkoi olla vaikea saada haastatteluja, ja moni jo suostunut perui luettuaan netistä lehteä myyneiden tahojen menetelmistä”, silloinen päätoimittaja Kati Wikström kertoo.

Lokakuussa 2018 Kouluturvaa-lehden rinnalle perustettiin julkaisu nimeltä Asennetta. Se käsittelee kiusaamisen lisäksi päihde-, syrjäytymis- ja mielenterveysasioita.

Asennetta-lehti alkoi ilmestyä uudestaan vajaa kaksi vuotta sitten.

Saman nimistä lehteä olivat julkaisseet yhteensä yli kymmenen vuoden ajan useat eri yritykset, jotka menivät yksi toisensa perään konkurssiin. 2000-luvun jälkipuoliskolla lehteä kaupanneelle Mikko Mäkiselle langetettiin vuonna 2017 kahden vuoden ja neljän kuukauden vankeusrangaistus satojentuhansien eurojen päätymisestä hämärille teille.

Mäkistä seurannut kustantaja meni konkurssiin vuonna 2015, minkä jälkeen kuluttajille tuttu nimi oli vapaana kaapattavaksi.

Hankalaksi käynyt Kouluturvaa kuopataan

Yleinen käsitys alalla on, että Antti Alastalo on myös uuden Asennetta-lehden takana.

Lehteä kustantanut yhtiö teki viime vuonna 874 000 euron liikevaihdon. Samana vuonna kuluttajat jättivät yrityksestä 65 valitusta KKV:lle. Alastalolla ei ole virallista asemaa tässä yhtiössä, joka sai huhtikuussa 2019 nimen Care Media Finland.

Kiinnostavasti Alastalon ja hänen perheensä hallitsema Viroon rekisteröity yhtiö Telesale Partners sai helmikuussa 2019 uuden nimen: Care Media Partners.

Suomen Care Median toimitusjohtajan Rauno Nissisen mukaan näiden kahden yhtiön välillä ei ole omistussuhdetta, vaan hänen johtamansa yrityksen suurin omistaja on eräs toinen virolainen yhtiö, jolla on suomalainen vastuuhenkilö.

Alastalolle työskennelleiden kertomukset tukevat kuitenkin käsitystä Kouluturvaa– ja Asennetta-lehtien välisestä yhteydestä.

”Kun ihmiset alkoivat Kouluturvasta kuultuaan lyödä luuria korvaan, aloimme myydä Asennetta. Kun asiakas oli myöntyväinen, ilmoitettiin, että teille tulee nyt lehti, ja merkittiin se kestotilaukseksi”, Kristian kertoo.

Asennetta-lehden päätoimittajaksi nimitetty Kati Wikström kertoo työntekonsa helpottuneen. Haastateltavaksi pyydetyt eivät kieltäytyneet niin usein kuin Kouluturvan kohdalla.

Wikström jatkoi myös Kouluturvan päätoimittajana, kunnes sen tekeminen lopetettiin vuonna 2019. Lehden nettisivulla tosin kaupitellaan yhä lehden tilauksia.

Wikström sanoo päätoimittaneensa lehtiä freelancerina, eikä tiedä kustannusyhtiöiden muusta toiminnasta mitään. © Otavamedia

Kouluturvaa– ja Asennetta-lehtiä yhdistää myös se, että kumpaakin myydään auttavalla puhelimella.

Osa myyjistä on epäillyt, toimiiko puhelinapu, niin kuin he ovat luvanneet. Yksi teki numeroon kerran tarkistussoiton. Hänen mukaansa kukaan ei vastannut puheluun.

Seura tarkisti, mikä on tilanne nyt.

Kiusatun kolkko auttaja

Pyysimme nuorta naista soittamaan ysiluokkalaisen kiusatun roolissa Kouluturvaa-lehden auttavaan puhelimeen.

”Asennetta”, kuului vastaus.

Soittaja kertoi ongelmansa:

”Mulla ei ole koulussa enää oikein kavereita.”

”Niin, onko sulla koulukiusaamisasia”, auttaja kysyi.

Soittaja vastasi myöntävästi ja kertoi parhaan ystävänsä juuri kieltäytyneen jo sovitusta kaverikuvasta. Koulutoverit olivat uhanneet, että muussa tapauksessa myös ystävää alettaisiin syrjiä.

”Ne ovat syrjineet mua koko yläasteen”, kiusattu tähdensi.

”Kuulostaa ikävältä. Mut onko nyt mitään kiusaamista ollut”, auttaja kysyi.

Soittaja kertoi lisää esimerkkejä kiusaamisesta, minkä jälkeen auttaja kehotti odottamaan jonkin aikaa, josko tilanne paranisi.

Lopulta auttaja kehotti soittajaa puhumaan asiasta ystävälleen, vanhemmilleen ja koulukuraattorille.

Yleensä kiusaamistilanteiden purkamisessa avainasemassa ovat opettajat, mutta heidän rooliaan auttaja ei tuonut esille. Siitäkään hän ei maininnut, että koululla on lakisääteinen velvollisuus huolehtia oppilaidensa turvallisuudesta, ja että päävastuu tästä on rehtorilla.

Kaiken kaikkiaan auttaja tuntui kuuntelevan nuorta soittajaa huonosti. Puhelusta jäi välinpitämätön jälkimaku.

Kustantajaksi nousee yhdistys

Kuluva vuosi on merkinnyt muutoksia Antti Alastaloa lähellä olevien lehtien kustannustoiminnalle.

Pitkään selvitystilassa ollut Kouluturvaa-lehden kustantaja Suomen KT Kustannus muutti tammikuussa nimeään.

Kesäkuussa toinen yritys vaihtoi nimekseen Suomen KT Kustannus. Tämän yhtiön ainoaksi vastuuhenkilöksi on merkitty Johan Wallgren, joka on Alastalon yhtiökumppani Ruotsiin rekisteröidyssä firmassa.

Wallgren on miehen kolmas nimi, aiemmin hänet on tunnettu muun muassa Juha Penttisenä. Hän on Ruotsin kansalainen ja istunut siellä myös vankilassa.

Kouluturvaa.fi-sivustolla on tyhjä teksti kustantajan nimen kohdalla, joten on epäselvää, vastaako toiminnasta entinen vai nykyinen KT Kustannus.

Asennetta-lehteä kustantaneen Care Media Finlandin toimitusjohtajan Rauno Nissisen kerrotaan olevan Alastalon luottohenkilö Suomessa.

Kustantajan tehtävän on kuitenkin hiljattain siirtynyt Asennetta Elämään ry:lle. Sen puheenjohtaja on Nissinen.

Keväällä perustetun yhdistyksen sääntöjen mukainen tarkoitus on ”yleisimpiin henkisiin ongelmiin paneutuminen”, jonka toteuttamiseksi se muun muassa pitää tukipuhelinta ja voi harjoittaa julkaisutoimintaa.

Yhdistys ilmoittaa myös ottavansa vastaan lahjoituksia.

Nyt asennetta.fi-sivulla pyydetään lahjoituksia nuorisokahvilan perustamista ja ruoka-apua varten. Yhdistyksen mukaan Poliisihallitus olisi myöntänyt sille rahankeräysluvan elokuussa. Aivan näin ei ole, vaan yhdistys on saanut Helsingin poliisilaitokselta luvan pienkeräykseen.

Kopioituja brändejä

Nähtäväksi jää, kuinka Antti Alastalon ja hänen lähipiirinsä hallitsemien lehtien käy. Seuran tietojen mukaan kaikki alalla eivät pahastuisi niiden karillemenosta.
Monia hiertää toisten tunnetuksi tekemien nimien ja lehtikonseptien sumeilematon kopiointi.

Nykyinen Asennetta on hyvin samanlainen kuin edeltäjänsä. Kouluturvan taas katsotaan jäljittelevän vuonna 2011 aloittanutta Koulurauhaa-lehteä.

”Lähes samat nimet aiheuttavat tosi paljon sekaannuksia. En halua mustamaalata, mutta toimintamme eroaa heistä läpinäkyvyyden puolesta”, Koulurauhaa kustantavan Kiva Kustannuksen toimitusjohtaja Mirva-Leena Kärkkäinen sanoo Seuralle.

Mirva-Leena Kärkkäisellä on nuoresta iästään huolimatta vuosien kokemus avustuslehtialalta.

Sekaannusta voi tosin aiheuttaa myös Kärkkäisen yhtiön nimi, jossa on helppo nähdä viittaus Turun yliopistossa kehitettyyn kiusaamisen vastaiseen Kiva koulu -toimenpideohjelmaan.

Koulurauhaa-nimen taas voi yhdistää aiheetta Mannerheimin lastensuojeluliiton 1990 perustettuun Koulurauha-ohjelmaan.

Tasapuolisuuden nimissä myös Koulurauhaa-lehden ja sen taustahahmojen värikäs historia ansaitsee oman katsauksensa.

Epäselvyyksiä, tuomioita, konkurssikin

Jo 1990-luvulla julkaistiin lehteä nimeltä Koulurauhaa! Sen takana oli taloussotkuihin kietoutunut Kiusattujen tuki -yhdistys, jonka toiminnanjohtaja oli kiusaamisen vastaisen työn veteraani Esko Leipälä.

Esko Leipälä jatkaa edelleen vuosikymmeniä kestänyttä uraansa koulukiusattujen puolustajana. Lehtien kustantajat ovat vaihtuneet lukuisia kertoja matkan varrella. © Otavamedia

Huutomerkittömän Koulurauhaa-lehden julkaisutoiminta alkoi vuonna 2011.

Sen ensimmäisen kustannusyhtiön vastuupaikoilla vaikuttivat eri pituisia jaksoja muiden muassa Esko Leipälä ja kuuluisan kenkäsuvun vesa, sarjayrittäjäksi itseään kutsuva Matias Palmroth. Hallituksen varajäsenenä toimi hetken aikaa MV-lehdestä sittemmin tunnetuksi tullut Ilja Janitskin.

Seuran haastattelemien Koulurauhaa-lehden myyjien puheissa nousee useimmin esiin kuitenkin neljäs nimi: Markku Lax. Hänet on tuomittu useista talousrikoksista.

2000-luvun alussa Lax ja hänen yhtiökumppaninsa Janne Venho erehdyttivät puhelimitse yli kuutta tuhatta ihmistä lahjoittamaan yhteensä noin 355 000 euroa kiusattujen lasten ja nuorten auttamiseen.

Todellisuudessa vain noin kymmenesosa kerätyistä rahoista meni Kiusattujen tuki -yhdistykselle.

Laxille tuomittiin puolitoista ja Venholle vuosi ja neljä kuukautta ehdollista vankeutta. Rikoksesta hyötyneet määrättiin menettämään valtiolle yhteisvastuullisesti yli 100 000 euroa.

Koulurauhaa-lehden kahden ensimmäisen kustantajan hallituksessa Lax vaikutti eri pituisia ajanjaksoja vuoteen 2017 asti. Jälkimmäinen yhtiö, KR Kustannus, ajautui sittemmin konkurssiin.

Viime vuosikymmenen puolivälissä Koulurauhaa-lehden laskuja karhusi sumeilemattomin ottein yhtiö nimeltä FC Perintä.

Yli miljoonan euron liikevaihtoa tehnyt yhtiö menetti toimilupansa vuoden 2017 alussa. Siitä huolimatta se jatkoi perintätoimintaansa, mutta meni lopulta nurin. Konkurssipesän velallisselvityksen mukaan yhtiön todellinen vallankäyttäjä oli koronakevään maskikaupoista tuttu Onni Sarmaste.

Lax sanoo Seuralle vetäytyneensä Koulurauhasta vuonna 2017.

Epäonnistunut lehtilanseeraus

Sittemmin Koulurauhaa julkaisi SME Finance Holding. Sen hallituksessa istui Suomessa asuva hollantilainen Harry van Woerden, joka oli ollut samalla paikalla myös KR Kustannuksessa.

van Woerden kertoo Seuralle myyneensä omistuksensa SME:stä maaliskuussa 2018. Hän siirtyi tuolloin pois yhtiön hallituksesta, johon nousi seuraavaksi Laxin entinen rikoskumppani Venho.

Vuonna 2018 SME lanseerasi lehden nimeltä Nuoren Polku. Sen tilauksilla luvattiin rahoittaa nuorten auttavaa puhelinta.

Nuoren Polun lento jäi lyhyeksi.

Helsingin Sanomien mukaan Nuoren Polkua Espanjassa myyneen toimiston esimiehenä työskenteli useita huume- ja väkivaltarikoksia tehnyt suomalaismies, joka on tuomittu yli viiden vuoden vankeuteen tapon yrityksestä.

Uuden lehden taival ei kestänyt pitkään. Sillä nimellä ilmestyi vain muutama numero.

Viimeisin käänne koettiin toukokuussa 2019, kun 28-vuotias Mirva-Leena Kärkkäinen hankki Koulurauhaa ja Nuoren Polku -lehtien julkaisuoikeudet. Syystä tai toisesta ne luovutti van Woerdenin osaomistama yritys.

”En hyväksy mitään laittomuuksia toiminnassamme”, kertoi Mirva-Leena Kärkkäinen samana vuonna Ilta-Sanomille.

Viime syyskuussa Kärkkäinen sulki Nuoren Polun nettisivun. Nykyään Kiva Kustannus myy ainoastaan Koulurauhaa.

Mutta poikkeaako uusi kustantaja olennaisesti edellisistä?

”Lehden painos noin 10 000 kappaletta”

Mirva-Leena Kärkkäinen vakuuttaa Seuralle, että Koulurauhaa-lehteä myydään vastuullisesti.

”Meillä on tosi tarkka laaduntarkkailu. Puhelut äänitetään ja ne käydään myyjien kanssa läpi. Emme käytä sanaa ’hyväntekeväisyys’.”

Se olisikin laitonta, sillä Kiva Kustannus on osakeyhtiö, jonka auttava puhelin mahdollistuu liiketoiminnan sivutuotteena. Aivan vähäisestä bisneksestä ei olekaan kyse: toukokuussa 2019 aloittanut yhtiö teki vuoden loppuun mennessä 663 tuhannen euron liikevaihdon.

”Lehden painos on noin 10 000 kappaletta.”

Kuinka rahoitit liiketoimintakaupan?

”Rahaa ei siirtynyt silloin, vaan sovin van Woerdenin kanssa, että maksamme myyjälle kuukausittain osuuden myynnistä. Nyt koko kauppahinta on maksettu.”

Myyjä sai Kärkkäisen mukaan oikeuden kaupata Koulurauhan tilauksia määräajan, mutta se on jo umpeutunut.

Siteitä menneeseen

Kaikki siteet menneeseen eivät ole silti katkenneet.

Lehden päätoimittajana ja puhelinauttajana toimii Esko Leipälä. Hän hoiti samoja tehtäviä myös aiempien kustantajien aikana. Sitä ennen Leipälä päätoimitti Kiusattujen tukea, jonka kustantajat tuomittiin törkeästä petoksesta.

Mirva-Leena Kärkkäinen ei ole itsekään aivan uusi kasvo alalla.

Hän on hoitanut nuorten päihdekasvatusta edistävän Freestyle-lehden asiakaspalvelua ja istunut isänsä Matti Kärkkäisen kanssa kahden puhelinmyyntiyhtiön hallituksessa. Toinen niistä myi Koulurauhaa, toinen Freestyleä, molemmat menivät konkurssiin.

Matti Kärkkäisen pitkään puhelinmyyntiuraan sisältyy myös Antti Alastalon Lustimo-yhtiön alihankkijana toimiminen 1990-luvun lopulla. Oikeus katsoi Kärkkäisen nostaneen tuolloin rahaa yhtiönsä tililtä tekaistuilla kuiteilla ja tuomitsi hänet törkeästä veropetoksesta ja kirjanpitorikoksesta kahdeksan kuukauden ehdolliseen vankeuteen.

Vuonna 2019 Matti Kärkkäinen sai uudestaan saman mittaisen rangaistuksen, tällä kertaa vuosikymmenen takaisesta törkeästä velallisen epärehellisyydestä.

Matti Kärkkäinen kertoo neuvoneensa tytärtään kaupanteossa ja yrityksen käynnistämisessä.

”Kuka nyt ei tytärtään auttaisi? Tosin ei Mirva-Leena enää neuvojani kuuntele”, hän sanoo.

Kiva Kustannuksen hallituksen varajäsenen on Matti Kärkkäisen nykyinen vaimo.

Mutta taustat sikseen. Lopulta ainoa reilu tapa arvioida mitä tahansa yritystä on tarkastella sen toimintaa.

Useita valituksia Kiva Kustannuksesta

Mirva-Leena Kärkkäisen mukaan Kiva Kustannuksella on töissä kaksi koulukiusattujen auttajaa ja 15 omaa lehtimyyjää, jotka hoitavat nykyään lähes kaiken myynnin.

Eikö ole hieman tehotonta, että kahden auttajan palkkarahoihin tarvitaan 15 myyjän työpanos?

”Meille jokainen autettu on arvokas. Ja silläkin on merkitystä, että tuomme asiaa julkisuuteen.”

Myyntityön laadussa Kiva Kustannus ei näyttäisi poikkeavan edukseen kilpailijoistaan. Vaikka yhtiö aloitti vasta kesällä 2019, KKV ehti saada siitä vuoden loppuun mennessä 83 valitusta.

Tänä vuonna kuluttajat tekivät Kiva Kustannuksesta 54 ilmoitusta elokuun puoliväliin mennessä. Se ei jää paljoa kahden Alastaloa lähellä olevan yhtiön, Suomen KT Kustannuksen ja Care Median, saamasta yhteensä 57 valituksesta.

Mirva-Leena Kärkkäisen mukaan valitusten määrään vaikuttaa asiakkaiden iäkkyys.

”Joskus perheenjäsenet puuttuvat asiaan ja saattavat ottaa kuluttaja-asiamieheen yhteyttä. Pyrimme käymään asian läpi ja tarvittaessa purkamaan sopimuksen. Tietääkseni asioita ei ole mennyt siitä vaiheesta eteenpäin”, hän sanoo.

”80-vuotiaan kanssa ei sovi toimia näin”

Kaikki riidat eivät kuitenkaan ole päätyneet sovintoon.

Syksyllä 2019 puhelinmyyjä kauppasi laukaalaiselle Maria Sunikalle koulukiusaamisen vastaisen työn nimissä Nuoren Polun puolen vuoden tilausta.

”Sanoin, etten pysty siihen, koska eläkkeeni on pieni. Mutta yhteen 20 euron lehteen pystyn.”

Kun Sunikan tytär kuuli tilauksesta, hän arveli äidilleen, että kaupassa saattoi olla jotain mätää. Sunikka päätti perua tilauksen.

Lain mukaan kustantajan pitäisi lähettää tilauksesta vahvistus, jossa on ohjeet sen perumiseksi. Sellaista ei kuitenkaan näkynyt, joten Marika Sunikka vain palautti lehden.

Parin viikon päästä saapui lasku.

”Yritin soittaa heidän asiakaspalveluunsa parikymmentä kertaa peruakseni tilauksen, mutta kukaan ei vastannut.”

Hän selvitti kustantajan sähköpostiosoitteen.

”Kirjoitin heille, että 80-vuotiaan kanssa ei sovi toimia näin.”

Viestiin ei vastattu. Sen sijaan Sunikka sai uuden, 52 euron laskun puolen vuoden lehdistä ja sen päälle 10 euron huomautusmaksun.

Hän otti yhteyttä KKV:hen, joka yritti tavoittaa Kiva Kustannusta, siinä onnistumatta. Sunikka teki asiasta valituksen Kuluttajariitalautakuntaan.

Seuraavaksi tuli kirje Harry van Woerdenin osaksi omistamalta perintätoimistolta. Nyt laskun summa oli perintäkulujen kanssa 69 euroa. Sunikka maksoi sen varmuuden vuoksi.

”Minua alkoi pelottaa, että seuraava vaatimus olisi 120 euroa.”

Elokuussa 2020 lautakunta suositti Kiva Kustannusta palauttamaan Sunikalle tämän vaatiman summan.

Toistaiseksi Sunikka ei ole saanut rahojaan. Tapahtuneen jälkeen hän on saanut koulukiusaamista vastustavista lehdistä lisää tietoa, ja on ihmeissään koko ilmiöstä.

”Miten tällaiset toimijat voivat vuodesta toiseen päästä kuin koira veräjästä?”

 

Seura pyysi tätä juttua varten haastattelua myös Antti Alastalolta ja Janne Venholta. Alastalo vetosi kiireisiinsä eikä antanut haastattelua Seuran pyytämässä ajassa. Venho ei vastannut yhteydenottoomme.

Lue myös: Rahat pois herkkäuskoisilta! Entinen ”selvänäkijä” tunnustaa: ”Kaikki me puhelinennustajat olemme huijareita”

Kuinka erottaa hyvä toimija huonosta?

Takavuosien kohumiljonäärin Jaakko Rytsölän omistama Freestyle-lehti poikkeaa hieman muista kaupallisista hyväntekeväisyyskuvioista.

Ensinnäkin Freestylen puhelinmyynnistä on valitettu viranomaisille selvästi harvemmin kuin koulukiusalehdistä. Viime vuonna ilmoituksia tehtiin kolme kappaletta, tänä vuonna elokuun puoliväliin mennessä kuusi.

Toiseksi Freestylella ei ole auttavaa puhelinta, vaan liiketoiminnan ylijäämällä rahoitetaan päihdekasvattajien kouluvierailuja.

Päätoimittaja Mirkka Torikka sanoo, että työstä saatu hyvä palaute koskettaa yhä, vaikka hän on ollut alalla jo parikymmentä vuotta.

”Kun syömishäiriöistä, hyväksikäytöstä ja päihteistä kärsinyt kokemusasiantuntija puhui hiljattain Helsingissä, teinit kuuntelivat hiljaisina. Moni jäi tilaisuuden jälkeen juttelemaan tai halaamaan”, hän kertoo.

Kustantaja Jaakko Rytsölän mukaan vuonna 2015 aloittanut Freestyle tarjoaa myönteisen tavan taistella päihdehaittoja vastaan.

”Varsinaiset bisnekseni ovat ohjelmointipuolella, tämän hankkeen kautta annan yhteiskunnalle takaisin”, hän sanoo.

Tänä vuonna digitaaliseksi muuttuneella lehdellä on Rytsölän mukaan 3400 tilaajaa.

”Freestyle ilmestyy neljästi vuodessa ja myymme korkeintaan vuoden tilauksia”, Rytsölä sanoo.

Keltaisesta Lamborghinista kansakunnan muistiin jäänyt Jaakko Rytsölä haluaa Freestylen avulla antaa yhteiskunnalle takaisin.

Pieni osa tuloista päihdekasvatukseen

Torikan mukaan Kouluturvaa-lehden saama julkisuus on luultavasti vähentänyt Freestylen tilaajamääriä.

”Yksi koulukin perui vierailumme. Tällä alalla epämääräiset toimijat leimaavat hyviä. Olisi tärkeää, että jyvät erotetaan akanoista.”

Toimialan nurja puoli ei ole Torikallekaan tuiki tuntematon. Hän työskenteli ennen Freestyleä sen toimintakonseptin synnyttäneen Asennetta-nimen alla 2000-luvun alusta alkaen päihdekasvattajana, heidän esimiehenään ja päätoimittajana vuoteen 2015.

Ajanjaksoon sisältyi paitsi kustantajien konkursseja, myös suuren luokan huijaus, joka vei päätekijä Mikko Mäkisen vankilaan.

Torikka korostaa, että hän ei ole osallistunut yhdenkään kustannusyhtiön liiketoimintaan.

Mistä tunnistaa luotettavan toimijan?

”Avainhenkilöiden pitää olla tavoitettavissa ja omistajuuden avointa. Työssä käytettävä termistö ei saa olla pelottelevaa. Ja luotettavilla toimijoilla on yleensä nettisivulla esillä tyytyväisten asiakkaiden palautetta”, Torikka sanoo.

Nämä kriteerit Freestyleä julkaiseva FS Kustannus täyttää kirkkaasti.

Tosin Freestylen julkinen ilmoitus noin 10 000 nuoren tavoittamisesta kouluvierailuilla vaikuttaa ylimitoitetulta sen valossa, että yhtiö kertoo antavansa tyypillisenä vierailupäivänä päihdekasvatusta noin 120:lle nuorelle. Viime vuonna vierailupäiviä oli 32, joten lupaus ei täyttynyt tuolloin puoliksikaan.

Yhtiö teki viime vuonna 394 000 euron liikevaihdon, joten yhden vierailupäivän laskennallinen hinta ylitti 12 000 euroa. Päivän todelliset kustannukset ovat merkittävästi alemmat.

Käytännössä siis vain pieni osa Freestylen lehtitilaukseen käytetyistä euroista menee päihdekasvatukseen.

Freestyle-lehden päätoimittaja Mirkka Torikka on pitkän linjan päihdetyön ammattilainen.

”Alalla on turbulenssia”

Rytsölän mukaan Freestyleä myy nykyään 30 ihmistä. Myyntiyhtiöt ovat vaihdelleet.

”Alalla on paljon turbulenssia”, hän kiteyttää.

Lehteä myynyt Matti Kärkkäisen osaksi omistama yhtiö kaatui vuonna 2019 ja aiheutti FS Kustannukselle 61 000 euron luottotappion. Sen seurauksena Rytsölän kustannusyhtiön viime vuoden tulos painui miinukselle.

Konkursseja kokenut ja tuomioita saanut Matti Kärkkäinen nauttii kuitenkin edelleen FS Kustannuksen luottamusta. Hän johtaa myyntityötä Kora Kustannuksessa, joka kauppaa nykyään Freestyleä. Yhtiön hallituksessa istuu hänen vaimonsa.

Matti Kärkkäinen, miksi niin moni yhtiösi on mennyt nurin?

”Tuo on hyvä kysymys. Yksi syy on se, että puhelinmyynti ei ole hirveän helppoa. Tämä on vaikea ala.”

Freestyleä kauppaavat myös Kiramo Group ja portugalilainen Massive Narrative. Jälkimmäisen nimi tarkoittaa suomeksi Mahtavaa Tarinaa.

X