Koulukiusaaminen: Puhetavan muutos murtaa koulujen vanhan perinteen – ”Jos on kyseessä pahoinpitely, se ei ole kiusaamista”
Kun koulukiusaaminen on niin vakavaa, että tarvitaan poliisia ja ambulanssia, ei pitäisi puhua kiusaamisesta – eikä koulun pidä selvitellä asiaa itsekseen.
Koulukiusaaminen voi pahimmillaan kärjistyä väkivallaksi. Se ei ole enää kiusaamista, eikä sitä voida käsitellä vain koulussa.
Koulukiusaaminen on herättänyt keskustelua presidentti Sauli Niinistöä myöten vantaalaisessa koulussa sattuneen väkivallanteon jälkeen. Alakouluikäinen oppilas loukkaantui pahoinpitelyssä, jonka tekijät olivat vain 12-13-vuotiaita.
Saman viikon sisällä uutisoitiin myös joensuulaisessa koulussa tapahtuneesta pahoinpitelystä.
Kun koulussa kiusatulle oppilaalle pitää tilata pahoinpitelyn vuoksi ambulanssi, ollaan jo varsin äärimmäisen kiusaamisen kanssa tekemisissä – niin äärimmäisen, ettei siitä pitäisi puhua kiusaamisena lainkaan.
Etelä-Karjalan kouluissa on jo alettu puhua asioista niiden oikeilla nimillä.
”Jos on kyseessä pahoinpitely, se ei ole kiusaamista”, sanoo lappeenrantalainen rehtori Jyrki Auronen.
”Lainvastaiset teot eivät ole semmoisia, joita kouluväen kesken vain selvitellään. Toinen asia, joka minulle kalskahtaa korvaan on se, että puhutaan koulukiusaamisesta. Ei koulu ole erillinen saareke.”
Koulukiusaaminen on käsitelty perinteisesti koulussa
Etelä-Karjalassa laadittiin pari vuotta sitten ohjeet siitä, miten lainvastaisiin tekoihin kouluissa puututaan.
”Koulussa on vuosikymmenten perinne siinä, että itsekseen selvitellään asioita, jotka eivät kuulu enää meidän toimivaltaan. Se on se iso juttu, että tämmöinen perinne muutetaan”, sanoo työryhmää vetänyt Jyrki Auronen.
Yleisen ohjenuorana kouluja ohjeistettiin ilmoittamaan kaikki lainvastaiset teot poliisille – rikoksista ei voida puhua, koska suurin osa peruskoululaisista alittaa rikosoikeudellisen vastuun alaikärajan eli 15 vuotta.
Käytännössä ilmoittaminen ei ole automaattista, vaan se on suhteutettava lapsen ikään ja kehitystasoon. Rajanveto on vaikeaa, mutta juuri siinä Etelä-Karjala toimii nyt edelläkävijänä.
”Tavanomaiset, vähäiset kahnaukset ei aiheuta ilmoitusvelvollisuutta. Mutta jonkun silmissä jokin kahnaus kuuluu ehdottomasti poliisille, ja toisen mielestä siitä ei tarvitse ilmoittaa. Yhtenäisen näkemyksen saavuttaminen on haasteellista”, Auronen sanoo.
”Järkipuhe toimii suurimmalle osalle”
Lainvastaisten tekojen hanakampi tai järjestelmällisempi ilmoittaminen poliisille ei tietenkään ole itsetarkoitus. Toimintamallin keskeinen tavoite on ennaltaehkäisy ja saattaa oppilaille tiedoksi se, että teoilla on seurauksensa ja niistä joutuu vastuuseen, Jyrki Auronen sanoo.
Sinänsä vakavia tapauksia käsitellään tekijöiden kanssa kuten aiemminkin, eli yhteistyönä koulun, vanhempien, lastensuojelun ja poliisin kanssa.
”Järkipuhe vetoaa ja toimii suurimmalle osalle. On hyvin tärkeää, että poliisi on mukana”, Auronen sanoo.
Vuonna 2019 yksikään Lappeenrannassa tai Imatralla koulussa väkivaltaan syyllistynyt lapsi ei ole uusinut tekoaan sen jälkeen, kun asia on käsitelty moniammatillisessa yhteistyöryhmässä.
Koulukiusaamista vastaan uusi opas
Opetushallitus julkaisee syyskuun viimeisellä viikolla oppaan kiusaamisen vastaisesta työstä.
”Se on ensimmäinen valtakunnallinen tarkempi ohjeistus siitä, miten kiusaamista ennaltaehkäistään ja miten tilanteisiin puututaan”, kertoo opetusneuvos Kristiina Laitinen.
Jo vuodesta 2003 koulujen on lain mukaan pitänyt tehdä suunnitelma siitä, miten oppilaita suojellaan kiusaamiselta, väkivallalta ja häirinnältä. Opetushallitus on antanut määräykset siitä, millainen suunnitelman pitää olla, mutta käytännön ohjeita kiusaamisen vastaiselle työlle ei ole aiemmin valtakunnallisesti annettu.
”Tilanteet ovat yksilöllisiä ja edellyttävät aina tapauskohtaista harkintaa. Yksi yhteen -sapluunaa on mahdoton antaa”, Laitinen sanoo.