Neitsyyden huutokauppaamista, eläinten teurastamista – nähdäänkö tämä kaikki vielä Suomenkin tv:ssä?

Tosi-tv-ohjelmien tuotekehittely hakee rajojaan. Missä ne ovat?

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Deittiohjelmat ovat nousussa. Aatami etsii Eevaa -ohjelmassa deittailuun tuotiin uusi elementti: alastomuus.

Tosi-tv-ohjelmien tuotekehittely hakee rajojaan. Missä ne ovat?
(Päivitetty: )
Teksti:
Matti Rämö

Tuntuuko toiselle tuotantokaudelle käynnistynyt Ensitreffit alttarilla avioliittoa halventavalta tai Aatami etsii Eevaa -sarjan alastomana heilastelu liian uskaliaalta?

Pian kumpikin tänä vuonna Suomessa kohahduttanut tosi-tv-hitti saatetaan mieltää kesyiksi. Tosi-tv:n tuotekehittelymylly nimittäin jauhaa jo uskaliaampia ideoita.

Australialaisessa Virgins Wanted -sarjassa parikymppinen nainen ja mies myyvät neitsyyttään netissä järjestetyssä huutokaupassa.

Japanilainen liikemies huutaa nuoren naisen impeyden 677 000 eurolla, miehen poikuudesta pulitetaan 2 300 euroa. Toistaiseksi vasta tv-messuilla esitellyn sarjan kehittäjää on syytetty ihmiskaupasta, ja naispääosan esittäjä on kiistänyt kaupan ehdon toteutuneen.

Brittiläisen 4-kanavan Sex Box -ohjelmassa tavallinen pari rakastelee studioyleisön edessä. Aktin jälkeen pari keskustelee asiantuntijapaneelin kanssa.

Tanskassa kehitellään kokkiohjelmaa, jossa kilpailijoiden on tapettava itse syömänsä liha. Britannian yleisradioyhtiön BBC:n valmistelemaan Britain’s Hardest Grafter -ohjelmaan etsitään maan köyhimpiä duunareita. He kilpailevat keskenään tekemällä muiden hyljeksimiä töitä, ja voittaja kuittaa vuoden minimipalkkaa vastaavan summan.

BBC:n edustajien mukaan ohjelmaidea ”pureutuu aikamme polttavimpiin kysymyksiin”; heikkoon kilpailukykyyn, kannustinloukkuihin, työmoraalin rapistumiseen ja hanttihommien päätymiseen lähinnä maahanmuuttajien tehtäviksi. Kriitikot ovat verranneet sarjaa Nälkäpeli-tieteiselokuviin, jossa vähäosaisia pakotetaan armottomaan tv-kisaan hyvinvoivien viihdyttämiseksi.

BB-peitto heiluu

1990-luvulla tosi-tv tarkoitti Lain nimessä -sarjan poliisivideoita ja Rescue 911:n läheltä piti -tyylisten onnettomuustilanteiden näyteltyjä imitaatioita. Tavallisten ihmisen ympärille rakennettut reality-sarjat vyöryivät ohjelmistoon 2000-luvun taitteessa, hollantilaisen Big Brother -sarjan menestyksen siivittämänä.

Tavallisia ihmisiä taloon sulkenutta formaattia oli alkuun vaikea saada kaupaksi, tv-pomojen ihmetellessä, miksi kukaan jaksaisi katsoa pienessä tilassa aikaa tappavia taviksia. Kun selvisi, miten voimakkaasti yleisö samastui erikoiseen tilanteeseen asetettuihin peilikuviinsa, Big Brother valloitti koko ruudun äärellä istuvan maailman.

Kilpailijoita viinalla ja psykologisesti painostavilla tehtävillä riehakkuuteen ja kyräilyyn kannustaneesta sarjasta tuli koko tosi-tv:n symboli. Tavallisten ihmisten tv-vetovoima kannusti tv-tuottajia seuraamaan heitä yhä uudenlaisissa tilanteissa. Tosi-tv:n halvat tuotantokustannukset miellyttivät tv-yhtiöitä ja media otti kiinnostuneesti vastaan uuden kerroksen tv:stä tuttuja ihmisiä.

Viimeisen vuosikymmenen ajan tosi-tv on ollut ohjelmakarttojen keskeistä täytettä. On kilpailua, muodonmuutosta ja parinmuodostusta – sisustusta, tavaroiden metsästystä ja erikoisten ammattien arjen kuvausta.

Samalla kun on totuttu uusiin tosi-tv:n alalajeihin, osaan niistä on jo turruttu. Uutuudenviehätyksen kadottua myös mediakohun herättäminen on vaikeutunut.

Kymmenen vuotta sitten ensimmäinen Suomen Big Brotherissa taltioitu seksiakti oli huomattavan julkisen närkästyksen aihe. Ajan myötä salamyhkäisesti heiluvista peitoista on tullut sarjan tavaramerkki ja oletusarvo.

Nyt, kymmenen tuotantokauden jälkeen, Big Brother on laitettu Suomessa kokonaan hyllylle.

Se ei enää riitä säväyttämään.

”Alastontreffit muodissa”

”Kun talous tökkii, ohjelmatuotannossa pelataan varman päälle”, Suomen Fox-kanavan ohjelmistosta vastaava Mikko Silvennoinen sanoo.

Tosi-tv-ohjelmistossa se tarkoittaa hänen mukaansa keskittymistä perusasioihin: seksiin, parisuhteeseen ja ylipäätään voimakkaisiin tunteisiin.

”Alaston treffailu on nyt muotia ja deittiohjelmat ovat muutenkin nousussa.”

V###n puhelinmyyjät – ja Lapin poliisit -ohjelmista vastaavasta Silvennoisesta tosi-tv:n rajat eivät liiku omavaltaisesti, vaan ympäröivän yhteiskunnan tahdissa.

”Kymmenen vuotta sitten homo tv:ssä hätkähdytti, nyt se on arkipäivää. Samalla Sillä silmällä -formaatti on menettänyt kiinnostavuutensa.”

2000-luvun alun tosi-tv-sarjassa homomiehet tekivät heteroille räväkän tyyliremontin. Seksuaalisen suvaitsevaisuuden lisääntyessä ulkonäköihanteet ovat kiristyneet, ja laihdutus- ja kuntoilunormit kiristävät monen vyötäröä. Tosi-tv:ssä kuntoilu- ja laihdutusohjelmat ovat tsempanneet katsojia vuosikausia.

”Tänä päivänä kohun aiheuttaisi ylipainoinen uutistenlukija, tai tosi-tv-ohjelma, jossa ylipainoiset ihmiset ovat sinut itsensä kanssa, eivätkä yritäkään laihduttaa.”

Myös parisuhdekäsityksissä perälauta on yhä tiukka.

”Ensitreffit alttarilla kohahdutti, koska se käsitteli käytännössä järjestettyä avioliittoa, joka on suomalaisessa kulttuurissa vieras. Myös moniavioisuutta tai rinnakkaisessa suhteissa elämistä kuvaava tosi-tv aiheuttaisi varmasti suuren kohun.”

Toistaiseksi yksiavioisuus on säilynyt myös tosi-tv:n normina.

Missä rajat?

”Tosi-tv:n peruskysymys on aina ollut, kuinka pitkälle se voi mennä?” tutkija Mikko Hautakangas Tampereen yliopistosta sanoo.

Tosi-tv-ohjelmien ja yleisön vuorovaikutuksesta väitöskirjaa tekevästä Hautakankaasta äärimmäisyyksien kauhistelu on osa lajin sisäänrakennettua moraalista asetelmaa. Tavallisten ihmisten käyttö viihteen välikappaleina herättää katsojassa enemmän huolta kuin ammattilaisten riskinotto, saati käsikirjoitettu fiktio.

”Tosi-tv:tä katsoessa mietitään, onko oikein laittaa ihmisiä tuollaiseen asemaan.”

Hautakangas pistää osan tosi-tv:n kohuimagosta mainospuheen piikkiin.

”Kilpailu huomiosta on kovaa ja pärjätäkseen siinä kannattaa herättää niin paljon kohua kuin mahdollista.”

Itse ohjelmat saattavat kuitenkin olla paljon asiallisempia, kuin mainonta antaa ymmärtää.”

Sensaatiomainen asetelma saattaa myös tuottaa seesteisen lopputuloksen.

”Aatami etsii Eevaa osoitti, että vaatteiden puuttuessa käytös muuttuu paljon asiallisemmaksi ja korrektimmaksi kuin pukeissa.”

Huomattava osa tosi-tv:stä on kansainvälisten ohjelmaformaattien paikallista soveltamista. Äärimmäisimmät ideat saattavat silti jäädä paikallisiksi erikoisuuksiksi, jotka siirtyvät uusille alueille vain laimennettuina versioina.

Esimerkiksi käy Suomessakin nähty Whipeout-sarja. Se on kilpailijat aitoihin vaaratilanteisiin asettaneiden japanilaisten tv-kilpailujen perillinen, joka on länsimakuun pehmennetty kevyeksi törmäilykomediaksi.

Keskustelun kiihdyttäjä

Tosi-tv:n sensaatiohakuisimmillakin kokeiluilla on mahdollisuus hämmentää vakavampaakin yhteiskunnallista keskustelua.

Mikko Hautakangas uskoo, että Tanskassa kehitelty, tv-kokit teurastushommiin pakottava ohjelma herättäisi tuotantoon päästessään voimakasta keskustelua sohaisemalla ruokakulttuurin tabua.

”Lihan syöminen on arkipäivää, mutta sen tuotanto on piilossa. Ohjelma haastaisi arvioimaan lihantuotannon etiikkaa.”

Britannian yleisradioyhtiö BBC:n hanttihommien tekijät kilpasille usuttava Hardest Grafter -formaatti heijastaa tutkijasta yhteiskunnan rakennemuutosta.

”Formaatti nostaa esiin kysymyksiä luokkien paluusta, työnjaosta ja eri töiden arvosta. Hyvin toteutettuna se voisi Suomessakin herättää kysymyksen esimerkiksi maahanmuuttajien työllistymisestä.”

Foxin Mikko Silvennoinen ei vedä tosi tv:n äärimmäisyysrajaa aiheiden vaan käsittelytavan perusteella.

”Ylen kuolemansairaiden viimeisiä hetkiä seurannut Viimeiset sanani kuvasi monella tavalla äärimmäisintä mahdollista aihetta. Hätkähdyttävä ohjelma oli kuitenkin toteutettu niin tyylikkäästi, että se muistutti dokumenttielokuvia”, Silvennoinen sanoo.

Netti haastajana

Tosi-tv:n rajojen venyttämisen syyksi voisi normaalin kyllästymisen ja uutuudenviehätyksen tavoittelun lisäksi epäillä internetin vaikutusta. Lähes rajattoman määrän outouksia muutamalla klikkauksella tarjoava netti tekee kohahduttamisesta vaikeampaa.

Mikko Silvennoinen ei usko netin lopulta muuttavan tosi-tv:tä äärimmäisemmäksi, vaan päinvastoin puskevan koko tv-alaa konservatiivisempaan suuntaan.

”Netin käytön lisääntyessä esimerkiksi erotiikkaohjelmat ja seksin ympärille rakennetut keskusteluohjelmat ovat hävinneet tv:stä katsojakadon myötä. Marginaaliset outoudet haetaan netistä. Tv-ohjelmilta halutaan pientä tökkimistä, mutta turvallisissa rajoissa.”

Sensaatiomaisimpien tosi-tv-trendien rinnalla onkin kasvanut myös rauhallisempi ohjelmasuuntaus.

Monien tosi-tv-ohjelmien leikkausrytmiä on alettu hidastaa ja rauhallisista erämaisemien kuvauksista on tullut menestyksiä.

”Lapin poliisit on ollut Foxille menestys, joka vetoaa palautteen perusteella juuri siksi, että siinä ei tapahdu juuri mitään. Ihmisistä on ihana velloa tässä hitaudessa.”

Hitaallakin tosi-tv:llä on omat äärimmäisyytensä ja ne löytyvät Norjasta. Norjan yleisradioyhtiö NRK on innostunut arkisten asioiden reaaliaikaisesta kuvaamisesta.

NRK:n hitaan tosi-tv:n kokeiluihin kuuluvat sekunnintarkat kuvaukset takan sytyttämisestä ja seitsemäntuntisesta junamatkasta Oslosta Bergeniin. Vuonna 2013 NRK esitti 8,5-tunnin ohjelman villapaidan kutomisesta.

Se osui hermoon. Ohjelman aikana 1,3 miljoonaa norjalaista unohti hetkeksi erikoisuudet ja syventyi katsomaan sukkapuikkojen hiljaista liikettä.

X