Afrikan tähdestä meuhkaaminen ja kulttuurisesta omimisesta huolestuminen kasvattavat vain kuilua eri ihmisryhmien välillä

Jaa artikkeli
Esko Valtaoja
Esko Valtaoja on Seuran kolumnisti. © Tommi Tuomi / Otavamedia
Esko Valtaoja pohtii kolumnissaan, kuinka kulttuureista keskustelu on ajautunut sivuraiteille. Lautapeleistä ja hiustyyleistä riitely vie pontta aitojen ongelmien selättämiseltä.

Viime viikolla muuan vaihto-oppilas pöyristyi Afrikan tähti -peliä ja vaati tuota ”niin kammottavaa”, rasistista ja kolonialistista ”valkoista haureutta” uhkuvaa lautapeliä kiellettäväksi.

Toissa viikolla tiernapoikaperinnettä ylläpitävä säätiö ilmoitti, että Murjaanien kuninkaan naama saa tästä lähtien olla musta vain nenän alapuolelta.

Vähän aikaisemmin laulaja Chisu tajusi tehneensä valtavan virheen letitettyään tukkansa väärin yhdessä Vain elämää -jaksossa, ja pyyteli julkisesti anteeksi kulttuurisesta omimisesta.

Keväällä kohuttiin siitä, että joissain maissa meinattiin kelputtaa presidentti Joe Bidenin virkaanastujaisrunoilijan Amanda Gormanin kääntäjiksi tyyppejä, jotka kyllä olivat päteviä ammattikääntäjiä mutta ihan väärän värisiä ja kulttuuritaustaisia.

Näin ei ratkaista todellisia ongelmia

Joopa joo. Olen pienen ikäni tehnyt työtä tasa-arvoisuuden ja oikeudenmukaisuuden puolesta, ja jopa suudellut Senaatintorilla professori Jaakko Hämeen-Anttilaa kampanjassa tasa-arvoisen avioliiton puolesta.

Mutta jos tämä nyt on sitä maailmaa paremmaksi tekevää ”woke”-kulttuuria, johon kuuluva on alati ”hereillä”, tietoinen yhteiskunnallisesta alistamisesta ja muista epäkohdista, laskekaa minut tästä lähtien pysyvästi unikekojen porukkaan.

Todelliset ongelmat eivät ratkea elitistisellä pelleilyllä tai vainoharhaisella syyttelyllä, vaikka tarkoitus olisi kuinka jalo.

Riisto- ja rotuongelmatkin ovat jossain aivan muualla kuin Afrikan tähdessä tai Peppi Pitkätossun neekerikuningas-isässä.

Eikä sukupuolinen tasa-arvo edisty sillä, että heterot eivät enää saa näytellä homoja elokuvissa, tai että aina muistetaan käyttää vain ja yksinomaan poliittisesti täysin korrektia nimitystä – tällä haavaa LGBTQ+, kohta ehkä vieläkin monikirjaimisempi.

Loukkaamisen pelko ajaa erilleen

”Kulttuurisesta omimisesta” on tullut paheksuntaa, joka kääntää tärkeät asiat päälaelleen.

Se vain kasvattaa eri ryhmien välisiä jännitteitä ja lisää juuri sitä toiseutta, mistä meidän päinvastoin pitäisi päästä eroon.

Se on eräänlaista käänteistä rasismia, joka korostaa yhä uudelleen kuinka ”nuo” eivät kuulu ”meihin”. Meidän kuplassa ei sovi käyttää tuollaisia lettejä kuin noiden kuplassa. Minä en tämän värisenä voi ikinä kuulua tuohon kuplaan.

Kuinka voimme koskaan luoda koko ihmiskunnan yhteisen, kaikkia arvostavan ja kaikkia kannustavan kulttuurin, jos jokaisella on omat koskemattomat reviirinsä, joita vainoharhaisesti puolustetaan?

Turistiparat eivät kuulemma enää uskalla ostaa saamelaisia käsitöitä, koska pelkäävät loukkaavansa jotakuta. Edistä siinä sitten kulttuurien välistä ymmärrystä.

Pilkkaaminen ja halveksunta on tietysti aivan eri juttu, samoin kuin muukin asenteita vääristävä toiminta. Niiden suhteen kannattaakin olla ihan wokena.

Järjen käyttöä sopii kuitenkin harrastaa niin herneiden nenään vetäjienkin kuin herneidenkin parissa.

Kaikki Esko Valtaojan kolumnit voit lukea tästä.

X