Esko Valtaoja muistuttaa: ”Ihmisvelvollisuudet täytyy nostaa ihmisoikeuksien rinnalle, ei tästä muuten mitään tule”

Esko Valtaoja pohtii kolumnissaan sitä, kuinka ihmiset ovat aina valmiita vaatimaan oikeuksiaan, mutta velvollisuudet jäävät helposti unohduksiin.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Esko Valtaoja on avaruustähtitieteen emeritusprofessori ja tieteen kansantajuistaja, joka on julkaissut useita teoksia.

Esko Valtaoja pohtii kolumnissaan sitä, kuinka ihmiset ovat aina valmiita vaatimaan oikeuksiaan, mutta velvollisuudet jäävät helposti unohduksiin.
Teksti:
Esko Valtaoja

Ihmisoikeuksien varsinaisena alkusoittona pidetään yleensä Yhdysvaltojen ja Ranskan vallankumouksien julistuksia vapaudesta, tasa-arvoisuudesta, oikeudesta kantaa aseita ja muusta mukavasta­, vaikkei kukaan tietysti ajatellut niiden koskevan orjia, alempirotuisia, naisia ja muita tyyppejä, jotka Alastalon salin laivurin Malakias Härkäniemen luonnehdinnan mukaan eivät olleet aivan ”ehiöitä astioita”.

Toisen maailmansodan havahduttamana saatiin lopulta aikaan YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmallinen julistus, jonka yleismaailmallisuus tosin on edelleenkin hakusessa, ja jonka artikloja aikamoinen joukko suomalaisiakin jaksaa yhä uudestaan haastaa niin netti- kuin eduskuntakeskusteluissakin.

Yleiset ihmisoikeudet ovat kiistatta viime vuosisadan suurimpia saavutuksia. On helppo unohtaa, että halki historian koko ihmisoikeuksien käsite olisi ollut kirjaimellisesti käsittämätön.

Vuosituhannesta toiseen ihmisellä oli ainoastaan loputon joukko velvollisuuksia: maksa verosi, pelkää ja rakasta paikallista jumalolentoa, kaadu heimosi puolesta joukkosi eessä ja niin edelleen.

Jokaiseen oikeuteen liittyy myös velvollisuus

Kannattaa siis riemuita ihmisoikeuksista ja puolustaa niitä. Mutta samalla pitäisi muistaa, että jokaiseen oikeuteen liittyy myös velvollisuus, kuten itse asiassa ihmisoikeusjulistuksen 29. artiklakin toteaa.

Esimerkiksi tasa-arvo ei toteudu vain lainsäädännöllä, vaan se velvoittaa jokaisen meistä myös toimimaan niin, että tasa-arvo ei jää pelkäksi lain kirjaimeksi.

Tästähän me emme tietenkään pidä. Olemme kyllä aina penäämässä oikeuksiamme, puhutaan sitten rokotepassista, polttoaineverosta tai soteuudistuksesta, mutta velvollisuudet – no, me vain katselemme muualle ja viheltelemme.

Eiväthän semmoiset nyt toki minua koske.­

Ihmisvelvollisuudet täytyy nostaa ihmisoikeuksien rinnalle, ei tästä muuten mitään tule.

Presidentti Sauli Niinistö, jota taidan fanittaa yhä enemmän ja enemmän, on korostanut tätä viime aikoina. Hän suunnittelee Etykin 50-vuotisjuhlakokousta, jonka teemana olisivat nimenomaan yleismaailmalliset ihmisvelvollisuudet.

”Meidän, tämän päivän ihmisten, ihmisvelvollisuuksiimme kuuluvat ilmastonmuutoksen torjunta, osaaminen vastata pandemioihin ja tietenkin sodan ja rauhan kysymykset ja tietysti se, että ylläpidetään ihmisoikeuksia. Nämä kaikki ovat minusta vastuuta tulevaisuudesta”, sanoo Sauli.

Ikävä totuus

Kun katselin sitä tuhatpäistä ääliölaumaa, joka pari viikkoa sitten osoitti mieltään koronatoimia vastaan, ensimmäinen ajatukseni oli epäkorrekti mutta perinteikäs, 1200-luvun albigenssiristiretken johtajan Arnaud Almaricin toimintaohjetta myötäilevä: antaa koronan tappaa nuo kaikki ja Jumala voi sitten sortteerata omansa pois.

Mutta ehkäpä olisi kuitenkin parempi yrittää opettaa ihmisille sitä ikävää totuutta, että heillä on myös velvollisuuksia, ei vain oikeuksia.

Lue kaikki Esko Valtaojan kolumnit tästä.

X