Jari Tervo: Kansa hyväksyy korkeintaan neljä kansanedustajaa ja kaksi ministeriä. Silti heitä ei saa tappaa työmäärällä

Ei kansanedustajalle eikä ministerille voi maksaa niin pientä palkkaa, että kansan syvät rivit olisivat tyytyväisiä. Poliitikkoja pitäisi oikeastaan onnellisen tilitapahtuman sijaan rangaista kerran kuukaudessa, julkisesti ja fyysisesti. Ministeri Hannes Manninen keksi myöhemmin yleistyneen nimityksen kuvaamaan poliitikon hommaa: kusitolppa.

Poliitikkoja ei myös koskaan voi olla riittävän vähän. Kansan mielestä sen edustajia voisi hääriä Arkadianmäellä osapuilleen neljä ja ministereitä korkeintaan kaksi, joista toisen pitäisi olla urheiluministeri, mieluusti moottoriurheiluministeri. Ulkomailla ministerit eivät saisi asua hotellissa, ettei vaan nouse päähän.

Kansantaloudelle kansanedustajien ja ministerien määrän vähentämisestä koituu naurettavan pienet säästöt, jos nyt edes koituu. Eniten säästää haluavat ne, jotka eivät erota miljoonaa ja miljardia toisistaan. Siksi heidän antamansa säästövinkit ovatkin niin yksinkertaisia. Muilta leikkaaminen ja naapurin verojen korottaminen eivät mene koskaan muodista.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk) populistisin täky ennen viime eduskuntavaaleja oli luvata, että ministerien määrää vähennetään. Valitettavasti tämä oli niitä lupauksia, jotka hän lunasti heti.

Sipilä ei kuitenkaan joutunut lupauksestaan kärsimään, vaan hikoilemaan pääsi työ- ja oikeusministeri Jari Lindström (ps). Salkkuyhdistelmä oli absurdi. Jos vertausta haetaan ammattikoulumaailmasta, niin tässä haettiin ihmistä, joka tekisi yhtaikaa leipurin ja viilarin hommia. Ihan hihnalta sellaisia ei valmistu.

Kepupääministerin populismista sai kärsiä hänen itsensä tai hänen puolueensa sijaan eduskunnan populistisimman puolueen ministeri. Toteutuiko tässä jonkinlainen runollinen oikeudenmukaisuus? Sitä tuskin näki ministeri Lindström, kun verenpaine tohahteli parissasadassa. Työministeri Lindström oli luhistua nimenomaan töittensä alle, eikä oikeusministeri Lindströmillä ollut oikeutta kieltäytyä niistä. Lindström vaikutti noudattavan entisaikain suomalaisen työmiehen etiikkaa: sairauslomaa kirjoittaa vain ruumista siunaava pappi, mutta hän sitten kirjoittaakin aika pitkän.

Papin sijaan Lindströmille kirjoitti vihdoin sairauslomaa lääkäri, asia ratkesi ja leipuri/viilari-salkku halkaistiin. Lindström kertoi uupumuksestaan Helsingin Sanomissa ja sai luultavasti enemmän positiivista palautetta kuin koskaan politiikonuransa aikana. Nyt kansa yllättäen tykkäsi ministeristä, joka valitteli töittensä paljoutta. Ainakin se osa kansaa, joka ilmoitti mielipiteensä netissä.

Ei meidän poliitikkojamme saa tapattaa työnteolla, edes heitä. Ellei minkään muun vuoksi, niin sen tähden, että vainajista jouduttaisiin puhumaan pelkkää hyvää.