Joulukuun kuudes

Jaa kaverilleTilaa Seura

Hartaus, arvokkuus ja vakavuus ovat hienoja asioita. Ylisuurina annoksina ne tosin tuppaavat puuduttamaan, luonnevikaisia jopa naurattamaan. Suomen itsenäisyyspäivän vietosta kenellekään ei tule ensimmäisenä mieleen ilo.

Ilottomuutta on puolusteltu sillä, että suomalaiset ovat maksaneet itsenäisyydestään korkean hinnan. Se on totta. Mikäpä eurooppalainen maa ei olisi maksanut.

Suomalaisen itsenäisyyspäivän jäykkä ja virallinen luonne huomattiin ajat sitten. Pitkäaikainen pääministeri Kalevi Sorsa ideoi yli kaksikymmentä vuotta sitten kansanvallan päivän. Sitä vietettiin heinäkuun seitsemäntenätoista sen kunniaksi, että Mannerheim vahvisti tuona päivänä itsenäisen Suomen ensimmäisen perustuslain.

Ennusmerkit olivat hyvät. Mannerheim oli sentään mainittu. Keskellä heinäkuuta ihmisillä olisi lomaa, mieli olisi kevyt ja sää olisi kaiken todennäköisyyden mukaan niin siedettävä kuin se näillä leveyksillä yleensä voi olla.

Kaduilla soitettaisiin haitaria ja tuntemattomat tanssisivat terveyssandaalit jalassa keskenään. Yhdessä laulettaisiin ja iloittaisiin tasavaltaisesta, demokraattisesta elämänmenosta.

Kansanvallan päivän valtakunnallinen pääjuhla järjestettiin Savonlinnassa. Kutsuja lähetettiin tuhatkaksisataa. Sorsa itse kajautti juhlapuheen. Kansalaisia houkuteltiin kaikin tavoin: diskotanssilla, laululeikeillä, sambatytöillä, nukketeatterilla ja pelimannimusiikilla. Yleisradio ymmärsi satsata olan takaa.

Väkinäiseksi päkistelyksi se jäi. Helpottuneina kansanvallan päivä unohdettiin, lukuunottamatta Vammalaa ja Mouhijärveä. Siellä päivää vietetään vuosittain. Kansanvallan päivänä julkistetaan Sastamalan Avainhenkilö. Valtakunnalliselta juhlalta se ei kuulosta.

Mitä epäonnistuneesta uudesta juhlapäivästä opittiin? Ainakin tämä: suomalainenhan ei käskystä juhli. Kyllä on perkele varma niin. Jäädään mökille tuijottamaan ongenkohoa.

Sekin unohdettiin, että kesti kolmattakymmenettä vuotta ennen kuin edes varsinaisesta itsenäisyyspäivästä tuli koko kansan juhla. Perinteellä pitää olla tilausta ja kaikupohjaa ennen kuin se vakiintuu.

Miten Suomen itsenäisyyttä juhlitaan sitten sadan vuoden kuluttua? Juuri niin kuin me haluamme. Vettä, pimeyttä, lipunnosto, jumalanpalvelus, sankarihaudat, kunniamerkit, kaksi tuntia kättelyä, ja sen jälkeen lisää vettä ja pimeyttä. Ilmastonlämpeneminen sulatti lumet. Sen verran juhla uudistuu.

X