Luksus

Oma hotellimme sijaitsi samalla Promenade des Anglais’lla, tosin sen proletaaripäässä, lähellä lentokenttää.

Reittimme kulki viikon aikana monta kertaa Negrescon ohi. Sen tunnistaa paitsi linnahtavasta ulkomuodosta myös Niki de Saint Phallen veistoksesta. Teos muistuttaa antiikin veistoksia värikkyydessään. Muinaisten kuvanveistäjien talttaukset olivat värillisiä. Niistä on maali vain rapissut pois.

Kävimme patsaan jalustasta tarkistamassa teoksen nimen. Se oli Miles Davis. Hän oli maail­mankuulu jazz-muusikko, coolin isoisä. Davis kehitti viileän tyylinsä niin huippuun, että käänsi soittaessaan selkänsä yleisölle. Viesti oli selvä: te ette ole tärkei­tä, minun musiikkini on.

* * *

Negrescon edessä Miles Davis soittaa kasvot Promenaden suuntaan, joten hänen yleisönsä sijaitsee siis Negrescossa katselemassa hänen takapuoltaan. Taiteilijan näkemyksessä Davis on pukeutunut pellemäisen värikkäästi, ja hän on selvästi ylipainoinen. Oikea Davis pukeutui hillitysti, ja hän oli rankamaisen laiha.

Kuvanveistäjä on varmasti ollut leikkisällä päällä. Hän usein oli. Veistoksen trumpetti on tulpattu kiinni. Davisin puhaltama ilma ei pääse trumpetin kautta Enkelten lahdelle, vaan paisuttaa muusikkoa.

* * *

Tutkimme Kallen kanssa ohi kulkiessamme Negrescon Le Chantecler -ravintolan ruokalistaa. Halvin alkupala maksoi kolmekymmentäkahdeksan euroa. Parhaasta viinipullosta huudettiin kahta tonnia. Jatkoimme matkaa hyväntuulisina. Miten paljon tulimmekaan taas säästäneeksi.

Muutaman päivän kuluttua palasimme sittenkin Negrescoon. Hotellin toinen ravintola oli brasserie, eli se oli selvästi halvempi kuin Le Chantecler. Brasserien nimi oli La Rotonde, mikä tarkoittaa kai tässä tapauksessa karusellia. Ymmärrettiin heti, miksi. Ravintola oli sisustettu karusellihevosilla.

Yhden pöydän päähän viereemme työnnettiin pyörätuolilla iäkäs nainen. Tunnistin daamin. Hän oli Madame Augier, Negrescon omistaja. Olin nähnyt ohjelmaa maailman huippuhotelleista, ja siinä haastateltiin Madamea.

Luonnollisesti haastattelun ehtona oli se, että keskustelu käydään ranskaksi. Gallialaisen kulttuurin vaaliminen on Madamen sydämenasia. Hän on täyttänyt hotellinsa hienoilla taideteoksilla. Kyllä Negresco käy myös galleriasta.

* * *

Tarjoilija vahvisti näkemyksemme. Madame ruokailee ravintolassaan kaksi kertaa päivässä. Avustaja auttaa yhdeksänkymppistä Madamea toimituksessa. Ihailen rouva Augieria.

Miles Davis puhaltaa, mutta mitään ei kuulu. Kuva: Kalle Tervo.

Samassa hotelleja käsittelevässä ohjelmassa Negrescon johtaja kertoi Madamen ja Bill Gatesin tapaamisesta. Gates olisi halunnut ostaa hotellin. Hän kynäili avoimen shekin ja pyysi Madamea kirjoittamaan siihen halua­mansa summan.

Madame pyysi Gatesia poistumaan. Varsinkin maailman rikkaimman miehen on välillä hyvä saada muistutus siitä, mitä kaikkea rahalla saa ja mitä ei.

* * *

Kallen ehdotuksesta harrastimme uutena seikkailuna iltauintia. Kun ilta lankesi Nizzaan, kävelimme hotellin edestä tien yli yleiselle uimarannalle, riisuimme sandaalit ja t-paidat ja kahlasimme pehmeään mereen. Rannalla oli vain kourallinen ihmisiä. He palvoivat auringon sijaan iltaa.

Annoimme Kallen kanssa Enkelten lahden heijata meitä ja katselimme, miten Promenade des Anglais’lle syttyivät katulyhdyt ja miten kukkulat pimenivät lukuunottamatta pieniä ihmisten valoja. Se oli suurta luksusta, ihan ilmaista.