Jenni Haukio: kiitos itsenäisyydestä

Jaa kaverilleTilaa Seura

Suomi100 -juhlavuosi huipentuu ensi viikolla itsenäisyyspäivään, jota vietetään sekä perinteisin menoin että erityisesti ainutkertaista merkkivuotta juhlistaen.

Joulukuun kuudes 1917 muodostui itsenäisyyspäiväksi, koska juuri tuolloin eduskunta hyväksyi Svinhufvudin senaatin esityksen Suomen julistautumisesta itsenäiseksi Venäjästä. Itsenäisyysjulistuksessa hallitus vetosi kansalaisiin kehoittaen heitä ”…järkähtämättömästi noudattamalla järjestystä ja täyttämällä isänmaallisen velvollisuutensa, ponnistamaan kaikki voimansa kansakunnan yhteisen päämäärän saavuttamiseksi”.

Valtakunnallisessa 100visio-hankkeessa valittiin Suomelle ”uusi itsenäisyysjulistus” kutsumalla nuoria kertomaan oman näkemyksensä maamme seuraavasta sadasta vuodesta. Voittajaksi valikoitui Kuopion Lyseon lukion neljän opiskelijan julistus Suomalaiset!. Julistuksen mukaan suomalaisuuden määrittelevät suomalaiset itse. Tulevaisuuden suomalaisuus on yhdessä rakennettu, perinteitä, uusia tuulia ja kansalaisia yhdistävä asia, jonka piiriin mahtuu jokainen.

Jokainen sukupolvi vuorollaan, jokainen yksilö osaltaan muodostaa oman käsityksensä siitä, mitä tarkoittaa isänmaallisen velvollisuuden täyttäminen; mikä on sen sisältö jokapäiväisessä elämässä. Itselleni itsenäisyyden merkitys kiteytyy ennen kaikkea suunnattomana kiitollisuuden tunteena kaikesta siitä hyvästä, josta en elämässäni pääsisi osalliseksi, ellei maamme olisi itsenäinen.

Ennen kaikkea ajatukseni kohdistuvat sodan läpikäyneisiin ja maamme jälleenrakentaneisiin sukupolviin, heidän uhrauksiinsa. Tunnen suurta liikutusta ajatellessani itsenäisyyspäivänä sankarihaudoille muodostettavia kunniavartioita, joissa haudan kohdalla seisoo samanikäinen henkilö kuin vainaja oli kuollessaan. Hengessä seison ensi keskiviikkoiltana mukana jokaisella näistä haudoista.

Kiitollisuus on osa arkeani, se on läsnä oikeastaan kaikessa, kuten mahdollisuudessa yliopistolla syventää ajatteluani ja kerryttää tietomäärääni. Avatessani kirjaston ovet, käydessäni terveyskeskuksessa, katsoessani Yleisradion uutisia. Olen kiitollinen saadessani hengittää havumetsän puhdasta ilmaa ja nauttia luonnon hiljaisuudesta, eläinten äänistä, puiden ja pensaiden kohinasta, vesien kuohunnasta. Katsella Kolin huipulta sitä samaa kansallismaisemaa, josta jo niin monet minua edeltäneet sukupolvet ovat haltioituneet.

Entä sitten se kaikkein tärkein: isänmaallisen velvollisuuden täyttäminen. Siinä meistä jokaisen olisi hyvä muistaa, että viime kädessä yhteisen hyvän palveleminen tuottaa suuremman onnen myös itselle. Vastuun kantaminen ei ole pelkkä velvollisuus, se on ennen kaikkea onnen lähde.

PS. Nuorten uusi itsenäisyysjulistus on luettavissa 100visio.fi -sivustolla suomeksi, ruotsiksi ja saamen kielillä.

X