Rauha ei ole itsestäänselvyys – Jenni Haukio: ”Hetkessä elämisen rinnalla on tähyttävä tulevaisuuteen rohkeudella – nähtävä näkymättömätkin uhat”

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Seuran kolumnisti Jenni Haukio.
Runoilija ja tasavallan presidentin puoliso Jenni Haukio pohdiskelee Suomen ihmeitä ja ilmiöitä. © Paula Kukkonen
Luonnosta nauttiminen ja sen haurauden käsittäminen muistuttaa Jenni Haukiota siitä, että rauha ei ole itsestäänselvyys.

Kevät on aina yhtä ihmeidentäyteistä ja innostavaa aikaa, mutta tänä vuonna sen symboliikkaan sisältyy väistämättä myös tummempia sävyjä – eikä vain tummempia sävyjä, vaan suoranaista tuskaa ja ahdistusta.

Ensimmäinen rinteelle kohonnut hauras valkovuokko tuo mieleen äidit, jotka Ukrainan sodan takia eivät enää koskaan näe sotilaina tai siviileinä kaatuneita lapsiaan. Illan tyyneyttä ja hiljaisuutta jäistään vapautuvan meren rannalla kokiessa muistaa, ettei rauha koskaan ole itsestäänselvyys.

Korkealta ylitse lentävät laulujoutsenet synnyttävät mielleyhtymän vapaudesta, jota kaikilla ei ole.

Iloa elämään

Meneillään oleva maailmanaika alleviivaa sekä hetkessä elämisen että tulevaisuuteen varautumisen merkitystä. Kevät tarjoilee oivallisia mahdollisuuksia syventyä arjen eleettömiin, yksittäisiin tuokioihin, vihreän vyöryessä ympärillemme kaikkialta, ja valon määrän lisääntyessä päivä päivältä.

Eläinten kevätpuuhien seuraaminen luonnossa on kiehtovaa ja elämyksellistä, parhaita hetkeen tarttumisen oppitunteja. Luonnoneläinten seikkailujen ohella jännittävää on seurata vaikka koiranpentua, joka silmänräpäyksessä siirtyy sitruunaperhosen jahtaamisesta kaivamaan kuoppaa hiekkatielle, tekee yhtäkkiä nopean syöksyn varvikkoon ja hyppää sitten haukkumaan vasten männynrunkoa havaittuaan oravan vipeltävän oksistossa.

Puhdasta elämäniloa, joka ei voi olla tarttumatta.

Perinnemaisemat ovat sielunmaisemia

Luonto-Liiton vuotuinen kevätseuranta on muodostunut monille perheille jo tradi­tioksi. Siinä havainnoidaan keväällä ilmestyviä eläin- ja kasvilajeja.

Tämän vuoden teemana ovat kaikille tutut perinnemaisemat kuten niityt, kedot, nummet ja laidunalueet. Vuosittain seurattavien 41 vakiolajin ohella tällä kertaa tarkkaillaan erityisesti perinnemaisemissa viihtyviä teemalajeja, kuten kottaraisia, kuoveja, kimalaisia ja keto-orvokkeja.

Perinnemaisemat ovat monille myös sielunmaisemia, jo lapsuudesta läheisiä alueita ja näkymiä, jotka osaltaan luovat olemassaoloomme turvallisuutta. Turvallisuudentunnetta jos mitä me juuri tänä keväänä kaipaammekin.

Kannattaa siis olla mukana seurannassa, kerryttämässä arvokasta lajitietoa sekä nauttimassa samalla elämän heräämisen ihmeestä ympäristössämme.

Särö keskellä idylliä

Kevätseuranta alkoi omalta osaltani jo pääsiäi­senä kävellessäni keväisellä pellolla ja syventyessäni kuuntelemaan lintujen monimuotoista äänimaisemaa, jota voisi visuaalisin termein luonnehtia sädehtiväksi.

Äänielämyksestä havahduttuani erotin kaukaa keskeltä peltoa jonkin valkoisen hahmon, joka lähempää paljastui kuolleeksi laulujoutseneksi, josta jäljellä olivat enää lumivalkoiset siivet ja paljaiksi kalutut luut. Särö keskellä idylliä.

Muistutus siitä, että vapaanakin liitävän lento voi äkisti katketa. Että hetkessä elämisen rinnalla on tähyttävä tulevaisuuteen rohkeudella, nähtävä näkymättömätkin uhat. Varauduttava siihen, mitä vielä hetki sitten piti ajatuksissaan mahdottomana.

Lue kaikki Jenni Haukion kolumnit tästä!

X