Jenni Haukio multitaskingin kirittämästä arjesta – ”Yhä useammalle ihmiselle on haaste kyetä enää aidosti rauhoittua”

Alkukesästä julkaistun Sinun tähtesi täällä – vuodet tasavallan presidentin puolisona (WSOY) -kirjani myötä olen käynyt lukuisia kiinnostavia keskusteluja ihmisten nykyisistä lukutottumuksista.

Äänikirjat ovat verrattain lyhyessä ajassa nousseet todella suosituksi kirjallisuudesta nauttimisen formaatiksi, jota on helppo pitää mukana mitä erilaisimmissa arjen tilanteissa. Kirjoja kuunnellaan kävelylenkeillä, autoa ajaessa, kotitöitä tehdessä, minkä tahansa päivittäisen askareen parissa. Erityisenä arvona koetaan, että samanaikaisesti voi tehdä myös jotain muuta.

Monelle arki on niin hektistä, että äänikirjan kuuntelemisen vaihtoehtona ei ole perinteisen kirjan lukeminen vaan paremminkin se, ettei lue lainkaan. Siksi on todella arvokasta, että kirjallisuus on saatavilla monenlaisissa eri muodoissa.

Perinteisen painetun kirjan lukeminen siten, että samanaikaisesti toimittaa myös jotain muuta, on kieltämättä haastavaa. Toisaalta juuri siksi perinteinen kirja pyhittää lukuhetken vain ja ainoastaan kirjan sisällölle, sen maailmaan uppoutumiselle. Koska en itse juurikaan kuuntele äänikirjoja, en myöskään osaa arvioida, kuinka täydellistä keskittyminen teokseen on silloin, kun samalla tekee muutakin.

Työskentelevätkö mielikuvitus ja alitajunta vastaavalla intensiteetillä kirjaelämystä entisestään syventäen silloin, jos samalla vaikkapa valmistaa ruokaa? Kuinka moneen eri suuntaan ihmisen keskittymiskyky voi samanaikaisesti hajaantua? Olisikin mielenkiintoista vertailla, eroavatko kirjan lukijassaan synnyttämät vaikutelmat ja muistijäljet jotenkin toisistaan riip­puen siitä, onko kirja kuunneltu vai luettu.

Multitaskingin nimissä arjesta lunastetaan irti maksimaaliset tehot

Äänikirjan suosiota pohtiessa on vaikea välttyä siltä ajatukselta, että yhä useammalle ihmiselle on haaste kyetä enää aidosti rauhoittua – että yleinen levottomuus on vääjäämättä lisääntynyt. Lisäksi vaikuttaa siltä, että multitaskingin nimissä elämän jokaisesta hetkestä on tarve lunastaa irti maksimaaliset tehot.

Nämä nykyihmisen ominaisuudet ja tarpeet eivät ole syntyneet kirjallisuuden piirissä, vaan osana paljon laajempaa yhteiskunnallista murrosta. Kirja-alalla tähän muutokseen ihmisten ajankäyttötottumuksissa on ansiokkaasti kyetty vastaamaan tuomalla markkinoille nimenomaan sellaisia kirjan muotoja, jotka mahdollistavat kirjallisuuden kuluttamisen kaikille. Kirjallisuuden elinvoiman säilyttämisessä olennaista ei lähtökohtaisesti ole se, missä muodossa kirjallisuutta kulutetaan, kunhan sitä kulutetaan.

Painetun kirjan tulevaisuudelle olisi varmasti eduksi, mitä tehokkaammin kiertotalouden oppeja soveltaen kehitettäisiin tapoja kierrättää kirjoja. Voi hankkia painetun kirjan, pitää sitä omanaan jonkin aikaa, ja luovuttaa se sitten hyvillä mielin eteenpäin jonnekin tai jollekulle. Kirjailijoiden ammattikunnalle painettu kirja on äärimmäisen tärkeä formaatti, koska ääni- ja sähkökirjojen tuotosta kirjailijalle jäävä osuus on merkittävästi pienempi. Toisin sanoen kirjan ostaminen on myös kirjailijuuden tukemista, ja sellaisenaan jo itsessään pieni kulttuuriteko.

Lue kaikki Jenni Haukion kolumnit tästä!