Joonas Nordman toteaa loman tarpeen määräytyvän kuormituksesta: ”Miksi 8- ja 18-vuotiaan oppilaan kesälomat ovat yhtä pitkiä?”

Kun Suvivirsi on laulettu ja todistukset isketty lasten kouraan, alkaa monen alakoululaisen vanhemmalla nousta tuskanhiki pintaan. Pitäisi nimittäin keksiä, mihin laittaa lapset, kunnes aikuisen oma kesäloma alkaa joskus heinäkuussa.

Suomalaislasten vuosikello tuntuu kovin kiveen hakatulta. Tuota samaa tuskanhikeä vuodatettiin jo, kun minä olin pieni koululainen 1990-luvun puolivälissä.

Ne lapset, joiden vanhemmat eivät tuolloin halunneet jälkikasvunsa makaavan koko kesää katsomassa videoita VHS-nauhurilta, ovat nyt itse vanhempia, jotka eivät halua lastensa katsovan koko kesää videoita mobiililaitteilta.

Lomia liikaakin

Tuttavani, jolla on 8-vuotias lapsi, totesi kesästään osuvasti: ”Tässä täytyy laskea, kuinka paljon ja milloin pitää kesäloma, kun sitten syksyllä lapsella on vielä se hiton syysloma.”

On täysin selvää, että kaikilla lapsilla ei ole isovanhempia, joiden huomaan heidät heittää, ei kesäleirejä, eikä naapurustoa, joka on täynnä muita lapsia.

Selvää myös on, että suomalaislapsilla on paljon lomaa. Enemmän kuin esimerkiksi saksalaislapsilla. He lomailevat kesällä 6 viikkoa, meikäläiset 10. Koulutielläkin aloitetaan meillä verrattain myöhään, eli lapsi saa olla vain lapsi pitkään.

Onko pitkä kesäloma tarpeellinen?

Itsekin vietin lapsuuteni kesinä paljon aikaa yksin. Kävin koulua, jonka oppilaat tulivat eri puolilta kaupunkia, ja kesällä yhteydenpito oli vähäistä. Harrastusten parista löytyi ystäviä vasta alakoulun loppupuolella.

Vanhempia stressasi, jos en tehnyt mitään, ja minua stressasi, kun en tehnyt mitään sellaista, mikä olisi vähentänyt heidän stressiään. Kukaan ei ollut tyytyväinen. Kun aikuinen ei tee lomallaan mitään, se on hyvä. Kun lapsi ei tee lomallaan mitään, jotain on pielessä.

Loman tarve määräytyy sitä edeltävästä kuormituksesta. Miksi siis Suomessa 8-vuotiaan ja 18-vuotiaan oppilaan kesälomat ovat yhtä pitkiä? Alakoululaisen ja toisen asteen opiskelijan paineet tulevaisuudesta ovat hieman eri luokkaa.

Lapsen paikka on koulussa

Pienimmät koululaiset viihtyisivät koulunpenkillä aivan hyvin juhannukseen asti, eikä paluu sinne elokuun alussa tuntuisi liian aikaiselta. Loma voisi pidentyä vuosittain niin, että toiselta asteelta päästäisiin kesälaitumille korkeakoulujen tapaan jo toukokuussa ja takaisin syyskuun alussa. Tämä tehostaisi opiskelua ja parantaisi kaikkien mahdollisuutta saada edes jotain kesätöitä.

Ja mitä rahaan tulee, tasa-arvoisin paikka lapsille on koulu. Pienten lasten pitkät lomat aiheuttavat vanhemmille myös taloudellista painetta, kun puolitoista kuukautta pitäisi täyttää jollain erityisellä ja kivalla.

Muutokset edellyttäisivät vihreää­ valoa yhdeltä porukalta, josta osa hermostuu jo tästä kolumnista.

Rakkaat opettajat, arvostan teitä suuresti aivan kuten suomalaiset muutenkin. Tiedän, että kesällä myös suunnitellaan tulevaa lukuvuotta ja että opettajan työ kuormittaa. Kaikki työ kuormittaa jossain vaiheessa. Suomalaisten lasten ja perheiden asiallahan meidän kuuluu olla.

Lue kaikki Joonas Nordmanin kolumnit tästä!