Joonas Nordman: Roastissa kilvoitellaan, kuka keksii muista törkeimmän vitsin – Kiusaamisen kanssa sillä ei ole mitään tekemistä

Jaa artikkeliLähetä vinkki
Joonas Nordman, EVA
Seuran kolumnisti Joonas Nordman. © Tommi Tuomi / Otavamedia
"Kiusaaminen on väkivaltaa, roast huumoria. Jääkiekossa saa taklata, mutta kun oppilas tekee sen koulun pihassa toiselle, ei siitä jääkiekkoa pidä syyttää", Joonas Nordman kirjoittaa.

Varsinaissuomalainen opettaja kirjoitti Helsingin Sanomien mielipidepalstalla (14.8.2022) ”kaupalliselta tv-kanavalta tulevasta ohjelmasta”, jossa nauretaan sille, kun ”julkkikset ilkeilevät, haukkuvat ja pilkkaavat mielin määrin toisiaan”.

Koulun pihalla oli tämän jälkeen kuulemma nähty tilanne, ”jossa nuoret ’roastasivat’ eli haukkuivat tarkoituksella toisiaan”. Kirjoittaja valistaa, että ”ilkeilystä ja solvaamisesta – huonosta käytöksestä – on lyhyt tie kiusaamiseen” ja että ”ohjelman idean mukaan sitä ei pidetty mitenkään kyseenalaisena”.

Kyseinen roast-ohjelma on allekirjoittaneen Joonas Nordman Show: Grillikausi, jota tehtiin keväällä MTV3-kanavalla. Vastaanotto oli loistava, ja katsojat toivovat lisää.

Opettaja pitää ohjelmaa julmana ilkeilynä, joka antaa eväät koulukiusaamiseen. Hän penää median vastuuta kasvattajana. Pitkän ajatuksenjuoksun lopussa on havainto: ”nuorten itsetuntoa on pikemminkin syytä vahvistaa, ei latistaa”.

Ihanko totta? Roastin kanssa sillä ei kuitenkaan ole mitään tekemistä.

Mitä roast oikeastaan on?

Roast on kome­dian tyylilaji, jonka juuret ulottuvat 1920-luvun Yhdysvaltoihin. Siellä, aivan kuten meilläkin, roast perustuu illan kunniavieraan, eli ­roastin pääkohteen, sekä muiden ”grillaajien” yhteiseen sopimukseen, jossa kaikista läsnäolevista saa vitsailla ronskilla kädellä.

Ohjelmassa ei solvata eikä haukuta ketään. Kyse on kunnianosoituksesta, jossa kilvoitellaan, kuka keksii muista törkeimmän mutta samalla nokkelimman vitsin. Roast toimii vain, jos kaikki siihen osallistuvat pitävät toisistaan.

Koulukiusaaminen ei perustu kiusaajan ja kiusatun yhteiseen sopimukseen, päinvastoin. Kiusaaminen on väkivaltaa, roast huumoria. Jääkiekossa saa taklata, mutta kun oppilas tekee sen koulun pihassa toiselle, ei siitä jääkiekkoa pidä syyttää.

Mitä vitseihin tulee, olivat ne sitten ­roastissa tai Seuran vitsipalstalla, niissä pitää aina olla kohde tai ”uhri”. Vai onko joku joskus nauranut vitsille, jossa suomalainen, ruotsalainen ja norjalainen menevät saunaan ja kaikilla on kivaa?

Kasvattaja opettaa pilkan ja leikin eron

Tv:n roastit ole lapsille tarkoitettu nautinto, aivan kuten ei ole alkoholi tai pornografiakaan. Se, että kasvatusalan ihminen alkaa etsiä syyllisiä koulukiusaamiseen populaarikulttuurista, on harhaanjohtavaa ja epäammattimaista. Komediaohjelmien lopettaminen ei lopeta koulukiusaamista.

Kiusaamista tapahtuu alkeellisimmissakin ihmisten muodostamissa yhteisöissä. Lapsen vallanhimo, aggressio ja ilkeys toista kohtaan ei valitettavasti tarvitse malleja, se on meissä sisäänrakennettua, se on osa ihmisyyttä.

Kasvattajan on mahdoton muovata lapsesta puhtaasti hyvää ihmistä, mutta hänen kuuluu opettaa, että moraalinen velvollisuus on olla toista kohtaan hyvä. Lapselle pitää kertoa, mikä on pilkan ja leikin ero. Kiusaaminen on pilkkaa, roast on yhteinen leikki. Lapsen on mahdoton tajuta sitä, jos kasvattaja itsekään ei tätä ymmärrä.

Lue kaikki Joonas Nordmanin kolumnit tästä!

Lue myös: ”Kaksi satavuotiasta papparaista halusi satuttaa toisiaan” – Roastmaster Antto Terras paljastaa, miksi Trump ja Biden eivät sovellu roastattaviksi

X