”Asiat eivät ole Ukrainassa hyvin, mutta ihmiset ovat optimisia ja toiveikkaita: Ehkä sota joskus loppuu, ehkä pinttynyttä korruptiota saadaan kitkettyä”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Koikkalainen
Koikkalainen on Seuran pakinoitsija. © TOMI MALKKI
"Ukrainalaiset kurkottavat länteen, mutta naapuri Venäjä ei siitä pidä. Tilanne on lukkiutunut asemasodaksi, jossa joka päivä tulee uusia kuolleita ja loukkaantuneita", kirjoittaa Koikkalainen Seuran pakinassa.

Välillä on hyvä ottaa hiukan etäisyyttä. Koikkalainen piipahti kymmenen päivän reissulla Ukrainassa, vaaleja ja sotaa käyvässä maassa. Sota ei juurikaan näkynyt, presidentinvaalit näkyivät. Johtui tietysti siitä, että suuren maan läntisessä osassa viisi vuotta jatkunut sota oli yli tuhannen kilometrin päässä Donbassin alueella Venäjän rajan tuntumassa.

Koikkalaisen matkareitti oli sellainen, että ensin lento Krakovaan Puolaan ja sieltä junalla Puolan ja Ukrainan rajalle Przemyslin kaupunkiin ja rajan yli Lviviin Ukrainaan. Parin yön pysähdys Lvivissä ja yöjunalla sitten Lvivistä Odessaan Mustanmeren rannalle ja samaa reittiä muutaman päivän kuluttua takaisin. Hengissä ollaan ja kiitos kysymästä, junat kulkivat minuutilleen aikataulussa eikä vaaratilanteita tullut, ei sinne päinkään.

Kaukaa näkee paremmin. Rautahepojen ja kiskojen kolinaa, loputtomat kilometrit horisonttiin jatkuvia peltoja mustaa multaa, keväistä auringonpaistetta, tungosta neljän ihmisen hyteissä ja täysissä junissa. Upeita vanhoja kaupunkeja, ystävällisiä ihmisiä, erinomaista ja edullista ruokaa ja hyviä juomia.

Asiat eivät ole Ukrainassa hyvin, mutta ihmiset ovat optimisia ja toiveikkaita. Ehkä sota joskus loppuu, ehkä pinttynyttä korruptiota saadaan edes hiukan kitkettyä ja ehkä elintasokin vielä kohentuu. Ukrainalaiset kurkottavat länteen, mutta naapuri Venäjä ei siitä pidä. Tilanne on lukkiutunut asemasodaksi, jossa joka päivä tulee uusia kuolleita ja loukkaantuneita.

Toivoton ja kansakunnan voimavaroja kuluttava sota on lamaannuttanut Itä-Ukrainan, lännempänä isossa yli 45 miljoonan asukkaan maassa siitä sikiää sotaväsymys ja turtuneet ihmiset odottavat, että Moskovakin joskus väsyisi.

Kreml pitää sotaa yllä, Krim on miehitetty ja ukrainalaisten usko omankin maansa poliitikkoihin on vähäinen. Presidentinvaalien ensimmäisellä kierroksella oli kyllä, mistä valita: ehdokkaita oli yhteensä 39. Kun kysyi ihmisiltä, ketä he kannattavat, vastaus oli yleensä se, etteivät oikeastaan ketään.

Arjen keskellä on vain sinniteltävä. Toimeentulo vaatii kekseliäisyyttä. Nuoriso on valveutunutta, lapsia syntyy eikä yhteiskunnallisten epäkohtien ja alhaisen elintason anneta lannistaa. Sota ja epätietoisuus tulevasta ovat kuitenkin varjo kaiken yllä. Elämä junnaa paikoillaan.

Taivas on kirkas, mutta kolea kevättuuli heiluttaa puita Odessassa. Se on Mustanmeren helmi, kansainvälinen satamakaupunki. Potemkinin maailmankuuluja portaita kapuaa ihmisiä, rantabulevardilla soi haikeita slaavilaisia sävelmiä, joukossa suomalaistakin musiikkia, kun katusoittaja tunnistaa kotimaamme. Suomi on Ukrainassa mielenkiintoa herättävä maa, kylmä, mutta eksoottinen.

Paluu Suomeen oli paluuta kevään ja muuttolintujen mukana. Vaalit odottavat täälläkin. Pysäyttävin uutinen on kuitenkin se, että Ainojen ja Reinojen valmistus uhkaa loppua Lieksassa. Pala syvintä suomalaisuutta katoaa.

Tulokset Ukrainan presidentinvaalien ensimmäiseltä kierrokselta tihkuvat pikkuhiljaa. Ne kertovat, että jatkoon ovat menossa istuva presidentti Petro Porošenko ja vaalien musta hevonen, politiikan untuvikko, näyttelijä Volodymyr Zelensky.

Koomikko Zelensky lupaa Ukrainalle korruptiosta vapaata huomenta. Ehkä hänestä tuleekin uusi presidentti ja ehkä hän onnistuu tehtävässään. Esikuvia on. Näyttelijä Ronald Reaganistakin tuli presidentti, jota USA:n kansa ei unohda.

X