”Kai joskus on luvallista, kohtuullista ja ihmiselle suorastaan hyväksi, että voi olla hetken irti maailman pahuudesta ja elämän ristiriitaisuuksista”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Koikkalainen
Koikkalainen on Seuran pakinoitsija. © TOMI MALKKI
"On varmaan liioiteltua sanoa, että Sydämen asialla -sarjan seuraaminen on pakoa arjesta, mutta varmaan se on jotain sinne päin", kirjoittaa Koikkalainen Seuran pakinassa.

Kummasti ihminen vaan takertuu vanhaan, tuttuun ja turvalliseen. Ei tarvita mitään uutta ja kokeilevaa, mieluiten mennään vain päivästä toiseen niin, että etukäteen on tiedossa, mitä tuleman pitää. Yllätyksiltä ei tietenkään voi koskaan kokonaan välttyä, mutta useimmissa tapauksissa nekin on mahdollista minimoida ennakkoon.

Tarkkaavainen lukija huomaa varmaan heti, mistä Koikkalainen nyt puhuu. No tietysti Aidensfieldin kylästä, Ashfordlyn pikkukaupungista sekä Sydämen asialla -televisiosarjasta. Jo 1990-luvun alussa aloitettu sarja pyörii taas Suomessakin ties monennettako kertaansa, mutta aina se vaan kiehtoo ja ottaa mukaansa. Eikä kysymys ole mistään pikkujutusta. Erillisiä osia on 372. Katsottavaa riittää pitkiksi iltapuhteiksi.

Ehkä Sydämen asialla on jo hiukan nuhjaantunutta tv-viihdettä ja ehkä se kaipaisi jonkin sortin tuunaamistakin, mutta jokin siinä vain edelleenkin puree. Se jokin voisi olla vaikka tämä: hyvän pitää viime kädessä aina voittaa paha. Totta kai siinäkin pitää säilyttää uskottavuus, mutta ennen kaikkea on katsojan pystyttävä nopeasti erottamaan, kuka on sarjan konna ja huijari ja kuka lähimmäistensä parasta ja yhteistä hyvää ajatteleva ”kunnon” kansalainen.

Aidensfieldissä nämä erot osataan kyllä tehdä ammattitaidolla. Englantilainen kylä elää elämäänsä niin, ettei yhdenkään katsojan maailmankuva järky ja paha saa siellä yleensä palkkansa. Väärää tai ei, sellaista ihminen kaipaa edes tv-ruutuun, kun ympärillä oleva oikea elämä on jotain muuta. Pettymyksiä ja petoksia, epäoikeudenmukaisuutta, tasa-arvon puutetta ja puutumista siihen, että valtaapitävät tässä elämäksi kutsutussa skabassa lopulta aina pääsevät niskan päälle.

Aidensfield on kaikkea muuta kuin nukkuva kylä. Kokoonsa ja sijaintiinsa nähden se on hyvinkin vilkas paikkakunta, jossa sattuu ja tapahtuu. 1960-luvun Yorkshiressä halutaan säilyttää perinteiset arvot ja vakiintuneet tavat, mutta nykyaika uhkaa suojautumisyrityksistä huolimatta myös niitä. Suuren maailman tapahtumat tuntuvat sielläkin eikä utuisen nostalgian ja idyllin taakse pääse piiloon, vaikka kuinka haluaisi.

On varmaan liioiteltua sanoa, että Sydämen asialla -sarjan seuraaminen on pakoa arjesta, mutta varmaan se on jotain sinne päin. Perään voi kysyä, että onko arjen paossa sitten jotain pahaa. Kai joskus on luvallista, kohtuullista ja ihmiselle suorastaan hyväksi, että voi olla hetken irti maailman pahuudesta ja elämän ristiriitaisuuksista. Sitä samaa on se, kun heittäytyy totaalisesti seuraamaan vaikka jotain urheilu- tai viihdetapahtumaa. Ei se voi olla kiellettyäkään.

Koikkalainen on koukussa Aidensfieldiin. Sarja on tullut nähtyä pariin kolmeen kertaan, mutta se ei tahtia haittaa. Kylän ihmisissä on öykkäreitä, hienostelijoita ja koppavia, mutta myös sympaattisia, kuten touhottava Greengrass, hautausurakoitsija ja bensiinikauppias Bernie Scripps ja hänen imelä velipuolensa Vernon, aina ystävällinen David Stockwell sekä Gina Ward, pubin nuori emäntä. Luettelo voisi olla pidempikin.

Elämä Aidensfildissä ei ole pelkkää päivänpaistetta. Sielläkin elämä kolhii, siellä on surullisia ihmiskohtaloita ja siellä tapahtuu surkeita onnettomuuksia. Elo on kuitenkin ihan tavallista englantilaisen pikkukylän elämää. Hiljaista arkea, pieniä onnen hetkiä, huolenpitoa. Juuri niissä on Aidensfieldin ja Ashfordlyn salaisuus.

X