”Jotain hyvääkin oli Juha Sipilän hallituksen erossa: puhekoneet eivät enää suolla sotea päivät pääksytysten”, kiittää Koikkalainen kunhan korvissa on ensin lakannut soimasta

Outo hiljaisuus on laskeutunut suomalaisten koteihin. Olohuoneen nurkan pirunsilmä on vaiti. Se ei möykkää entiseen tapaan, vaan vallitsee taivaallinen rauha. Jotain hyvääkin oli Juha Sipilän hallituksen erossa: puhekoneet eivät enää suolla sotea televisiossa päivät pääksytysten. Demareitten Krista Kiuru ja keskustan Annika Saarikko ovat autuaallisen hiljaa.

Koikkalainen kiittää, kunhan korvissa on ensin lakannut soimasta. Vapaasti vänrikki Koskelaa siteeraten: odottakaa hetki. Kuurona on vähän huonoa, mutta minä muistan vanhastansa.

Sotesta ei puhuta, mutta muuten läikähtelee. Brexit tuntuu olevan kaukana, mutta se on keskellämme aina ja vajaan neljän viikon kuluttua ovat eduskuntavaalit. Nyt jos koskaan kysymyksessä on suunta, mihin suomalaiset itse haluavat jatkossa mennä ja mihin he ovat johdettavissa. Siitä päätetään 14. huhtikuuta. Valinta on sinun. Halukkaita kyllä riittää, mutta älä silti anna muiden valita puolestasi.

Ulkoministeri Timo Soini tunnetaan jo taktiikasta, että aina hänellä on jotakin kerrottavaa, mutta lisää tulee sitten vielä myöhemmin. Vuonna 2017 hän roikotti päätöstään siitä, asettuuko hän perussuomalaisten puheenjohtajakisaan. ”Kevään korvalla” piti tuleman tieto – ja tulikin. Kun hän nyt ilmoitti, ettei asetu enää eduskuntaavaaleissa ehdokkaaksi, niin roikkumaan jäi se, miten on toukokuun eurovaalien laita, asettuuko hän ehdolle niissä vai ei.

Kevään korvalla on venyvä käsite. Ehkä se venyy ja paukkuu vielä tänäkin keväänä, mutta jatkossa sillä on enää hankala hankkia julkisuutta ja näkyvyyttä. Timo Soini on karismaattinen ja lupsakka mies, suustansa hyvä eikä muutoinkaan mikään tavanomainen pala harmaata tapettia. Kun poliittinen painoarvo on kuitenkin mennyt, eivät sopulitkaan enää kiehnaa hänen ympärillään. Odottavan aika ei ole pitkä. Enää ei odoteta.

Timo Soinin irtaantuminen oli sinisille puoluetovereille pettymys. Äänillään hän olisi ehkä vetänyt Uudeltamaalta läpi pari muutakin nimeä. Nyt sinisistä ovat Uudellamaalla ehdolla muun muassa puheenjohtaja Sampo Terho, yrmeä puolustusministeri Jussi Niinistö ja terhakka eduskuntaryhmän puheenjohtaja Simon Elo. Läpimeno ei ole yhdelläkään kirkossa kuulutettu, mutta ehkä Timo Soinin lähtö toi kolmikolle myös lisätilaa. Iltayöstä 14. huhtikuuta olemme tässäkin asiassa viisaampia.

Ampumahiihdon MM-kisat on taputeltu. Suomalaisampujille ne olivat pettymys. Heitä ei podiumilla nähty. Kaisa Mäkäräisellä, 36, on taas edessä valintojen kevät. Jatkaako vielä vai laittaako pyssy lopullisesti pussiin? Ruotsissa kaikki ei mennyt ihan nappiin ja menneisyyttä alkaa jo hänelläkin olla, kuten Ressu Redford tuoreella levyllään hienovaraisesti kiertoilmaisee ihmiskunnan vaarallisimman kysymyksen eli naisen iän.

Ikä on kuitenkin vain numeroita. Mäkäräisen perustaidot ovat edelleenkin vankat niin ladulla kuin penkallakin, mutta niin ne valitettavasti ovat kilpakumppaneillakin. Jos Mäkäräinen lopettaa, jatkajat ovat kortilla, niin nais- kuin miesampumahiihtäjätkin. Kahdenkymmen parhaan joukkoon voi joku joskus täysin onnistuessaan päästä, mutta kymmenen parhaan joukkoon ei muilla suomalaisilla ole mitään asiaan. Ei ainakaan vielä.

Kaisa Mäkäräisen ura on ollut loistava. Östersundin yli on suomalaisten kuitenkin päästävä. Apujakin siihen löytyy. Onneksi Nastolan miehellä Valtteri Bottaksella menee vaihteeksi lujaa.