”Edessä on tiukka kuukausi – Se on tulos tai ulos, pää pystyssä ja komeasti”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Koikkalainen
Koikkalainen on Seuran pakinoitsija. © TOMI MALKKI
"Jalo mestari väistyy, ihan oma-aloitteisesti ja suuren päätöksen tehneenä, mutta elämä jatkuu. Pelastukoon ken voi, mutta perusasioista on huolehdittava katastrofin jälkeenkin", kirjoittaa Koikkalainen Seuran pakinassa.

Sunnuntain vastaisena yönä ropaisi keskelle kevättä nätit viisi–kymmenen senttimetriä lunta. Väistyvän talven viimeisiä sateita. Se oli kuin soma huntu sote-paketin päälle. Tulos tai ulos.

Koikkalainen ei ole nyt ollenkaan varma, kuka tässä on ollut kenen ja kummalla, omalla vai isänmaan asialla. Väkisinkin tulee mieleen persvakoäijän piipahdus keittiössä. Suurella älämölöllä luvataan tehdä kerrankin perheelle viikonlopun ikimuistoiset mahtisapuskat ja silloin akkaväki pysyköön poissa jaloista. Asialla ovat nyt mestarit.

Mutta mestarikin voi erehtyä. Ei tule hiirelle edes takkia eikä perheelle ruokaa, makuelämyksistä puhumattakaan. Syntyy vain kitkeriä katkuja, mustaa töhnää ja pohjaan palaneita herkkuja.

Jäljelle jää kasa karstaantuneita paistinpannuja, röykkiö likaisia kattiloita, tahmaiset lattiat ja keittiön pahanhajuiset sotkut. Nälkiintynyt perhekin on käynyt ärtyisäksi ja pahantuuliseksi.

Se on tulos ja ulos. Ei mennyt sunnuntaimenyy maaliin. Mestari poistuu keittiöstä, mutta arvatkaapa, kuka selvittää jäljet? Akkaväkeä tarvitaankin taas. Jalo mestari väistyy, ihan oma-aloitteisesti ja suuren päätöksen tehneenä, mutta elämä jatkuu. Pelastukoon ken voi, mutta perusasioista on huolehdittava katastrofin jälkeenkin. Köökki pitää siivota ja laittaa toimintakuntoon ja perheen saatava ruokaa.

Sen pituinen se. Miehen pitää tehdä, mitä miehen pitää tehdä. Se on tulos tai ulos, pää pystyssä ja komeasti. Eteenpäin on elävän mieli. Pelastettakoon edes se vähä, mitä vielä pelastaa voidaan. Pöytä on tarpeen tullen puhdistettavissa parilla pyyhkäisyllä, sillä vain mestari osaa keskittyä olennaiseen ja suuriin linjoihin. Muut hoitakoot ne pienet, mutta sinänsä harmilliset jälkisotkut. Akkojen murheita.

Päälle kuitenkin pieni varoituksen sana. Jos joku vähänkin epäilee, että edellä olevalla tapahtumasarjalla on edes kuvaannollisesti jotain tekemistä sote-paketin kaatumisen ja Juha Sipilän hallituksen eronpyynnön kanssa, se on vain puhdasta sattumaa. Kaikki tyynni on keksittyä, nimiä myöten.

Edessä on tiukka kuukausi. Iso on parku ja hämmennys suuri. Kysymys on työpaikasta, rahasta ja toimeentulosta, mutta myös vallasta ja menestyksestä. Harvinaisen suuri joukko istuvia kansanedustajia ja kansanedustajaehdokkaita taistelee paikasta, jota jotkut myös kusitolpaksi kutsuvat. Pahin vastus matkalla aurinkoon on oma puoluetoveri. Entä kuka pääsee jopa ministeriksi?

Taistelu on poikkeuksellisen rumaa ja julmaa, piikkejä ja voimasanoja sinkoilee, salaisuuksia kaivellaan ja paljastellaan ja monta kertaa lyödään liian alas. On suuren muutoksen aika. Pelissä on niin yksittäisten ihmisten kuin koko valtakunnankin tulevaisuus. Ihmiset ovat liikkeissään vikkeliä, mutta suuri laiva kääntyy hitaasti.

Eikä tässä suinkaan kaikki. Kun huhtikuun 14. päivän ruljanssi on ohi, eduskuntaan valittu uudet kansanedustajat ja uutta hallitusta paraikaa ankarasti sorvataan, niin päälle pukkaavat toukokuun eurovaalit.

Eurovaaleissa on kysymys vielä suuremmasta vallasta, vielä näkyvämmistä paikoista ja vielä suuremmista rahoista ja eduista. Brysselissä ja Strasbourgissa suomalaiset ovat vain pikkuriikkinen ja outo vähemmistö ja se laiva ui paljon syvemmällä ja on käänteissään vielä raskaampi. Siellä ei persvakoäijän keittotaidoilla pitkälle pötkitä.

X