Koikkalainen äänestää yhden pallin ehdokkasta – ”Ei yhden ihmisen ­tarvitse kaikkea valtaa itsellensä ­kahmia”

Tämä on tapahtunut ennenkin. Kiukkuinen suomalainen – tietysti jälkikäteen – ärähtää, miksei asiasta ole hänelle koskaan kerrottu. Kerrotaan siis nyt, että sunnuntaina 23. tammikuuta Suomessa järjestetään Helsinkiä ja Ahvenanmaata lukuunottamatta aluevaalit.

Nyt äänestetään siitä, ketkä pääsevät aluevaltuutettuina päättämään sosiaali- ja terveydenhoidon järjestelyistä vuoden 2023 alusta. Valtuutetut päättävät 21 eri hyvinvointialueella myös vanhusten ­hoivaan ja pelastustoimeen liittyvistä asioista. Tähän ­saakka kaikista näistä asioista ovat huolehtineet kunnat.

Jaksaako sama ihminen monella pallilla?

Vaaleissa on Uutissuomalaisen mukaan 10 584 ehdo­kasta. Heistä 3 346 istuu kaupungin- tai kunnanvaltuus­tossa. Kansanedustajista on ­ehdolla 111, ministereistä ­kuusi. Jos – ja kun – he menestyvät aluevaaleissa, he tulevat istumaan usealla eri pallilla, jopa kolmen tason päättäjinä.

Monella pallilla istumista ei ole lailla kielletty. Voi silti kysyä, onko se päätöksenteon demokraattisuuden kannalta suotavaa. Ajankäytöstäkin voi olla kriittinen: jaksaako sama ihminen hoitaa kunnialla kaikki tehtävänsä ja onko joka puolelle repeäminen ylipäätään tarpeen?

Valtuutetuilta asiaa on turha kysyä. Kokeneina poliitikkoina he toki osaavat jakaa aikansa oikein ja toimimalla myös aluevaltuutettuina ­heillä on yhteiskunnasta kattava kokonaiskuva. Toki kysymys on myös puolueiden menestyksestä. Tunnettu nimi saa paljon ääniä. Tätä ei yksikään puolue jätä hyödyntämättä.

Jokainen voi tehdä johtopäätöksensä äänestys­kopissa. Koikkalainen äänestää vain yhden pallin ehdokasta. Hän ei ole kunnanvaltuutettu, ­kansanedustaja tai ­ministeri. Ei yhden ihmisen ­tarvitse kaikkea valtaa itsellensä ­kahmia. Korvaamatonkaan hän ei vastoin luulojaan ole. Jos hänellä ei ole älliä ­arvioida voimavarojaan, äänestäjä tehköön sen hänen puolestaan. Hoitakoon siis nykyiset tehtä­vänsä kunnolla ja antakoon ­tilaa vereksille voimille.

Oikeusvaltiot uhattuina

Helppoa ei ole, vaikka ­kuinka yrittäisi olla ­toiveikas uutta vuotta aloitellessaan. Koikkalainen ei puhu nyt ­kolotuksista ja säryistä, ­joita jokainen vanhemmiten ­mukanansa raahaa. Paljon suurempi murhe on se, että ­ihmisen ­vapautta, itsenäi­syyttä ja omaa tahtoa suosivat voimat eivät ole nyt erityisessä huudossa.

Autoritaariset johtajat hallitsevat eri puolilla ­maailmaa. Oikeusvaltiot ovat uhattuina. Raaka ­väkivalta ­jyllää ja ihmisoikeuksia ­poljetaan surutta. Turvattomuus lisääntyy tylyn viranomaisvalvonnan ja turvalli­suuden nimissä. Silmiä ei auta ­ummistaa: sitä tapahtuu aivan Suomen lähinaapurus­tossakin.