Narvasta on vain riuska kivenheitto Venäjälle – Rajakaupungin ilmapiiri heijastelee tylyä aikaa

”Kun ahdistaa, on aika tuulettua. Mikset matkaisi vaikka Narvaan, Viron venäläisimpään kaupunkiin”, suosittelee Koikkalainen.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Koikkalainen on Seuran kolumnisti.

"Kun ahdistaa, on aika tuulettua. Mikset matkaisi vaikka Narvaan, Viron venäläisimpään kaupunkiin", suosittelee Koikkalainen.
Teksti:
Koikkalainen

Kaikenlaisia vastoinkäymisiä. Mikään ei suju. Rinnasta ottaa. Pakko oli päästä tuulettumaan. Koikkalainen lähti kavereitten kanssa Viron venäläisimpään kaupunkiin. Narva on ollut matkakohteena ennenkin. Monta kertaa.

Narvasta on reilu kivenheitto Ivangorodiin, Iivananlinnaan. Se on jo Venäjää. Välissä on Narvajoki. Nyt se möyrysi kovassa lumimyrskyssä. 

Joen ylittävällä sillalla oli hyvin hiljaista. Pari ihmistä hortoili sillä kuin eksyksissä.

Joen yli vain jalkaisin

Rajat ovat Virossa kiinni niin kuin Suomessakin.

Poikkeustilanne on jatkunut pitkään. Sitä on kestänyt niin kauan, että liikenne Venäjälle alkoi nopeasti hoitua kahdella eri bussilla.

Toinen bussi toi ihmiset ensin Narvaan. Ivangorodissa odotti toinen bussi, joka vei halukkaat edelleen Pietariin.

Rajajoen yli pääsee vain jalkaisin.

Ajat ovat tylyt. Ilmapiiri Narvassakin heijastelee sitä. Jännitteitä on, sanovat paikalliset asukkaat. Ei kuitenkaan peloksi saakka, he vakuuttavat.

Rajoilla konfliktit aina kärjistyvät. Sodatkin koettelevat rajaseutujen väestöä kaikkein julmimmin.

Se on historiasta tuttua myös Suomessa.

Viro ei ole vain Tallinna

Matka Narvaan oli piristävä. Kaikki eivät ole huomanneet, että Viro on muutakin kuin Tallinna.

Venäjälle ei tehnyt mieli edes yrittää.

Takatalvi oli kääntymässä Itä-Virossa kevääseen. Isot hanhiparvet lepäilivät laajoilla peltoaukioilla. Ne odottivat suotuisia etelätuulia.

Niiden myötä Suomenlahti ylitettäisiin heti niin että heilahtaa.

King popsi D-vitamiineja

Narvan matkan päälle kurkkaus Suomeen ja Seuran historiaan.

Kauno Pietilä kommentoi ahkerasti entistä ja nykyistä elämänmenoa Uudenkaupungin Sanomissa.

9. huhtikuuta hän kertoi lukeneensa jo lapsuudessaan sotaleski-äitinsä tilaamaa Seuraa.

Kaunon suosikki oli – kuinkas muuten – ratsupoliisi King. Hän muisteli, että punatakeilla oli tapana muistuttaa kollegojaan päivän pakollisista D-vitamiiniannoksista.

Kanadan ja Suomen talvi on pitkä ja pimeä.

Kalannin Kaapo ahmi horoskooppeja

Pietilän mukaan kuulu sääennustaja Kalannin Kaapokin oli Seuran tilaaja.

Kaapo tilasi lehden horoskoopin takia. Ensimmäisen postilaatikkoon tipahtaneen Seuran horoskooppi lupasi Kaapolle turhia rahanmenoja.

Samalla viikolla Kaapon piti maksaa Seuran tilausmaksu.

Mitä me tästä opimme? Tietysti sen, että D-vitamiinit ovat ihmiselle tärkeitä. Ja sen, että horoskooppeihin sopii suhtautua pienin varauksin. Niitä ei pidä ottaa liian vakavasti.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.

X