Omaishoitaja teki löydön ja Arto Paasilinna sai seuraajan – Mikä mies onkaan kirjailija Mika Kivelä?
”Ilman heitä ei Suomi pärjäisi. Omaishoitajat omat Suomen tukijalka”, kirjoittaa Koikkalainen.
Koikkalainen on Seuran kolumnisti.
Tämä on sanottu riemulla ennenkin. Joka vuosi. Kaamos eli polaariyö on Utsjoella päättynyt!
Tätäkin on jo toistettu: älkää unohtako Ukrainaa. Venäjän hyökkäys on rikos itsenäistä naapurivaltiota ja sen kansaa kohtaan.
Sanat eivät riitä kertomaan kärsimyksistä, jotka murhamiehet ovat Ukrainassa aiheuttaneet.
Sanat ja mielikuvitus eivät riitä siihenkään, millä he voisivat tekonsa hyvittää.
”On minun vuoroni hoitaa”
Suurinta ihmisyyttä osoitetaan kuitenkin siellä, missä liput eivät liehu eivätkä torvet soi.
Pakko on kertoa kirjastonhoitaja Mika Kähkösestä. Hämeen Sanomissa oli hänestä Minna-Liisa Riestolan kirjoittama juttu.
Mika, 53, on muistisairaan isänsä Kyösti Kähkösen, 91, omaishoitaja.
Päivisin Mika Kähkönen on töissä Imatralla. Se on tunnin ajomatkan päässä Parikkalasta, jossa isällä ja pojalla on yhteinen kotitalo. Poika hoiti myös vuosikaudet vuosi sitten kuollutta äitiään.
”Tämä on minun velvollisuuteni. He hoitivat aikaan minua, nyt on minun vuoroni hoitaa heitä.”
Isä määrää tahdin
Mika ei voi olla pitkään poissa kotoaan. Päivisin auttaa kotihoito. Hoitajat käyvät isää katsomassa kaksi–kolme kertaa päivässä.
Mika Kähkönen on heille kiitollinen.
”Emme selviäisi ilman kotihoitoa.”
Mika ja Kyösti Kähkösen tarina ei ole poikkeuksellinen. Niitä riittää. Ilman omaishoitajia Suomi olisi toimintakyvytön.
Usein hoitaja on yhtä iäkäs kuin hoidettavansakin. Hoito sitoo 24 tuntia vuorokaudessa. Voimia koetellaan ääriä myöten, mutta vaihtoehtoa ei ole. Yhteiskunnan resurssit eivät riitä parempaan.
Isä-Kyösti nukkuu paljon. Hereillä ollessaan hän katsoo televisiota, usein myöhäiseen yöhön.
Mika menee nukkumaan varhain. Yöheräily on silti tuttua.
”En saa rauhaa ennen kuin isä on mennyt nukkumaan.”
Mika on sovittanut elämänsä isänsä tahtiin. Kellon ympäri joka päivä.
Isä ei enää halua lähteä minnekään. Elämä Parikkalassa on hiljaiseloa.
Onko saatu uusi Arto Paasilinna?
Mikalle työ Imatralla on välttämätön vastapaino. Hän pitää työstään, ja hän tuntee sen tärkeäksi.
Hän luettelee Hämeen Sanomissa tukun mielikirjailijoitaan.
Yksi niistä on Koikkalaiselle outo. Mika Kivelä.
Kähkönen uskoo, että Marilynin kiehkuran kirjoittaneesta Kivelästä tulee uusi Arto Paasilinna.
Se on paljon sanottu.
Uutta Paasilinnaa onkin jo kaivattu. Hauskaa, rohkeaa ja raikasta kirjailijaa. Kirjailijaa, joka pelotta laittaa asiat paikoilleen.
Sellaista miestä Suomi nyt tarvitsee.
Koikkalainen kiittää ammattilaista vinkistä.
Otetaanpa selvää, mikä mies on Mika Kivelä.
Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.