Pitkä on matka Viron Ämariin

Jaa kaverilleTilaa Seura

Lunta satelee, tiet pöllyävät.

Nappisilmä kärppä vilisti Koikkalaisen auton edestä Pyhärannan Rohdaisten ja Valkaman kylän välisellä tieosuudella.

Mainio veikko.

 

Yksi prosentti koko maapallon väestöstä omistaa enemmän kuin muut yhteensä.

Suomessa rikkain yksi prosentti omistaa maan varallisuudesta 12–15 prosenttia.

Revi siitä.

 

Viron Ämarissa pidetään Nato-johtoinen lentoharjoitus. Onko Suomi kutsuttu mukaan?

Jos on, kuka on kutsunut ja kenet ja milloin ja millä kokoonpanolla? Mikä on harjoituksen tarkoitus ja pitääkö Suomen vastata pyyntöön myönteisesti – edellyttäen, että kutsu on esitetty?

 

Suomen sotavoimista käytiin samanlaista kansainvälistä vääntöä 60 vuotta sitten.

Onko sopivaa, että Tuntemattomasta sotilaasta tehdään elokuva?

 

Vastustus oli rankkaa, mutta elokuva syntyi pikavauhtia. Kun kirja ilmestyi vuoden 1954 lopussa, uuden elokuvan ensi-ilta oli jo joulukuussa 1955.

Se oli riemuvoitto. Katsojia riitti, Suomen Filmiteollisuus kahmi rahaa suokuokalla.

 

Iso karhu Neuvostoliitto suhtautui elokuvan tekoon hyvin nihkeästi. Kotimainenkin vastustus oli kova – edellisestä johtuen ja sitä ajan tapaan ennakoiden.

Ohjaaja Edvin Laine oli silti oikea mies käymään taisteluja tuulimyllyjä vastaan. Kalevi Kalemaan kirjoittaman Laine-elämäkerran mukaan vastassa olivat niin naapurin kuin omat kenraalit.

Kun Laine ja SF:n toimitusjohtaja, maisteri T. J. Särkkä pyysivät varusmiehiä avuksi elokuvan joukkokohtauksiin, puolustusvoimien komentaja, kenraali K. A. Heiskanen ärähti: ”Ei yhtään miestä semmoisiin hankkeisiin!”

 

Muutakaan apua ei Kylmä-Kallelta tippunut.

”Ei yhtään asetta, ei edes yhtä ainoaa remmin pätkää armeijan varastoista elokuvan tekemiseen.”

 

Puolustusministeri Emil Skog ja ulkoministeri Johannes Virolainen ilmoittivat, ettei ”Suomen puolustusvoimien enempää kuin muidenkaan viranomaisten ole syytä osallistua tämäntapaisten elokuvien valmistamiseen”.

Epävirallisesti Virolainen luikerteli hankalasta tilanteesta vitsillä:

”Minä en laske edes leikkisotaa Suomen rajojen sisäpuolelle.”

 

Sisäministeri Väinö Leskinen oli toista maata. Laine sai vihreää valoa:

”Miksette heti tulleet tänne. Ne siellä armeijassa ja ulkoministeriössä pelkäävät aina. Onhan rajavartiostollakin aseita. Meillä on kaikkea, paitsi Hietasen tankki. Saatte kaikkea ja tehkää hyvä elokuva…”

 

USA:ssakin Tuntemattoman sotilaan kohtelu oli tylyä. Filmikopiot juuttuivat tulliin.

Viranomaiset vetosivat lakipykälään, joka kielsi moraalittoman ja säädyttömän elokuvan tuomisen maahan. Korpisoturien kielenkäyttö oli raakaa ja rivoa.

 

Osattiin sitä ennenkin.

Kysymys kuuluu silti: kuinka monta Hornettia lähtee Viroon?

 

Energiayhtiö Fortumin hallitus on pudonnut palkkakuoppaan. Järkyttävää!

Osakkeenomistajien nimitystoimikunnan puheenjohtaja Eero Heliövaara esittää, että hallituksen puheenjohtajan Sari Baldaufin vuosipalkkiota nostetaan pikimmiten 90 000 euroon. Baldaufin palkkio suurenee viidenneksellä, muiden hallituksen jäsenten hieman vähemmän – ja päälle 600 euron palkkiot per kokous per naama.

 

Juuri tämä on Suomessa hienoa.

Huutaviin epäkohtiin tulee korjaus – ja heti.

Tuoko tien yli vilahtava kärppä epäonnea?

X