”Sipilä porskuttaa tilastokärjen tuntumassa – Vaikka tie onkin ollut kivikkoinen, ei sen läpitarpomiseen jokaisesta insinööristä olisi ollut”

Jaa kaverilleTilaa Seura
Koikkalainen
Koikkalainen on Seuran pakinoitsija. © TOMI MALKKI
"Sipilän hallitus on istunut historiallisen pitkään. Hän johti hallitustaan pidempään kuin monet Suomen lähihistorian nimekkäät valtiomiestason poliitikot", kirjoittaa Koikkalainen Seuran pakinassa.

Politiikassa jos missä riittää, että asiat ovat sitä, miltä ne näyttävät. Tosiasioista viis, pääasia on tuntuma sekä mieli- ja muistikuva. Muistikuvakin perustuu vain miesmuistiin ja se jos mikä on jo käsitteenä vieläkin löysempi kuin viidentoista sekunnin kananmuna.

Miten aukeaa jälkipolville Juha Sipilän hallituksen neljävuotinen tarina nousuineen, laskuineen ja käänteineen? Jälkipolvi katsoo vain valtioneuvoston nettisivuille ja näkee sen, mitä pitääkin. Vaikka hallitus on ollut jo viikkoja 17-kertainen rampa ankka, joka aamu sille kertyy toimitusministeristönäkin lisäpäiviä, joilla lasketaan sen lopullinen ikä. Se on kunnioitettavan korkea.

Sipilän hallitus on istunut historiallisen pitkään. Se on Suomen hallitusten ikätilastossa peräti sijalla kuusi. Tätä sunnuntaina kirjoitettaessa se on istunut 1 438 päivää ja tätä torstaina luettaessa sillä on takana 1 443 päivää. Sijalla viisi oleva Esko ”Teflon” Ahon hallitus istui aikoinaan 1 449 päivää eli sen ohi Sipilä ehtii painaa vielä heittämällä.

Jatkoa seuraa. Jos Antti Rinne ei onnistu uuden hallituksen kokoamisessa normaalissa aikataulussa, Sipilän hallitus hätyyttelee jo kaikkien aikojen kärkisijoja. Lipponen I ja Lipponen II istuivat aikoinaan molemmat 1 464 päivää. Tilaston tämänhetkiselle kolmoselle, Harri Holkerin hallitukselle päiviä kertyi 1 458 ja Sorsa IV:lle 1 456.

Päiviä lasketaan nyt kahden käden sormilla. Kysymys on kunniasta ja hyvästä jälkimaineesta. Poliitikot haluavat jäädä historiaan. Juha Sipilää ei ehkä muisteta kovin menestyneenä ja ansioituneena pääministerinä, mutta on tämäkin jotain kättä pidempää: hän johti hallitustaan pidempään kuin monet Suomen lähihistorian nimekkäät valtiomiestason poliitikot. Vaikka tie onkin ollut kivikkoinen, ei sen läpitarpomiseen jokaisesta insinööristä olisi ollut.

Politiikka on hallinnut elämää viimeiset pari kuukautta siihen malliin, että ähkyn uhka on todellinen. Vielä on kuitenkin hoidettava Europarlamentin vaalit toukokuun lopussa ja vasta sitten tulee normaali arki. Arjen keskellä voi iloita tapahtumista, joista ei isoin otsikoin huudella.

Koikkalainen asettaa tapahtumista ykköseksi koko valtakuntaa koskettavan ilmiön: Uudenkaupungin autokaupungissa ei tehdä vain Mersuja. Siellä purkitetaan myös silliä. Sillinvalmistus oli jo katoamassa Suomesta, kun norjalainen elintarvikejätti Orkla siirsi viime vuoden lopulla Ahti- ja Vesta-sillien tuotannon Puolaan. Asiaan tuli korjaus, kun Suomen Sillikonttori ryhtyi valmistamaan Jalostaja-silliä Uudenkaupungin kalasatamassa.

Vanhan kansan muistissa ovat Rymättylän kuulut sillilaivat. Ne eivät enää saavu Suomeen torvisoittokunnan saattelemina, mutta onneksi silliosaamista on edelleenkin Suomessa. Kohta suomalaista silliä saadaan taas nauttia myös uusien perunoiden kera. Se ei ole yhdentekevä asia. Se on jokakeväinen iso askel koko Suomelle.

Sillinvalmistuksen lopettamista voi hyvin verrata niihin ankeihin aikoihin, kun Turun Sinapin valmistus ymmärtämättömästi pelkin taloudellisin perustein siirrettiin ulkomaille. Virhe korjattiin ja nyt sitä tehdään taas Suomessa, mutta monet eivät ole päässeet vastoinkäymisen yli. Sieluun jäi pysyvä vamma.

Ylimielisyys kostautuu aina. On asioita, joiden kanssa ei vain leikitellä. Toinen niistä on sinappi, toinen silli. Muumimukienkaan kanssa ei ole aivan niin tarkkaa.

X