Kansallisen kateuspäivän jälkeen tirkistellään: ”Joka verojaan pimittää, maksattaa niitä muilla”

”Veroja ja veroluonteisia maksuja ei tarvitse rakastaa, mutta hyvä lähtökohta on, että verotaakan pitää jakautua tasapuolisesti kaikkien hartioille”, kirjoittaa Koikkalainen Seuran pakinassa.

Jaa artikkeliLähetä vinkki

Koikkalainen on Seuran pakinoitsija.

"Veroja ja veroluonteisia maksuja ei tarvitse rakastaa, mutta hyvä lähtökohta on, että verotaakan pitää jakautua tasapuolisesti kaikkien hartioille", kirjoittaa Koikkalainen Seuran pakinassa.
(Päivitetty: )
Teksti:
Koikkalainen

Tihkusateen tuhrima marraskuinen aamuyö on kuin musta seinä. Nimityksistä voi olla perustellusti eri mieltä, mutta kun Koikkalainen viimeistelee näitä rivejä, on aukeamassa kansallinen kateuspäivä. Tirkistelypäiväksikin sitä on kutsuttu. Marraskuun toisen viikon maanantaina aamukahdeksalta ryöpsähtivät esiin kansalaisten verotiedot vuodelta 2018.

Verotiedot eivät ole kattavia. Ne eivät kerro kansalaisten kaikkia tuloja. Nyt niitä on ensi kertaa myös saanut luvan kanssa piilotella ainakin tiedotusvälineiltä. Kaikkinensa ne ovat kuitenkin kaikkien saatavissa olevia tietoja. Tosin aikaisempaa hankalammin.

Suomalainen perinne on, että rahoilla rehvastelua pidetään moukkamaisena öykkäröintinä. Kaikki rahamiehet ja -naiset eivät ajele tukka hulmuten hienoilla urheiluautoilla eivätkä viiletä paidanhelmat lepattaen luksusveneillä. Vaikka varallisuutta ja rahaa olisikin, se pidetään mieluummin piilossa. Siksi monet rikkaat kavahtavat tulojensa julkista esittelyä. Siitä nimet kansallinen kateuspäivä tai tirkistelypäivä.

Koikkalaisen ei tarvitse vaatimattomia tulojaan piilotella. Niitä ei ole kenenkään syytä kadehtia ja tirkisteltävääkin niissä on surkean vähän. Koikkalainen on kuitenkin sitä mieltä, että tulojen vapaa julkistaminen on osa demokratiaa ja ennen kaikkea sen avoimuutta ja läpinäkyvyyttä.

Vaikka julkiset verotiedot eivät kerrokaan kaikkea, ne kertovat kuitenkin isot linjat ja paljastavat, mihin suuntaan tuloerot kehittyvät. Jo suuntaa antavatkin tiedot taas auttavat poliitikkoja ja kansalaisia hahmottamaan, miten maa taloudellisesti makaa. Kuka tai ketkä maksavat veroja, kuka tai ketkä taas yrittävät luistaa niistä mitä mielikuvituksellisimmilla tavoilla. Veroja ja veroluonteisia maksuja ei tarvitse rakastaa, mutta hyvä lähtökohta on, että verotaakan pitää jakautua tasapuolisesti kaikkien hartioille. Joka verojaan pimittää, se maksattaa niitä muilla.

Rahasta puhumista pidetään edelleenkin hiukan salamyhkäisenä ja jopa likaisena touhuna. Ei sen niinkään tarvitse olla: jos joku on rikkautensa omilla ansioillaan ja ankaralla työllä luonut, ei siinä ole mitään hävettävää eikä piiloteltavaa.

Omistaminen on työtä siinä kuin ojankaivuukin. Fyysisesti se on varmasti kevyempää, mutta molemmissa on omat ammattitaitoa vaativat vaivannäkönsä ja niksinsä. Ehkä tämä on globaalissa maailmassa lapsenuskoista puhetta ja hurskastelua, mutta kyllä Koikkalaisen mielestä olisi parempi, että Suomen omistaisivat omine kasvoineen Suomessa asuvat suomalaiset eivätkä jonnekin muualle sijoittuneet kasvottomat instituutiot. Ei kotiinpäin veto ole tässä asiassa pelkästään kielteistä. Osataan se muuallakin.

Näitä aikoja alkavat monen mielestä suomalaista lujimmin koettelevat viikot. Vippaskonsteja ei oikein ole, pimeys ja märkyys on vain kestettävä. Jos hyvää tuuria on, niin lumi tuo valoa, mutta siitä ei ole enää vuosikausiin ollut varmuutta. Moni tunnistaa ongelman etukäteen ja katkaisee syksyn selän matkustamalla etelään. Se on vain hetken helpotus.

Pimeyden kestää, vaikka se koetteleekin. Oikein viisas vain alistuu kylmien tosiasioiden ja luonnonvoimien edessä ja odottaa nöyränä parempia aikoja. Aina nekin ovat tulleet. Viimeistään jouluna on ollut jo muutaman päivän varma tieto siitä, että päivät alkavat taas pidentyä.

Olkaamme siis optimistia. Jouluun on aikaa enää vajaat seitsemän viikkoa. Sen nyt viettää vaikka huppu päässä lipputangon nokassa.

X