Vahva kotirintama on tärkeä – Tuhat suomalaista äitiyspakkausta lähti Ukrainaan

Jos tämä olisi kouluaine, niin Koikkalainen aloittaisi, että räystäät tippuvat. Tämä ei ole – eivätkä räystäät tipu. Katoilta tulee sen sijaan alas vedeksi sulanutta lunta.

Pihan pälvipaikalla huiskii hurjana mustarastas. Se on selvinnyt hengissä pitkän talven yli ja tietää, että kohta sapuska on pienemmän vaivan takana.

Kovin mielellään Koikkalainenkin kurkistaisi tulevaisuuteen, mutta eduskuntavaalien tulos on valitettavasti tiedossa vasta silloin, kun tämä Seura ilmestyy.

Tulos voi muuttaa koko valtakunnan suunnan. Tai sitten ei.

On kysytty, mitä Koikkalainen toivoisi, jos saisi tehdä ­yhden toivomuksen.

Koikkalainen haluaisi lukea sanomalehdet päivän pari etukäteen.

Ei Koikkalainen niistä vaalien tuloksia katsoisi.

Koikkalainen tarkistaisi ­oikeat Lotto-, Vikinglotto- ja Eurojackpot-rivit, kipaisisi kioskille ja jäisi odottamaan seuraavaa tiliä.

Loton voisi jättää väliinkin. Päävoitotkin ovat jo niin surkeita, ettei niillä kaksista kämppää saisi edes taantuvilta alueilta.

Niin kuin elämässä kaikessa, niin sanomalehdissäkin on riskinsä. Voi olla, että oikeat rivit kertova paperilehti ei enää edes ilmesty. Moni lehti on ilmoittanut luopuvansa paperisesta sunnuntainumerosta.

Kainuun Sanomat on sen jo tehnyt. Keskipohjanmaa, Kaleva, Karjalainen ja Ilkka-Pohjalainen ovat ilmoittaneet tulevansa perässä.

Ei tarvitse olla kummoinen ennustajaeukko sanoessaan, että sunnuntain paperilehdet ovat nopeasti historiaa. Siihen ajavat kustannuspaineet, kallis jakelu ja kallis painopaperi.

Muutosta yritetään selittää sillä, että entistä tuhdimmat verkkolehdet vain parantavat kehitystä.

Se on surkeaa vääristelyä. Tosiasia on, että suomalaisten sunnuntait on pilattu, demokratia kaventuu ja somesta tietonsa raapiva kansa sen kuin tyhmistyy.

”Jonain päivänä sota on ohi ja Ukraina vapaa”

Sisäministeriöstä tuli pääsiäisen alla ilouutinen. Suomi on lähettänyt Ukrai­naan parasta, mitä se voi tarjota.

Se oli pehmeä paketti. Tuhat suomalaista äitiyspakkausta.

Suomi on avustanut Ukrainaa jo lähes miljardilla eurolla.

Tuki on ollut lähinnä sotilaallista. Ilman länsi­maiden apua Ukraina ei olisi selvinnyt. Yhtä tärkeää ukrainalaisille silti on, että heitä ei ole jätetty yksin.

Jonain päivänä sota on ohi ja Ukraina vapaa. Uudet sukupolvet saavat rauhassa varttua kauniissa, mutta sodan murjomassa synnyinmaassaan.

Haagin kansainvälisen tuomioistuimen suojissa on yksinäinen mies. Hiljaisessa pikku kopissa istuu Vladimir Putin. Hän odottaa tuomiota sotarikoksista.

Lue kaikki Koikkalaisen kolumnit tästä.

Lue myös: Sinikukka Saari valaisee Venäjän näkymiä: ”Kaipuu suurvalta-asemaan tulee olemaan läsnä – Samalla hyväksytään, että voimakeinojakin voidaan käyttää”

Ulkopoliittisen instituutin Sinikukka Saari tuntee Venäjän hyvin. Hän tutkii Venäjän ulkopolitiikkaa ja on myös asunut alueella. © Sampo Korhonen