Pörssihulluus iskee säännöllisesti – yhtä säännöllisiä ovat huolestuneet varoitukset

Jaa kaverilleTilaa Seura

Alkuun arvoitus. Miltä ajalta lainaus alla on? Olisiko kymmenen vuotta sitten puhjenneen finanssikatastrofin esileikeistä? Vai istuisiko paremmin IT-kuplan paisutusvaiheeseen vuosituhannen taitteessa? Tai sopisiko sittenkin 80-luvun kasinotalouteen?

”Nykyinen pörssipeli on piittaamattomuuden riemuvoitto maltista ja harkinnasta. Osakkeisiin – enimmäkseen lainavaroja – sijoittava yleisö ei yleensä tunne asioita, ei tiedä teollisuus- tai liikeyritysten senhetkisestä tilasta eikä edellytyksistä mitään. Kärkkäästi nämä samat ihmiset kuitenkin selittävät, että osakkeet tulevat nousemaan, koska ne viime kuussakin nousivat. Tuntuu kuin kukaan ei enää uskoisi mitään rajaa olevankaan. Niinpä kun sellaiselle aikanaan joudutaan, se on oleva katkeraa.”

Arvaaminen ei ole ihan helppoa. Kuvaus istuisi mihin tahansa mainituista ja isoon nippuun muita ajankohtia – alkaen tulppaanimanian puhaltaman sijoituskuplan riemukkailta päiviltä 1630-luvun Alankomaissa.

Sitaatti on suomennos ruotsinkielisestä talouslehti Mercatorista syksyltä 1916. Lehti ei ollut yksin arvioissaan. Esimerkiksi pankkiiri Marcus Wallenberg vanhempi näki tilanteen samalla tavoin. Ruotsalaista suursijoittajaa liitti Suomeen iso omistus Privatbankenissa ja Helsingin Osakepankissa. Wallenberg nimitti tulikuumaa pörssinäytelmää ”pirunpolskaksi”. Kaiken lävistänyt sijotusvimma herätti hekumallisen innostuksen ohella huolestuneisuutta. Wallenberg oli huolestunut.

Helsingin nuori arvopaperipörssi todellakin hehkui. Meklareiden määrä moninkertaistui, pankkiiriliikkeitä syntyi kuin sieniä sateella. Nurkkia vallattiin ja osakeanteja merkittiin pankkien tyrkyttämillä luotoilla. Pörssi- ja kiinteistökuumetta nostatti Euroopan suursota suotuisine seurauksineen. Teollisuus vaurastui Venäjän markkinoilla. Idänkaupan runsaat voitot ja Pietari Suuren merilinnoituksen rakentaminen Suomenlahden rannoille valtakunnan pääkaupungin turvaksi loivat rahanrunsautta suuriruhtinaskuntaan.

Pohjolan pääjohtaja K. A. Paloheimo ihmetteli maailmansodan synnyttämää suomalaista talousihmettä: ”Kuka taisi arvata, että tämä aika vaikuttaisi näin teollisuudelle? Ei tiennyt taloustiedekään siitä mitään eikä kukaan finanssimieskään osannut sitä ennustaa 2 vuotta sitten. Päinvastoin luultiin, että koko taloudellinen elämä menisi hunningolle ja että sillä alalla ylimalkaan tulisi suuri onnettomuus. Nyt päinvastoin kaikki liikkeet maksavat velkansa ja pankit vaan pokkuroivat itselleen kundeja.”

Kaikki on tällä kertaa toisin. Niin uskottiin 1916. Sitten kaikki pysähtyi 1917. Kupla puhkesi. Ja sitten tuli 1918.

Nytkin uskotaan, vuorenvarmasti kuin aina, eiliseen jämähtäneitä asiaankuuluvasti pilkaten.

X