Suursotien sattumalapsi

Jaa kaverilleTilaa Seura
© Tommi Tuomi/Otavamedia

Ammatti on tehnyt allergiseksi kaikenlaisille valtiollisille merkkipäiville. Kun on nähnyt liian läheltä, mitä sattumia, sähläämistä, hyväuskoista hölmöyttä ja surkeaa verenvuodatusta niiden takana on, juhlamieltä on vaikea viritellä.

Se kepeistä asioista. Vakavampaa on, että Suomi 100 on itsenäisyyttä ajatellen sijoitettu väärään vuoteen. Suursodan johtavat voittajavaltiot Iso-Britannia ja Yhdysvallat tunnustivat Suomen itsenäisyyden loppukeväästä 1919. Oikeampi juhlapäivä sijoittuisi jonnekin sinne tai Tarton rauhan vuoteen 1920, jos sellaisissa ylipäätään näkee järkeä.

Länsivallat eivät kunnioittaneet Suomen itsenäisyyttä tunnustamisen ehtoja sanellessaan. Miten olisivat olematonta kunnioittaneetkaan. Suomi oli juuri voitetun Saksan vasalli ja ympärysvaltojen vihollinen, jonka oli puhdistauduttava epäilyttävästä lähimenneisyydestään. Saksalaiset sotajoukot oli hoidettava maasta ulos. Saksalaisesta kuningasvallasta oli irtisanouduttava. Vapaat eduskuntavaalit oli järjestettävä. Ja pahamaineisimmat keskitysleirit oli syytä purkaa. Sitä ennen Suomi oli kansainvälisesti jollei lainsuojaton sotarikollinen niin ei paljon muutakaan.

Suomen passilla ei Britanniaan päässyt ilman yksityisiä suhteita ja erikoisjärjestelyjä. Vuorineuvos Jakob von Julinin johtama lentävä kauppakomissio sai sen katkerasti havaita pyrkiessään Hullin satamassa ulos laivasta. Virkalijat ihmettelivät, mistä hämärämaasta herrat olivat tulossa.

Suomi valtiona on eurooppalaisten suursotien ja kansainvälisten valtasuhdemullistusten synnyttämä sattumalapsi. Sankaruutta verisiin kehityskulkuihin ei sisälly, mutta yllättäviä ihmeitä kyllä. Ilman ensimmäistä maailmansotaa ei olisi avautunut pakkoa irtautua Venäjästä. Ja ilman sata vuotta aiempaa Napoleonin sotien sivukahakkaa, Suomen sotaa, ei 1809 olisi syntynyt puoli-itsenäistä venäläistä suuriruhtinaskuntaa. Vasta Ruotsista repäistynä ja Pietarista johdetun monikansallisen unionin liikkumatilassa Suomi kasvoi sadassa vuodessa kulttuuriseksi, taloudelliseksi ja valtiolliskansalliseksi kokonaisuudeksi.

Nyt tuntuu yllättävältä, mutta ei itsenäisyyden kannatus tammikuussa 1917 ollut kovin suuri. Eroa Euroopan unionista ajavalla Itsenäisyyspuolueella taitaa tänään olla enemmän tukijoita. Moni purnasi silloin niin kuin nytkin. Useimmat olivat tyytyväisiä. Itsenäisyyttä väkivalloin hautovilla ääriryhmillä oli olematon kannatus.

Maailmansodan alku herätti Suomessa yleistä isänmaallisuutta Venäjän valtakunnan puolesta. Siksipä kenraali Gustaf Mannerheimin ajatus värvätä Suomesta parinsadantuhannen miehen kokoinen vapaaehtoisarmeija keisarikunnan tueksi oli luonteva. Ei kukaan todellisuudentajuinen aikuinen voinut kuvitella Suomen tulevaisuutta kuin Venäjän maailmanvallan yhteydessä. Muutos tuli äkkirysäyksin.

X