Lypsylehmänsä tapattaminen puhuttaa – Miksi teit sen Yle?

Muistatte ajan, jolloin oli tapana asettaa tietokoneen selaimelle ­aloitussivu, ­johon sitten sai uutisia haluamistaan aiheista. Ruksailemalla vaikka kohdat Kaukoitä, Osakekurssit, Sumopaini ja Hollywood käyttäjä sai aloitussivukseen ”uutispalvelun”, joka kertoi (vain) noista aiheista.

Tätä itselle räätälöityä ratkaisua kritisoitiin siitä, että se laittoi aloitussivulle ikään kuin silmälaput. Oli estetty käyttäjän näköpiiriin pääsemästä mitään hänen valitsemansa maailmankuvan ulkopuolista.

Samalla evättiin käyttäjältä ­valtavasti kokemuksia, joista todeta: ”Olipas jännä tieto! Tuohan kuulostaa ­mielenkiintoiselta alalta! Enpäs tuotakaan arvannut!”

Samanlaistumisprosessi käynnissä

Radioyhtiöiden annissa on jo pitkään ollut puolitahaton samanlaistumisprosessi, jossa pääroolin saa lähetysvirta. Musiikkia pätkitään suosikkijuontajan tai parin jutuilla, miniuutisilla ja mainoksilla.

Älkää ymmärtäkö väärin – hyvin paljon tästä sisällöstä on koko nohevasti ja ­ammattimaisesti tuotettua, ja juontajat osaavat asiansa, ovat skarppeja, hauskoja. Ei ongelmaa siinä.

Mutta jos tässä maassa 95 prosenttia ­ravintoloista olisi sellaisia, jotka tarjoaisivat ainoastaan tirisevänmehukasta lasagnea tai kermaista kirjolohikiusausta, alkaisi moni lasagnefanikin pian noitua, että onko kaik­kien ruokkimoiden tosiaan ihan pakko pitää sama menu.

Radiopuolella eniten vaihtelua on Ylellä. Mutta jos pudotetaan pois sisällöt, jotka ratsastavat tämän päivän suositulla musiikilla, kattaus kapenee kovasti.

Asuinpaikkani takia vietän paljon aikaa autossa. Radiokanaviksi ovat valikoituneet viime vuosina Yle Puhe (80 %), Yle Vega (10 %) ja Ylen Ykkönen (10 %).

Ykköseltä kuuntelen klassista, kun sitä sattuu tulemaan, Vegalta sen puheohjelmia sekalaisesti, ja Puhetta kuuntelen silloin kun sieltä ei kuulu huutamista (= joku jääkiekkohomma) eikä musiikkia.

Yle Puheen jonkin puheohjelman alkaes­sa olen monesti pettynyt, kun aihe tai aihealue on sellainen, joka ei minua kiinnosta. Mutta kas pentelettä – kun on hyvä toimittaja tai tiimi ja alansa huipulta tullut, fiksu haastateltava, aihe kuin aihe alkaa kiinnostaa.

Juuri sisällön monipuolisuus ja yllättävyys on Puheen valtti: On etevää Brysselinkonetta, Politiikkaradiota – ja yhtä etevää Kaverin puolesta kyselentää.

”Yle päätti tappaa parhaan lypsylehmänsä”

Minua ottaa aivan hulluna päähän, että Yle ensin sotki ainoaan puhekanavaansa urheilua, sitten musiikkia, ja lopulta päätti tappaa parhaan lypsylehmänsä. Ei sitä, joka lypsää eniten, vaan sen, jolla on paras rasvaprosentti. Sen kanavan, joka lisäisi syvyyttä JA eloisuutta Suomen radiovalikoimaan.

Oi kiltti Yle, palauta meille oikea, ­värikäs, yllättävä ­puhekanava. Tämä maa tarvitsee sitä. ­Puheen ohjelmat toki piilevät Areenassa, mutta se ei riitä.

Radio-ohjelmat pitää lähettää radiosta, ­jotta ne löytävät kuulijat – sekä vanhat että uudet. Se on oikeasti, irvailemati, kansansivistystyötä.

Lue kaikki Markus Kajon kolumnit tästä!