”Villieläinten hoito on eettisesti oikein – se on ihmisen velvollisuus ja hupenevan elonkirjon suojelua”

Jaa artikkeli
Sanna Hellström on Korkeasaaren johtaja ja eläinlääketieteen tohtori.
Sanna Hellström on Korkeasaaren johtaja ja eläinlääketieteen tohtori. © Tommi Tuomi / Otavamedia
"Villieläinten määrä vähenee koko ajan ja jokainen yksilö on myös monimuotoisuuden kannalta arvokas", kirjoittaa Seuran kolumnisti, Korkeasaaren eläintarhan johtaja ja eläinlääkäri Sanna Hellström.

Pikkutyttönä olisin halunnut koiran, hamsterin tai oikeastaan minkä vain eläimen, mutta kotiini ei sellaista hankittu. Haaveilin, että löytäisin loukkaantuneen luonnoneläimen, jotta voisin hoitaa sitä ja siitä kasvaisi minulle lemmikki. Näin ei koskaan käynyt. Kaikkien onneksi, koska villieläintä ei pidä ottaa hoidokiksi, vaikka kuinka rakastaisi eläimiä.

Kandina olin Pohjanmaalla kunnaneläinlääkärinä. Paikallisen vanhainkodin pihalta oli löytynyt loukkaantunut siili, joka oli vailla hoitoa. Kävin hoitamassa sitä vaatimattomilla taidoillani parhaan kykyni mukaan. En tiedä, kuinka siilille lopulta kävi. Laskua en käynnistä kirjoittanut, koska en keksinyt kenen maksettavaksi se kuuluisi.

Olen toiminut Eläinlääkäriliitossa ja Ruokavirastossa ja selvittänyt lukuisia tilanteita, joissa villieläin on ollut hoitoa vailla, mutta epäselvää on ollut, kenelle hoito ja sen kulut kuuluvat. Nämä eivät ratkenneet oikein mitenkään. Nykysäädösten mukaan valtio korvaa loukkaantuneen eläimen lopetuksen, mutta hoidolle ei ole vastuutahoa.

Ympäristöministeriö jakaa jonkin verran rahaa luonnonvaraisten eläinten hoitoon, mutta se ei kata kaikkia kustannuksia.

Eläinsuojelulaki velvoittaa mutta vastuuta ei ole annettu kenellekään

Korkeasaaressa hoidamme yli tuhat eläintä vuosittain ja Helsingissä pelastuslaitos kuljettaa loukkaantuneita eläimiä. Meillä on tähän tilat, osaamista ja kunnan tuki. Jokunen muukin kunta on järjestänyt villieläinten hoidon, mutta suuressa osassa maata hoito on kokonaan vapaaehtoisten varassa tai järjestämättä. Eläinsuojelulaki edellyttää auttamaan sairasta tai vahingoittunutta luonnoneläintä, mutta vastuuta ei ole annettu kenellekään.

Loukkaantunut eläin on usein pulassa ihmisen toimien takia. Ne takertuvat siimoihin, muoviroskiin ja näinä päivinä myös maskeihin, törmäävät autoon tai ruohonleikkuriin ja jäävät jumiin rakennuksiin. Syy eläinten hätään on yleensä meissä ihmisissä ja myös velvollisuus auttaa kuuluu meille. Monesti paras hoito pahasti loukkaantuneelle villieläimelle on lopetus, mutta jonkun pitää sekin tehdä. Eläimen tappaminen ei ole kansalaistaito.

Villieläinten hoito on ihmisen velvollisuus

Villieläinten hoidossa tärkeää on tunnistaa myös tilanteet, joissa eläin ei ole hoidon tarpeessa. Emo voi jättää välillä jäniksenpoikaset yksin, eikä joutsen jäädy lammikkoon kiinni. Näissä tapauksissa se pitää jättää rauhaan. Nämä asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä ja villieläinten auttaminen on myös viestintää ja valistusta.

Villieläinten määrä vähenee koko ajan ja jokainen yksilö on myös monimuotoisuuden kannalta arvokas. Luonto on usein julma ja sielläkin eläimet kärsivät ja voivat kuolla kivuliaasti. Ei ole kuitenkaan mitään syytä jättää eläintä kärsimään, jos tällaisen tilanteen kohtaa. Villieläinten hoito on eettisesti oikein, se on ihmisen velvollisuus ja hupenevan elonkirjon suojelua.

Lue kaikki Sanna Hellström kolumnit tästä.

Lue myös: Näin orvosta hirvenvasasta tuli villieläinten pelastajan sydänkäpy – Kohtalokas kohtaaminen johti ainutlaatuiseen ystävyyteen

X