Viikon uroteko: Aleksi Ojala käveli jalat alta
Kunnon ukkossade teki eetvarttia, maasta tunkevat sienet saivat niskaansa kunnon ripauksen vettä. Koikkalainen käväisee taas metsässä ja tuo tullessansa kunnon kopallisen kantarelleja. Viime reissu lupaili jo mukavasti myös hyviä sekasieniä salaattia varten ja eritoten kangasrouskuja sekä karvalaukkuja sipulin ja voin kera paistettavaksi.
Ajat ovat otolliset. Mikäs meidän poikien on näin ollessa, sanoisi Koikkalaisen kovasti kaipaama Myllymäen erakko -vainaakin.
Jonkin verran on tullut seurattua yleisurheilun MM-kilpailuja Lontoosta. Suomi-pojat eivät siellä ole pahemmin voittokuvissa näkyneet, mutta Tero Pitkämäen vitossija keihäässä oli sentään jotain. Aivan selvää oli kuitenkin koko ajan, ettei hänestäkään ole kisan kovimman kärjen uhkaajaksi. Ruista oli enemmän saksalaisissa ja tshekkiläisissä ranteissa.
Jos MM-kunniamainintoja pitää antaa, niin Koikkalainen antaa ne 50 kilometrin kävelijöille Aleksi Ojalalle (maalissa 14.) ja Jarkko Kinnuselle (maalissa 23.). Laji on kova ja matka tolkuton. Rohkeasti peliin heittäytynyt Ojala antoi kaikkensa oksennuksia myöten. Maaliintulon jälkeen oli mennä tajukin. Komea suoritus. Kyllä, Koikkalainen sanoi, että komea ja se pitää kutinsa.
Lontoon kisoissa oli kummallisuus, että muutamassa lajissa urheilija edusti nimihirviötä Neutraali/Venäjä.
Vaikka kuinka ahkerasti karttapalloa pyörittelisi, niin sitä maata ei löydä mistään. Maan lipun väreistäkään ei ole harmainta haisua, mutta kansallislaulu on sentään tiedossa. Se on Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n hymni.
Tätä on kansainvälinen urheilu ja eritoten yleisurheilu nyt. Takana pilkistelee doping.
Lukekaa lehtien oikaisuja. Niissä on paljon mielenkiintoista hyvin lyhyessä muodossa. Koikkalaisen silmä tarttui Helsingin Sanomien oikaisuun lauantaina 12. elokuuta.
”Nesteen toimitusjohtajan Matti Lievosen kymmenen vuoden Neste-uran palkat ja palkkiot ovat yhtä suuret kuin keskituloinen suomalainen ansaitsee 400 vuodessa, ei 300 vuodessa, kuten torstaina 10. elokuuta sivulla A 13 kirjoitettiin.”
Kuka oli oikaisun tehnyt tai kuka oli sitä suorastaan vaatinut?
Ehkä alkuperäisen jutun kirjoittaja halusi korostaa oikaisulla, että tuloerot rivimiesten ja vuorineuvosten välillä todella suurenevat. Vai oliko oikaisun taustalla turhamaisuus? Oliko sitä vaatinut Lievosen avustajakaarti?
Näyttäähän se nyt komeammalta, että Lievonen tienaa kymmenessä vuodessa saman kuin keskituloinen suomalainen – ei 300 vuodessa vaan nimenomaan 400 vuodessa.
Paljon puhutaan, mutta muuttuuko mikään? Ehkä. Katsotaanpa nyt esimerkiksi Finnairin seuraavassa yhtiökokouksessa, mitä valtio-omistaja antaa edusmiestensä siellä touhuta. Ehkä pari nimeä edes vaihtuu.
Maahan on muodostunut järkyttäviä palkkioita ja tolkuttomia eläke-etuja kahmiva rälssi. Mitä voi rivikansalainen tähän hulluuteen vaikuttaa? Myydä parit hassut omistamansa yhtiön osakkeet tai olla vaikka lentämättä Finnairilla tai olla tankatessa tarttumatta Matti Lievosen Nesteen bensiinihanaan?
Vähissä ovat keinot. Silti Koikkalainen uskoo, että puhe puree. Pörssiyhtiöiden pomojen ökyedut vaikuttavat myös heidän johtamansa yhtiön imagoon.
Takaraivossa on. Monella.