Kaikkien aikojen astmamyrsky

Jaa kaverilleTilaa Seura

Marraskuun 21. päivänä vuonna 2016 Melbourne vaikutti joutuneen terrori-iskun kohteeksi. Hätänumerot olivat tukossa. Ambulanssit sahasivat jatkuvasti sairaalaan ja sieltä pois. Ihmisiä virtasi sairaaloiden päivystykseen ja ensiapuun tuhansittain. Kaikilla oli sama vaiva. Heidän oli vaikea hengittää.

Kyseessä ei kuitenkaan ollut sariini tai mikään muukaan hermomyrkky. Kaupungissa oli raivonnut samana päivänä hurja ukkosmyrsky. Se oli laukaissut monissa ihmisissä astmakohtauksen. Ukonilman saldo ei ollut aivan vaatimaton: 8500 ensiapukäyntiä, 1900 hätäkeskushälytystä, puolenkymmentä ihmistä tehohoidossa ja yhdeksän kuollutta.

Ukonilma-astma on mystinen ilmiö, mutta Melbournen tapaus ei ollut ensimmäinen laatuaan. Melbournessa oli koettu ukonilman aiheuttamia astmaepidemioita ainakin kahdesti 1980-luvulla, ja kerran vuonna 2011, joskin ne olivat paljon pienempiä kuin viime vuoden epidemia.

Vuonna 1997 suurempi ukonilma-astman epidemia koettiin Wagga Waggassa, Etelä-Australiassa. Noin 50 000 asukkaan kaupungissa yli 200 ihmistä otti ukonilman jälkeen yhteyttä terveysviranomaisiin hengitysvaikeuksien vuoksi, ja heistä yli 40 vaati sairaalahoitoa.

Melbournen vuoden 2016 tapauksen jälkeen suurin ukonilma-astman tapaus on luultavasti vuoden 2013 epidemia Ahvazissa, Iranissa. Siellä yli 2000 ihmistä hakeutui sairaalaan hengitysvaikeuksien vuoksi. Toinen suuri epidemia sattui Lontoossa kesäkuussa 1994, jolloin 640 ihmistä hakeutui yhtäkkisesti sairaalaan, koska heillä oli vaikeuksia hengittää. Näistä sata otettiin tarkkailuun ja viisi joutui tehohoitoon. Tämän lisäksi Iso-Britanniassa on ollut useita pienempiä ukonilma-astman tapauksia.

Kanadan Calgaryssa oli ukonilma-astman epidemia heinäkuussa 2000, jolloin 157 ihmistä haki yhden päivän aikana apua hengitysvaikeuksiin. Saudi-Arabiassa on koettu myös yksi suuri epidemia, ja Välimeren maista Italiassa on kuvattu joitakin pieniä epidemioita.

Mistä ukonilma-astman tapaukset sitten johtuvat? Vastausta ei tiedetä, mutta tutkijoilla on teoria. Sen mukaan ukkosmyrskyt keräävät yhteen suuren määrän siitepölyä, sieni-itiöitä ja mitä vain on tarjolla. Tämä yksin ei vielä kuitenkaan riitä. Kun siitepöly- ja itiöhiukkaset leijuvat kosteassa ilmassa, niiden uskotaan hajoavan pienemmiksi osiksi, ja nämä osaset – pintaproteiinit ja muut pienhiukkaset –pääsevät sujahtamaan keuhkoihin ja aiheuttavat astmaattisen kohtauksen.

Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että tämä on pelkkä hypoteesi, eikä sen tueksi taida olla kokeellista näyttöä.

Muutaman ukonilma-astma -tapauksen osalta tiedetään, mitä siitepölyä ilmassa on leijunut ennen kohtausta. Wagga Waggassa oireiden uskotaan johtuneen raiheinän siitepölystä. Italiassa on kuvattu pieniä epidemioita, joista yhdessä oireiden aiheuttajaksi on kuvattu oliivipuun siitepöly  ja toisessa nokkosen sukulaisen, muuriyrtin, siitepöly.

Missä tahansa epidemiassa suurin osa oireilijoista ovat astmaatikkoja tai heinänuhaisia, mutta suurissa epidemioissa apua ovat hakeneet myös sadat ihmiset, joilla ei ole kumpaakaan diagnoosia. Oireiden välttämiseksi näyttää olevan yksi tehokas keino: pysyttele sisällä.

Koska kyseessä on oma blogini, ja vapaata ajattelua saa harrastaa, hämmästelen hieman sitä, etten ole nähnyt tietellisissä julkaisuissa mitään spekulaatioita otsonin mahdollisesta vaikutuksesta ukonilma-astmaan. Ukkosmyrskyt – etenkin suuret ukkosmyrskyt – voivat lisätä otsonin määrää alailmakehässä  ja otsoni voi aiheuttaa keuhko-oireita astmaatikoille.

Huomion kiinnittää myös sellainen seikka, että määrällisesti laskien suurin osa ukonilma-astman tapauksista tulee Iso-Britanniasta ja Australiasta. Nämä ovat sattumalta samat länsimaat, joissa astmakin on tavallista yleisempää.

Edellisessä postauksessani toin esiin, että näissä maissa astma saattaa olla raskaasti ylidiagnosoitua, joten missähän on muna ja missä kana, jos yhteyttä ukonilma-astmaan halutaan selittää?

X